keskiviikko 24. elokuuta 2011

Kesäkuulumisia, osa 3: Hammashoitoa

Ennen kesälomia sain vihdoin aikaiseksi varata koirille ajan hammaskiven poistoa varten. Sulolla taemmat hampaat olivat puhdistuneet kevään aikana Plaque-Offin ja luiden syömisen ansiosta, mutta kulmureissa ja etuhampaissa hammaskivi oli osittain lähes mustaa ja todella tiukassa. Piippolalla hammaskiveä oli lähinnä yläkulmureissa.

Etsin kohtuuhintaista ja hyvää eläinlääkäriä silloin kun Piippola tuli meille, ja mulle suositeltiin Niittykummusta eläinlääkäri Laura Friskiä. Harmikseni hän jäi juuri silloin äitiyslomalle, joten vakilääkäripaikaksemme valikoitui Soukan pieneläinklinikka (nyk. Eläinlääkäriasema SoVet). Hammaskivenpoisto on ko. paikassa kuitenkin melkoisen tyyristä, joten kokeilin onneani soittamalla Laura Friskille. Ja JIPII, hän oli palannut osa-aikaisesti töihin, hinta-arvio oli noin 50% halvempi kuin Soukassa ja aikakin järjestyi jo samalle viikolle! Lisäksi hän vaikutti todella kivalta ja mukavalta, joten luottavaisin mielin lähdimme hauvojen hampaita hoidattamaan!

Piippola oli ell:llä suhteellisen rentona, mutta vinkaisi rauhoituspiikkiä annettaessa ja luultavasti siksi, että itse piikkikammoisena pelästyin piikkiä ja stressini vaikutti Piippolaankin niin, että piikki vähän kirpaisikin. :( Pitäisi aina muistaa itse olla lääkärissä koko ajan rentona, niin koirallakin on parempi olo. Sulo-reppanaa tärisytti vähän ja hän oli selvästi stressissä, kun ei oikein tiennyt, että mitä tapahtuu. Rauhoituspiikin antaminen onnistui kuitenkin hienosti ja pian molemmat pötköttelivät makuualustalla. Sulo ei olisi millään halunnut antaa aineen vaikuttaa, hän sinnitteli pitkään pää pystyssä ja silmät auki, vaikka Piippola oli jo ihan täydessä unessa. Voi pientä, kun oli niin huolissaan, että apua mitä nyt tapahtuu, täytyy nähdä, ei saa nukahtaa.. :(

Koirien lötköttäessä puolitiedottomina käytin tilaisuutta hyväkseni ja leikkasin molempien kynnet. Olipa yliluonnollisen helppoa! :D Koirareppanat jäi Lauran hoiviin ja me lähdettiin syömään. Sovittuun aikaan palasimme hakemaan kuolanaamaisia, pökerryksissä olevia, mutta ah, niin puhdashampaisia koiriamme! Todella hyvää työtä oli Laura tehnyt!

Hammaskivi on poissa!
(pahoitteluni huonosta kuvanlaadusta, kännykkäkuva nääs..) 

Sulo virkosi rauhoituksesta huomattavasti Piippolaa nopeammin, käveli jopa ihan omin jaloin autoon ja autolta kotiin. Uniselle Piippolalle ell olisi tarjonnut pientä lisäannosta herätysainetta, mutta kun ilta oli muutenkin varattu koirien toipumiselle, niin Piippola sai olla ihan rauhassa pöpperöinen ja heräillä omia aikojaan. Kotona molemmat vain makasivat ja mikäs siinä oli pötkötellessä. Rauhoitusaineen vaikutuksen alaisena nukkumisessa oli vain sellainen pieni sivuvaikutus, että kumpikaan koira ei oikein osannut hallita rakkoaan, vaan pieniä liruja pääsi nukkuessa vuotamaan makuualustalle. Voi toisia. :)

 Mää oon ihan pihalla...

 Lenkille lähdössä. Piippola on vielä ihan mömmöissä. :D

Iltalenkille vein koiria puoli kymmenen aikoihin illalla ja Piippolakin jaksoi jo kävellä, vaikka meno olikin vähän verkkaista. Kerran Piippola teki täysstopin: pysähtyi, ei liikahtanutkaan ja toljotti vain eteensä. Minä tyhmä luulin, että on taas itsepäisyyskohtaus meneillään, ja maanittelin häntä tulemaan. Vasta pienestä huojumisesta tajusin, että reppana ei vaan jaksa.. :( Ja niin minä otin Piippolan syliin ja silittelin häntä läheisellä penkillä, eihän meillä kiire ollut. Penkillä Piippola sylissäni ihmettelin, että mikä Piippolan suusta pilkottaa. Nami oli jäänyt etuhampaiden väliin, kun oli reppanalla voimat niin vähissä, ettei ollut jaksanut namia suuhun asti viedä. Voi mun kultaa. :) Pienen tauon jälkeen Piippola taas jaksoi kävellä, vaikka ensiaskeleilla vähän horjuikin. Vielä vähän ennen kotia Piippola pysähtyi uudelleen ja niin mä kannoin suosiolla 11,4 kg Piippolan sylissä kotiin asti. Pikku reppana. :)

Hampaat olivat molemmilla muuten ihan ok, mutta Sulolla on hammasväleissä erittäin vaikeasti poistettavaa hammaskiveä ja ultraäänelläkään sitä ei ihan kaikkea saanut pois. Lisäksi yhden Sulon alaetuhampaan kaula on hampaan takaa paljastunut. Vaarana on, että se paljastuu lisää ja etenkin jos sinne pääsee kertymään bakteereja ja hammaskiveä, voi syntyä tulehdusta, joka menee hampaan kiinnityskudoksiin saakka ja hammas joudutaan silloin poistamaan. Siksi Sulon kotiutusohjeisiin tuli merkintä, että Sulon alaetuhampaita olisi hyvä harjata päivittäin.

Ostin Sulolle suloisen pienen vauvojen hammasharjan (pehmeämpi kuin varsinainen koirien harja) ja tahnaa meillä olikin ennestään. Meidän iltarutiineihin kuuluu nykyisin, että laitan nameja sohvapöydälle, ilmoitan Sulolle että "Hammaspesu!" ja Sulo tulee mun viereen sohvalle istumaan. Aloitan oikeasta yläkulmahampaasta, sitten vasemmasta yläkulmurista, ja lopuksi siirrytään alaeturivistöön. Sulo saa namin jokaisesta edes suhteellisen onnistuneesta harjan osumisesta hampaaseen, ja Oikein Hyvästä Sutimisesta saa vähän isomman namin. :) Tosi kiltisti Sulo antaa pestä hampaat, tuntuu että joka kerta menee hiukan paremmin kuin aiemmin, vaikka välillä pesu on tosiaan vain sutaisua. Alaetuhampaiden takaosan pesen kyllä aina kunnolla, samoin edestä yhden tietyn kolosen, siihen kun kertyy aina kaikenlaista möhnää.

Hampaiden harjauksen lisäksi hampaita hoidetaan antamalla luita (puru- ja oikeita) ja ruuan seassa merileväjauhetta, toivottavasti näillä keinoilla hampaat pysyy siinä kunnossa, että ei jouduta ikäviin hampaanpoistoihin. Piippolan hampaita ei olla nyt harjattu (laiska mamma, hyi mua..), mutta ehkä mä Piippolallekin voisin ostaa tuollaisen helpon ja pehmoisen vaaviharjan ja alkaa pestä kulmureita, kun niihin se hammaskivi Piippolalla tulee, jos on tullakseen.


 Nyt kelpaa hymyillä!

torstai 11. elokuuta 2011

Kesäkuulumisia, osa 2: Onneton agility

Kesäkuussa ennen juhannusta aloitettiin Piippolan kanssa viiden kerran agilityn alkeiskurssi. Kurssin sisältö ja ohjaus oli sitä luokkaa, että kolmannen kerran jälkeen päätin omasta tahdostani ja useiden ihmisten suosituksesta jättää kurssin kesken.

Mielestäni ohjaus ei ollut ammattitaitoista eikä koiralähtöistä: kurssin alussa ei tullut pienintäkään johdantoa tai esittelyä agilitystä tai kurssin tavoitteista, aivan ensimmäisenä ohjaaja esitti meille yksinään jotain valssauksia ja leikkauksia mielikuvituskoiran kanssa (tanssin tarkoitus jäi epäselväksi), kurssilla edettiin aivan älytöntä vauhtia eteenpäin, koirilla ei ollut mahdollisuutta totutella esteisiin rauhassa ja tehtäviä vaikeutettiin jo ennen kuin helpommat versiot oli hallussa. Koiran epäröidessä käsky oli "uudestaan" eikä "ei enää", eikä ohjaaja oma-aloitteisesti ehdottanut ongelmaan ratkaisuja (liekö edes nähnyt koko ongelmaa?). Yritin ja halusin luottaa siihen, että ohjaaja tietää, mitä tekee, mutta muutaman kerran mun oli pakko itse ottaa ohjat käsiin ja ehdottaa, että entä jos tehtäisiin asia toisin. Mieli teki puuttua asioihin enemmänkin, mutta en tohtinut, kun olihan vastassani "ammattilainen".

No, kolmannen agilitytunnin lopputuloksena oli se, että Piippolalta katosi tekemisen ilo ja motivaatio kokonaan. :( Minä näin selvästi, mistä se johtui: tunnilla pakotettiin (ohjaajan käsky: uudestaan, uudestaan....) pitkään S:n muotoiseen putkeen, vaihtoehtoja ei ollut. S-putkea harjoiteltiin erikseenkin (huonolla menestyksellä) ja kun pari jotenkuten onnistunutta toistoa tuli, pitikin putkeen mennä riemulla juosten suoraan kahden hyppyesteen jälkeen. Jep, tokihan pari kohtuullista suoritusta tarkoittaa jo, että homma on hallussa.

Tuire Kaimio kertoi luennollaan helmikuussa, että agilityssä koiralle tehdään esteiden suorittaminen mieluisaksi ja esteen suorittamisesta on koiralle palkintona se, että hän saa edetä seuraavalle esteelle. No, hyppyesteiden jälkeen Piippola joutui kurjalle putkiesteelle, joten välttääkseen putkiesteen Piippola ei lopulta halunnut hypätä edes niitä mieluisia hyppyesteitä, jäi vain istumaan paikalleen. :( En voi ymmärtää, miten ohjaaja ei tuota nähnyt, kehotti aina vain uudestaan toistamaan tuota epämiellyttävää tilannetta. Ehkä hänellä oli kiire keskittyä kuvaamaan (vietti pitkän tovin kuvaten koiria, pitähään nettisivuille saada materiaalia).

 Piippola kesämietteissä mökillä.


Tämä ei mielestäni ollut koiralähtöistä ohjausta, ja kun ohjaaja oli haluton tai kyvytön näkemään ja ratkaisemaan ongelmia (itsellänikin oli tällaisena totaalisena amatöörinä enemmän silmää tulkita koiria ja miettiä ratkaisuja!), niin päätin äänestää jaloillani. Ja olen ylpeä siitä, että pidin koirani puolia ja luotin omaan joka harjoituskerralla vahvistuvaan tunteeseen, joka sanoi, että "tämä ei ole hyvä".

Olen käynyt Piippolan kanssa tämän saman koirankoulun arkitottelevaisuuden alkeet -kurssilla, jonka ohjaaja ei hänkään vakuuttanut taidoillaan, mutta omien taustatietojen avulla sain kuitenkin riittävästi kurssista irti. Kävin myös yksittäisellä tempputunnilla, jolla oli tuo sama ohjaaja. Vähän heppoinen tunti oli, ohjaaja istui tuolilla ja selitti suullisesti 8 eri tempun opettamisesta. Olisin toivonut, että hän olisi painottanut oikea-aikaisen palkitsemisen merkitystä temppujen opetuksessa ja edes jonkun koiran kanssa näyttänyt konkreettisesti, miten koiraa ohjataan ja miten ratkaistaan tilanteita, jotka eivät menekään kuin oppikirjassa. Paikalla ollut mieheni totesi tempputunnista, että hänkin pystyis pitämään tuollaisen tunnin, että istuu vaan ja selittää paperista.

No, tuon ohjaajan kurssille en enää olisi mennyt, mutta tästä agilitystä kuvittelin, että pakko olla hyvä kurssi, koska sitä pitää tämän koirakoulun perustaja/omistaja (?) eli hän on varmasti tosi hyvä ja ammattitaitoinen. Mutta eipä ollut luulo tiedon väärti. :( Agilitykurssin alkamisen jälkeen sain tietää, että tämä hänen koirakoulunsa on mennyt konkurssiin ja hän on perustanut uuden koirakoulun, joka jatkaa tuon entisen kursseja. Onnea vaan tälle yritykselle, siinä on sama p*ska eri paketissa, jos multa kysytään.

Kesätyttö Piippola.

Kannattaa oikeasti olla tarkkana koirakoulun valinnassa ja kuunnella suosituksia. Onneksi kävimme toukokuun lopussa Rakkaiden Haukkujen tokoagi-tutustumiskurssin, käytin sieltä saamiani oppeja tuolla agilityssä ja niiden avulla pääsin Piippolan kanssa putken kanssa niinkin pitkälle kuin päästiin (esim. kun Piippola ei halunnut mennä putkeen lainkaan, ehdotin että laitetaan nami putken suulle ja sitten siitä pikkuhiljaa syvemmälle). Ja kun tokoagin ja Rakkaiden Haukkujen koulutusperiaatteet oli tuoreessa muistissa, oli helppo nähdä ero tämän toisen koirakoulun otteessa. Totesin, että mieluummin maksan vaikka tuplahinnan kurssista, kunhan vain ohjaus on oikeasti ammattitaitoista ja laadukasta!

Meille tarjottiin hyvitykseksi 4 kerran alkeiskurssia, jossa on eri ohjaaja. Kurssikuvaus oli sanasta sanaan sama ja kertoja olisi ollut yksi vähemmän kuin tuossa meidän kurssissa, joten kauhistutti ajatella, että millainenhan tahti ja vaativuustaso siellä sitten mahtaa olla, kun meidänkin kurssi oli alkeiskurssiksi todella haastava. Asiat, joita meidän kurssilla tehtiin, ovat agilityharrastajien mukaan sellaisia, mitä tehdään vasta kuukausien, jopa puolen vuoden tai vuoden treenien jälkeen! Ja meidän piti hanskata samoja asioita jo kahden tunnin jälkeen. Ei ihme, että ei ihan otettu hommaa haltuun muutamalla harjoituksella.

Päätimme siis jättää agilityn toistaiseksi ihan kokonaan. Piippolalla on kaikki fyysiset ominaisuudet, joita hyvällä agilitykoiralla käsittääkseni on (nopeus, ketteryys, rohkeus), joten en tätä tätä agility-ajatusta kokonaan hylkää, vaikka tästä ensimmäisestä kokeilusta emme kumpikaan nauttineet. Nyt harrastetaan kaikenlaista muuta ja katsellaan rauhassa, josko joskus päästäisiin oikeaan agilitykerhoon (ja nekin valitsen suositusten perustella, en summamutikassa. Muutamia suosituksia olen saanut, mutta otan mielelläni vastaan suosituksia ja kuulen hyviä kokemuksia agilitykerhoista/koirakoulujen kursseista akselilla Espoo/Hki).

Nyt meidän "agility" on sitä, että lenkkipoluilla hypitään penkkien yli ja kotona hypätään renkaasta ja pujotellaan kartioiden välistä, olipa meillä hetken aikaa tokoagi-henkinen tee-se-itse-putkikin. :D

Kotiagility. Sulokin hyppää renkaasta mielellään. :)

keskiviikko 10. elokuuta 2011

Kesäkuulumisia, osa 1: Juhannus

TAAS on mennyt ihan liian pitkä aika edellisestä päivityksestä, mutta tässä tulee nyt vähän kesäkuulumisia!

Juhannusreissua jännitin etukäteen, koska edessä oli Sulon ensimmäinen pitkä automatka ja lisäksi perillä odotti paljon Sulon kauhistuksia eli ihmisiä. Sulo ei todellakaan ole ihmisrakas, vaan suhtautuu muihin ihmisiin vähintäänkin epäillen ja arastellen, ja joskus näyttäisi jopa pelkäävän. Pelkäsin, että Sulon juhannus on yhtä tärinää ja pelkoa, ja harkitsin Sulolle SereneUmia tai valeriaanaa, josta Sulolle oli keväällä apua kotielämään sopeutumiseen. Päätin kuitenkin luottaa Sulon sopeutumiskykyyn ja reissuun lähdettiin ilmaan lisämömmöjä.

Kaikkine pysähdyksineen automatka mökille kesti 6-7 tuntia ja matka meni oikein mukavasti. Piippola nukkui ja Sulokin meni makuulle heti jo alkumatkasta, mutta niin rennoksi ei sentään heittäytynyt, että olisi pään laittanut maahan, saati sulkenut silmiään. Reppana sinnitteli silmät auki ja pää pystyssä, vaikka auto hurisi tasaista tuutulaulua ja silmät meinasi väkisinkin painua kiinni.. :)

Rento pötköttelijä ja valveilla sinnittelijä.

Perille päästiin puolen yön jälkeen, paria ihmistä lukuunottamatta kaikki jo oli nukkumassa ja päästiin rauhassa asettumaan yösijoillemme hiljaiseen saunamökkiin. Sulo ja Piippola nukkuivat molemmat mun kanssa kapeassa hetekassa, ihan hyvin mahduttiin.... :D

 Saunamökissä. Peti petattu, kohta nukkumaan pitkän automatkan jälkeen.


Sulo kohtasi kaikki vieraat ihmiset heti seuraavana aamuna, ei ihan kaikkia kerralla sentään, mutta jo muutaman vieraan ihmisen läheisyys sai Sulo-reppanan tärisemään. Kaikille annettiin ohjeeksi olla neutraalisti, niinkuin Suloa ei olisikaan ja pyydettiin, että kukaan ei edes yrittäisi lähestyä Suloa tai houkutella luokseen. Sulo saikin tarkastella ihmisiä ja tapahtumia omalta turvaetäisyydeltään. Pikkuhiljaa Sulon jännitys lieveni, ja kun sunnuntai-iltana koirat jäivät saunomisemme ajaksi mökkiin ilman meitä, omia ihmisiään, sain saunasta tullessa kuulla, että Sulo oli istunut vieraiden ihmisten keskellä sohvalla (ei ollut mennyt pois, kun tulivat siihen!) ja antanut silittää itseään! En ollut oikeasti uskoa kuulemaani, mutta vannoivat, että totta se oli! Voi rohkeaa Suloa, neljässä päivässä näin suuri edistys! =)

 Mölkkypelin ihmettelyä.
 
Sulo kaivoi itselleen rantaheinikkoon pienen 
pesän. Eihän sitä aina jaksa olla porukassa.

Sulon kasvanut rohkeus näkyi myös siinä, että keittiössä Sulo usein salli vieraiden ihmisten kulkea läheltään ja saattoipa Sulo jopa käydä nuuhkaisemassa lahkeesta. :) Jännitys sen sijaan näkyi mm. siten, että Sulo innostui leikkimään vasta muutaman päivän jälkeen. Odotin leikkejä paljon aiemmin, koska mikäs sen ihanempaa olisi ollut, kuin juosta kilpaa Piippolan kanssa pitkin pihoja ja rantoja, niinkuin tekevät kotonakin lenkeillä, kun vapaaksi pääsevät. Mutta sitten kun leikki alkoi maistua, niin huhhuh, mitä meno se oli! :D Ei ihme, että Piippolallakin oli jos minkänäköistä naarmua koivissaan, onneksi ei kuitenkaan mitään pahempaa sattunut. Sulo ja Piippola katosivat välillä omille tutkimusretkilleen, nuuskuttelivat rantaheinikossa, kalliolla, metsässä, pihassa, juoksivat ja touhusivat omiaan.

Otetaan kisa, kumpi on ensin ylhäällä mökillä?

Sulo saunarannassa. Rantakalliolle menevää "tietä" pitkin olikin kiva
juosta peräkanaa kalliolle ja takaisin ja sitten saunan ympäri
ja sitten taas kalliolle ja takaisin et cetera ad infinitum....

Kaiken nuuskuttelun ja juoksentelun jälkeen uni maittoi.

Mun vanhemmat ja muutkin näkivät nyt Sulon ensimmäistä kertaa ja kaikki ihastuivat kovasti. :) Sulo sai positiivisia kommentteja hauskasta ulkonäöstään ja ilmeistään, ja etenkin ihanasta luonteestaan. Analyysi oli, että ujo ja arka Sulo on oikein kiltti, suloinen ja herttainen, perusutelias, fiksu ja älykäs koira. Uteliaisuuden ansiosta Sulo sopeutuu lopulta uusiin tilanteisiin ja oppii voittamaan pelkonsa, koska uteliaisuus on määräävämpi ominaisuus kuin arkuus. Aika nappiin osunut analyysi, sellainen Sulo juuri on! Mökilläkin Sulo Sulo uskalsi jo parin päivän jälkeen uskalsi olla rauhallisena tilanteissa, joista olisi ensimmäisenä päivänä joko paennut tai paikalleen jäädessään tärissyt. Mä olin Sulosta aivan valtavan ylpeä, hienosti hän pääsi yli stressistä ja osasi jopa rentoutua vieraiden ihmisten lähellä!

Sulo sai myös ensimmäistä kertaa maistaa savustettua ahventa, tosin ihan pikkiriikkisiä palasia. Ja herkkuahan ne olivat, kuten Piippolallekin (ja mulle).. =)

 Tuo isokin on ahventa. Kalan pituus 49cm, painoa 1,4kg.


Tulimme mökille myöhään to-iltana ja kun tiistaina aamupäivällä kävelin koirien kanssa rantasaunalle ja sanoin ääneen että "Onpa kurjaa, kun pitää lähteä pois, voi kun voitais olla täällä vielä vähän aikaa", Sulo päästi ison, äänekkään huokauksen, ihan kuin olisi ymmärtänyt, mitä sanoin. :) Oli oikeasti kurjaa lähteä, kun koirat nauttivat olostaan niin paljon ja niin minäkin. Ja paluumatkalla Sulo kävi autossa heti makuulle, laittoi pään penkille ja sulki silmänsä. Niin se Sulo oppii. :)

 "Minäkin kirmailen täällä kallioilla!"

torstai 23. kesäkuuta 2011

Vielä me ollaan täällä!

OHHOH, onpas tullut pitkä tauko kirjoittelussa. Kaikenlaista on tapahtunut, mutta ei kuitenkaan oikeastaan mitään ihmeellistä. Tässä lyhyet kootut:

Kesäkuun alussa käytiin Hyvinkäällä Roturacessa. Sulo arastelee vieraita ihmisiä ja koiria, joten ihmis- ja koiravilinä oli Sulolle melkoinen koetus, mutta olosuhteet huomioon ottaen hän selvisi oikein hienosti! Roturacessa tapasimme vihdoin myös Sulon enkelin Pauliinan, joka joulukuussa 2010 näki Sulon tarhalla ja otti asiakseen selvittää Sulon mahdollisuuksia päästä tarhalta pois. Ottaen huomioon tuo edellä mainittu ihmisarkuus ja se, ettei Sulo päästä ihmisiä lähelleen, kuvan tilanne oli todella hämmästyttävä! Ehkä Sulo tiesi? :)

 Sulo ja Sulon enkeli

Vähän syrjemmällä ei enää jännittänyt.

Piippola olisi kovin mielellään mennyt myös juoksemaan. Ehkä Piippolalle löytyy ensi vuonna sopiva Roturace-joukkue, jonka riveissä pääsisi kisaamaan?


Sulo on oppinut uuden tempun! Sulon uusi bravuuri on "hoppa!" eli hyppy ylöspäin. =) Sulo on oppinut "hei hein" eli vilkutuksen aika hienosti ja yhdistää sitä oma-aloitteisesti "pieneen oravaan". Pieni vilkuttava orava on kyllä aika suloinen näky! =)

Helteiden aikaan käytiin Haukilahden koirarannassa. Molemmat koirat seurasivat mua mielellään veteen ja Sulo lähti uimaan ihan houkuttelematta! Ihanan reipas Sulo!




Piippolan ja Sulon suhde on muuttunut ehkä hiukan lämpimämmäksi. Piippola saa mennä Sulon petiin ja Sulo valtaa joskus Piippolan petin. Piippola myös joskus kirputtaa Suloa ja natustaa takajalkaa tai vähän korvan takaa. :) Ulkona juoksuleikit ovat edelleen iloisia ja vauhdikkaita ja niitä maustetaan jo hiukan pienellä nujuamisella! Ja onpa muutaman kerran Piippola vaihteeksi päässyt takaa-ajajaksi Sulon kiitäessä edellä. Tämä asetelma on Sulolle kuitenkin vielä vähän outo ja epämukava, koska kokee tilanteen ehkä hiukan uhkaavaksi, mutta eiköhän Sulo pian huomaa, että leikkiä se vain on niinkin päin!


Sulo on asettunut meille jo niin taloksi, että nukkuu nykyään yönsä sängyssä meidän vieressä. :) Kello 4 yöllä Sulolle tulee pusukohtaus ja muutaman pusutuksen jälkeen Sulo jatkaa uniaan joko sängyssä tai siirtyy omaan petiin.

Piippola aloitti viime tiistaina agilityn alkeiskurssin. Ihan täysin mukavaksi en kokenut oloani siellä enkä vakuuttunut kurssin laadusta. Kun kyseessä on ALKEISkurssin ENSIMMÄINEN tunti, niin olisi ollut kiva, jos ohjaaja olisi alussa edes lyhyesti kertonut lajista perusasioita ja että mitkä kurssin tavoitteet ovat ja mitä kurssilla on tarkoitus oppia. Eikä ei minun mielestäni koiralähtöistä ohjausta ole se, että ohjaaja ei tee mitään tukeakseen ja motivoidakseen koiraa, joka kokee esteen epämukavaksi. Piippola epäröi kovasti putkea (joka oli ensimmäiseksi kerraksi vielä aika helkkarin pitkä ja toisella kierroksella vielä pidempi!) ja mun piti itse mennä ratkaisemaan tilanne, kun ohjaajasta ei siihen ollut. :( Mutta hienosti Piippola lopulta selvitti esteen, hieno tyttö! =)

Sulon sisäsiisteys etenee, mutta ei ole vielä täysin hanskassa. Päiväpisuja Sulo ei ole tehnyt sisälle varmaan kuukauteen, vain yksi stressipisu (?) on tullut yhden lauantaisen kauppareissun aikana. Yöpissoja tulee silloin tällöin, mutta välillä on useita kuivia öitä putkeen ja välillä taas saattaa tulla pisuja monena yönä peräkkäin. Mutta ihan tyytyväisiä ollaan tähän edistymiseen eikä stressata asiasta!

Tänään ollaan lähdössä juhannuksen viettoon Itä-Suomeen! Sulo on muutaman kerran autoillut ja ihan hyvin on mennyt. Roturace-menomatka oli melkoisen stressaava, Sulo läähätti ja stressasi, vaikka Piippola yritti näyttää esimerkkiä, että tässä takapenkillä voi vaan tälleen rauhassa lötkötellä... :) Mutta paluumatkalla Sulo ei jännittänyt enää yhtään! Ja tällä viikolla Sulo autoili Mustiin ja Mirriin mennen tullen todella rauhallisesti! Niinpä uskon, että tämä pitkä monen tunnin ajomatka sujuu ihan mukavasti. Muutaman kerran pysähdytään ja perillä Sulo pääsee rauhallisiin maalaismaisemiin kirmailemaan Piippolan kanssa!

Roturacesta palaamassa, enää ei stressaa eikä läähätytä!

Tämmöisiä pikakuulumisia kuuluu Sulolle ja Piippolalle, oikein hyvää juhannusta kaikille! =)

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Sulo osaa!

Tänään on kulunut tasan kolme kuukautta siitä, kun Sulo tuli meille. Sulo on ollut kotikoirana vasta vähän aikaa, mutta osaa jo PAAALJON asioita: Sulo odottaa ruokaa nätisti istuen ja menee kupille vasta kun sanon "ole hyvä", ulkona Sulo tulee aina kutsusta luokse ja lisäksi Sulo osaa "istu", "maahan", "tassu" ja "pieni orava". Vilkutustakin ("hei hei") on vähän harjoiteltu!

Vähän aikaa sitten lupailin muutakin kuin ulkonaleikkimisvideota, joten tässäpä tulee video siitä, mitenmiten hienosti Sulo osaa ja miten reipas tyttö hän on! Tottakai Piippolakin on reipas ja osaa myös hienosti vaikka mitä, mutta se onkin ihan itsestäänselvyys.. ;)



Minusta Sulo on oppinut tosi hienosti ja nopeasti, kun ottaa huomioon, että tämän kolmen kuukauden ajasta ensimmäiset 3-4 viikkoa Sulo vietti oikeastaan petissä makaillen eli Sulolle oli mahdotonta opettaa mitään. Mutta kun alkuun päästiin, niin onnistumisten ja kehujen myötä Sulon itsetunto kasvoi hurjasti ja uusien asioiden opettaminen on tullut helpommaksi. Mä uskon, että Sulo vielä pääsee arkuudestaan ja reipastuu niin paljon, että voidaan kokeilla jotain harrastusta tai mennä ainakin johonkin kurssille!

Toissapäivänä Sulo sai tehdä tokoagi-ämpäritehtävän eli ottaa nameja kumollaan olevasta ämpäristä: aluksi ämpärin suulta, sitten vähän sisempää, puolesta välistä ja lopulta perältä! Ja hienosti meni, ei yhtään arastellut! Sen jälkeen ämpäri käännettiin ylösalaisin ja Sulo sai tehtäväksi koskettaa tassulla ämpärin pohjaa. Aivan ihanasti ja kärsivällisesti Sulo selvitti tehtävän ja saikin monta namia! =) Ja kun kosketustehtävää kokeiltiin tänään, Sulo pamautti tassua ämpäriin kuin vanha tekijä! :D

Mä en voi sille mitään, mutta olen Sulosta aivan pohjattoman ylpeä! =)

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Piippola Suomessa 1 v. ja tokoagi-kurssi

Viime perjantaina 27.5.2011 tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun meidän ihana pieni pörhelöinen Piippola saapui Suomeen! Voi että mua jännitti silloin, koko duunipäivän vaan mietin että klo 17.35 on lento Hki-Vantaalta, onks mulla nyt kaikki mukana ja apua sieltä se meidän espanjalainen koira nyt sitten tulee! Olin ihan täpinöissä, jänskätti ihan mahdottomasti, että millainen koira se Pipiola nyt sitten on.. :D Ja täytyy sanoa, että parempaa koiraa en olisi ikimaailmassa osannut edes toivoa! Piippola on aivan täydellinen meille, hänessä on kaikki mitä olen ikinä koiralta toivonut ja niin paljon enemmän! Piippola on alusta saakka ollut todella helppo koira, sisäsiisti, kulki hihnassa ihan nätisti ja alun pieni eroahdistuskin meni nopeasti ohi. Piippola on kiltti, herttainen, suloinen, iloinen, energinen, reipas, nopea, ketterä, rohkea, fiksu, oppivainen, tottelevainen, hauska, pöljä, hellä... Täydellinen. =)


Piippola juhannuksena 2010.
Voi mikä vauvanaama... (ikää noin 9,5kk)

Ainoa ikävä asia tapahtui viime joulukuussa joulunalusviikolla. Piippola oli jostain löytänyt pienen AAA-kokoisen sormipariston ja puraissut sitä niin, että sieltä tuli akkunestettä ulos ja suuhun asti. Käytiin Eläinlääkärikeskus SoVetissa (ent. Soukan pieneläinklinikka) tarkastuksessa, kaikki oli ihan ok, mutta kielessä näkyi pieni palovamma. Saatiin kipulääkeresepti, jos syöminen alkaa tehdä kipeää, ja ohjeeksi antaa paljon nestettä ja tarkkailla yleiskuntoa. Kaikki näytti olevan ihan hyvin, mutta heti seuraavana aamuna huomasin, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Piippola oli kuolannut (mitä se ei tee ikinä), se oli apaattinen ja haluton, ulkona käveli hitaasti ja virtsa oli veristä. :( Olin aivan kauhuissani. Soitto eläinlääkäriin ja sieltä käsky tuoda Piippola HETI tarkempiin tutkimuksiin. Vietin koko päivän SoVetissa tiputuksessa olevan ja nukutuksesta heräilevän Piippolan vierellä, oli aivan kamalaa nähdä oma kultanuppu sairaana ja miettiä, miten tästä selvitään ja selvitäänkö. :(

Surkea tippatyttö. :(

Onneksi SoVetissa on aivan ihanat ja osaavat eläinlääkärit (Piippolaa hoiti Maarit Luukkainen-Soilu, aivan mahtava lääkäri!) ja muu henkilökunta. Vieläkin herkistyn, kun muistelen, miten he omistautuivat Piippolalle ja kantoivat huolta paitsi Piippolasta, myös minusta. Voin todellakin suositella ko. paikkaa kaikille, hoito ja palvelu on ensiluokkaista! Piippola oli kaikkien toimenpiteiden (ruokatorven ja mahalaukun tähystys, useita verikokeita, virtsakokeet, ultraäänitutkimus, röntgen, lääkitykset..) ja kuuden tunnin tiputuksen jälkeen sen verran hyväkuntoinen, että päästiin illaksi kotiin. Paras joululahjani oli, että Piippola parani ja lumikin oli taas keltaista! =)

Ei kannata syödä paristoja, kun siitä tulee pipi ja
sit joutuu käyttämään tällaista tyhmää paitaa.
(kyljessä oli voimakas kipulääkelaastari)

Juhlistimme Piippolan 1-vuotisvuosipäivää yhteisellä laatuajalla Rakkaiden Haukkujen järjestämällä tokoagi-tutustumiskurssilla! Kurssista meillä oli suurinpiirtein tällaiset taustatiedot:

"Tokoagi on vapaaehtoiseen kontaktiin ja perusosaamiseen tähtäävää koulutusta, jossa tehdään yhdessä koiran kanssa erilaisia arkielämää hyödyntäviä tehtäviä, sekä koiran että ihmisen mielestä mukavia agility-tyyppisiä tehtäviä ja opitaan virikkeistämään koiraa mm. ruualla. Teoriaa ja harjoituksia käydään läpi kurssilla vuoronperään pienissä jaksoissa. Tokoagi sopii kaiken ikäisille ja kuntoisille koirakoille. Mitään perusosaamista ei vaadita. Tokoagissa edetään luokalta toiselle, joten siitä saa mukavan harrastuksen vaikka loppuelämäksi."

Opin, että laji on kehitetty Suomessa ja perustuu Turid Rugaasin ja Tuire Kaimion kirjoista tuttuihin peri-aatteisiin ja oppeihin koirien käyttäytymisestä ja rauhoittavista signaaleista. Lajissa ei kilpailla, mutta omaa edistystä voi halutessaan mitata "tenttimällä" ja edetä tasolta eli luokalta toiselle. Tunnit pidetään niin, että koirat eivät kohtaa toisiaan, joten jokainen koirakko saa keskittyä täysin omaan tekemiseensä vailla häiriöitä.

Odotin että tokoagi on jotain tokon ja agilityn väliltä, ja niinhän se tavallaan olikin, mutta paljon antoisampaa! Tunneilla oli vuoronperään teoriaa ja toko- ja agi-osuuksia: toko-osuuksissa tehtiin mm. erilaisia katsekontakti- ja liikkumisharjoituksia ja agi-osuuksissa ylitettiin esteitä ja harjoiteltiin putkeen menemistä. Tekeminen ja harjoittelu oli mukavaa ja hauskaa eikä ollenkaan tiukkapipoista! Harjoitukset olivat lyhyitä, mutta Piippolalle ne olivat silti vaativia ja väsyttäviä: normaalisti ilta-aktiivinen pörröpää oli iltaisin ihan väsynyt lötköpötkö. =)

Tokoagiin kuuluu koiran aktivoiminen itsenäiseen aivotyöskentelyyn, mutta myös ihmisen hoksottimien koettelu. Osassa tehtävistä ihmisen pitää kolisuttaa herneitään ja miettiä, miten koiran saa toimimaan tietyllä tavalla. Mä sain ekalla tunnilla eteeni ylösalaisin käännetyn ämpärin ja tehtävänä oli saada Piippola koskettamaan tassulla ämpärin pohjaa. MUTTA en saa ohjata Piippolaa mitenkään sanallisesti tai fyysisesti, en saanut siis esim. ottaa tassua käteen ja ohjata sitä kohti oikeaa kohtaa tai näyttää ämpäriä ja sanoa että "kosketa". Hauska tehtävä, kyllä siinä sai hetkisen tosiaan miettiä ja ilo oli suuri, kun onnistuimme! =) Saimme tästä tehtävästä niin hyvää palautetta, että melkein nolotti. =) Ohjaajamme oli Turun TokoAgi Teamista ja tä-män ämpäritehtävän selvitimme kuulemma nopeammin kuin yksikään turkulainen.. :D Mä oon kyllä sitä mieltä, että meidän tekemän pohja-ajan saa merkitä turkulaisen suorittamaksi. Ihminen voi lähteä Turusta, mutta Turku ei ihmisestä. ;)


Tauon paikka tokoagissa, vettä ja lepoa.

Tämä oli vain viikonlopun mittainen tutustumiskurssi, missä sai vasta vähän käsitystä lajista, sen tavoitteista ja monipuolisuudesta, mutta täytyy sanoa, että löysin lajista pelkkiä hyviä puolia! Kurssilta sain myös valtavasti ideoita ja vinkkejä Sulon suhteen. Monia harjoituksia voin tehdä kotona myös Sulon kanssa ja vahvistaa Sulon itsetuntoa ja meidän välistä suhdetta ja luottamusta. Sain myös paljon vinkkejä koirien virikkeistämiseen ja viihdyttämiseen, jos olen esim. kipeänä tai muusta syystä heikossa olotilassa (jälkimmäinen todennäköisempi, tauteihin mulla on joku ylimaallinen vastustuskyky).

Voin vain kuvitella, miten hyvin laji rakentaa koiran ja omistajan välistä suhdetta ja kehittää koiran taitoja ja arkitottelevaisuutta pidemmällä tähtäimellä. Jo nyt alkuviikosta olen huomannut selvän parannuksen mun ja Piippolan suhteessa. Eron huomaa erityisesti päivälenkeillä: Piippola kuuntelee mua paremmin ja ottaa enemmän kontaktia ja mä olen voinut pitää molempia koiria pitkiä aikoja vapaana. Aiemmin olen antanut enemmän vapautta Sulolle, koska Piippola lähtee herkemmin omille teilleen ja sulkee korvansa. Nyt Piippolakin on kulkenut vapaana mun lähettyvillä (aiemmin missä sattuu) ja korvatkin toimii paremmin! =)

Kurssin anti ei siis todellakaan jäänyt eikä jää viikonlopun mittaiseksi, siitä on meille hyötyä ja iloa pitkäksi aikaa! Nyt odotankin innolla, josko pk-seudulta löytyisi lajista innostuneita sen verran, että saisimme Espooseen oman harrastusryhmän!  Tokoagi olisi meille oikein kiva, stressitön ja hyödyllinen harrastus: Piippolan kanssa voisin käydä ohjatuilla tunneilla ja Sulon kanssa harrastaa sovelletusti kotona.

Tokoagista on netissä aika vähän tietoa, mutta tässä pari löytämääni artikkelia, jos jotakuta kiinnostaa lukea lajista lisää:



Koirapuistotreffit ja pisuttelua

Meillä oli viime viikolla koirapuistotreffit ihanan parivaljakon, Lucyn ja Bobin kanssa. Piippola pörhelsi ja kohelsi minkä ehti, mutta Sulo-reppanaa jännitti kovasti. Sieltä kaukaa noin kymmenen metrin päästä Sulo arkana tarkkaili tilannetta. Lucy ja Bob kävivät nätisti Suloa tervehtimässä, ja Sulo haistelikin Bobin kuonoa arasti ja myöhemmin Sulo oli erityisrohkea ja meni ihan itse haistelemaan Lucyn pyllyä!

Me ihmiset annettiin Sulon katsella rauhassa, nautiskelimme pikkupullollisen kuohujuomaa hyvän ja ajankohtaisen lehtiartikkelin johdosta eikä erityisemmin kiinnitetty Suloon huomiota. Silloin tällöin kutsuin Sulon luokse ja Sulo sai tottakai aina namin. Jossain vaiheessa Sulo rohkaistui niin, että tuli oleskelemaan jo paljon lähemmäksi ja lopulta Sulo rentoutui niinkin paljon, että näytti vieraiden läheisyydessä oravatempun ja istui Bobin ja Lucyn välissä! =)

Mutta on se vaan semmonen arkatassu.... Reppana. Hienosti Sulo kuitenkin tsemppasi ja yritti, ja musta oikeasti näytti, että Sulon arka uteliaisuus kuitenkin voitti ja jännityksestä huolimatta lopputuloksena oli ihan onnistunut eikä liian pelottava koirapuistoilu. Siitä SUURI KIITOS kilteille Lucylle ja Bobille ja etenkin heidän ihmisilleen, jotka osasivat suhtautua Suloon juuri oikealla tavalla!

En tiedä, oliko liian jännän rajamaita hipova koirapuistokokemus Sulolle kuitenkin rohkaiseva, koska maanantaiaamuna Sulo ihan itse meni haistelemaan kettuterrieriä, jota pari päivää aikaisemmin väisteli. Maanantaina päivälenkillä Sulo meni aiempaa lähemmäksi yhtä kultaista noutajaa ja eilen Sulo haisteli pientä koiranpentua. Siis jälleen ihan itse lähestyi toista koiraa!

Sisäsiisteyden suhteen taas on otettu hienoista takapakkia. Meillä menikin pari viikkoa niin, ettei Sulo tehnyt päiväpissaa sisälle. Lauantaina koirat kävi pesulla ja jäätiin taas pesun jälkeen saunomaan. Ja enhän mä muistanut, että edellisenkin kerran Sulo teki suihkun jälkeen meidän saunoessa stressi(?)pisut matolle. Niin nytkin. :( Ja eilen oli sitten tullut hesareille TOSI ISO pissa ja kummallisen aikaisin, koska tulin kotiin reilusti normaalia aikaisemmin, eli kyse ei ollut ainakana siitä, että päivälenkki olisi viivästynyt. Illalla Sulo järsi antaumuksella ydinluuta, ja sen jälkeen lorotteli pisut matolle, vaikka hesarit ois ollu ihan vieressä ja vartin sisään ois ollut iltalenkin aika.

Voi meidän pissaliisaa.... Välillä tulee olo, että saako Sulosta ikinä sisäsiistiä, mutta kyllä mä luotan siihen, että joskus sekin päivä koittaa!

Oho, minä vähän pissasin matolle.

torstai 26. toukokuuta 2011

Pomps pomps!

Tehtiin eilen aika pitkulainen päivälenkki, oltiin ulkona 1,5 tuntia! Alkumatkasta Sulo ja Piippola taas juoksivat ja loppumatkasta yli tunnin lenkkeilyn jälkeen ottivat vielä toisen piiiiitkän juoksuleikkisession! Tuntui ettei se lopu ikinä ja vauhtia riitti niin, että heikompaa ois hirvittänyt! Sen juoksulenkin lopuksi molemmat alkoivat kuin yhdessä tuumin leikkiä lehmää ja maiskuttelivat heinää: Piippola jauhoi ammattilaisottein ja Sulo pupelsi miten sattuu. Vähän hakusessa on Sulolla tuo heinänsyöntitekniikka.. =)

Mutta tässä vähän näitä alkumatkan tunnelmia. Sulolla on tapana noilla kohdin pomppia ja loikkia, ja tähän ikuistuikin muutama kohtalainen loikka! Ne komeimmat kengurupomput tulivat tietysti heti sen jälkeen, kun lopetin kuvaamisen, niin tyypillistä. Klikkaa alakulmasta YouTubea, jos haluat nähdä videon ja Sulon pomput isommassa ruudussa!


(Valitan, että kaikki videot ovat näitä juoksuleikkejä, mutta kun eivät nuo oikein muuta yhdessä tee. Yritän joku kerta kuvata pätkän Sulon opetustuokiosta, jossa Sulo toivottavasti tekee kaikki osaamansa tai harjoittelun alla olevat jutut eli istu, tassu, maahan ja pieni orava. Eihän siinä paljon äksöniä ole, mutta mun mielestä Sulo osaa jo aika paljon ottaen huomioon, että on ollut meillä vasta vajaat 3kk. Ja osaahan Sulo noiden lisäksi odottaa nätisti ruokaa ja tulla lenkillä luokse käskystä. Oppivainen hauva!)

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Oma koti kullan kallis

Tulee niin ihmeellinen ja lämmin olo, kun ajattelen, että Sulolla on nyt ihan oikeasti koti, pysyvä koti. Ei tarvitse pienen ikinä lähteä meiltä pois eikä meidän tarvitse itkua tihruutella ja kärsiä luopumisen tuskasta. Kyllä Sulon paikka ja koti on meillä, enää en sitä epäile yhtään!

Sulo teki maanantaina useita yllätyspusuhyökkäyksiä mun miehelle ja oli muutenkin tavallista aktiivisempi, ihan kuin olisi tuntenut, että nyt on syytä olla erityisen iloinen! :D Ja tiistaina Sulo päätti juhlistaa ensimmäistä aamuaan omassa kodissaan niin, että hyppäsi aamulla viiden aikaan mun viereen sänkyyn, antoi pari pusua, nuhjasi peittoa vasten ja sen jälkeen teki jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt: kävi makaamaan ja nukkui siinä mun vieressä melkein tunnin! Piippolakin antoi Sulon nukkua siinä ihan rauhassa, retkotti itse siinä Sulon vieressä selällään. Ah, onnea! =)

Viime viikonloppuna avattiin pihakausi ja otettiin terassin edestä verkko pois, vaikka ei meidän nurmikko ole ottanut vihertyäkseen. Telmiköön koirat siis kitukasvuisella alustalla, vaikka multaa siitä irtoaa tassuihin ja tassuista sisälle. Piippola oli aivan onnensa kukkuloilla, kun sai pitkästä aikaa leikkiä pihalla. Pyysi Suloakin leikkiin, mutta eihän Sulo ymmärtänyt, vaan luuli että Piippola on vihainen... :( Sulo vähän arastelee tulla pihalle, mutta jos nameja on tarjolla, niin ei arastuta yhtään! :D

Meidän perheen kaikki karvanaamat.


Piippola jäi hetkeksi yksin pihalle ja päätti sillä aikaa vähän auttaa puutarhahommissa. Onneksi en ole ehtinyt mitään vielä kylvää tai istuttaa... Aiemmin Piippola kaivoi jo ennestään heikkokuntoiselle nurtsille pari kuoppaa vihjeeksi, että niihin kohtiin pitäis jotain koristusta laitella. =)

Pikku apulainen.


Huomenna meillä on sään salliessa koirapuistotreffit Piippolalle ennestään tuttujen rescuekoirien kanssa, katsotaan miten Sulo heihin suhtautuu. Toivottavasti Sulo osoittaisi edes pienenpientä kiinnostusta koiria ja/tai ihmisiä kohtaan ja uskaltaisi lähestyä edes pikkiriikkisen!

Ja ylihuomenna perjantaina on Piippolan vuosipäivä! Sen kunniaksi menen Piippolan kanssa TokoAgi-kurssille, superkivaa! =) Kurssi jatkuu la ja su, ja meidän viettäessä kahdenkeskistä laatuaikaa (joka on Piippolalle varmasti mieluista, koska ollaan niin paljon keskitytty Suloon) Sulolle on suunniteltu vastaavanlaista laatuaikaa kotona miehen kanssa. Sulolle on luvassa on ainakin namien etsintää, temppukoulua ja mahdollisesti myös arkitottelevaisuusharjoituksia. Mukavaa ohjelmaa siis odotettavissa molemmille hauvoille! =)

maanantai 23. toukokuuta 2011

Sulo on varattu!


Näin pääsi käymään, että Sulo on varattu. Sulosta tuli hoitoaikana yksi kotiselvityslomake ja Auringonkoirat ry päätti sen hyväksyä.

Sulolla on vielä paljon opittavaa koiran elämästä ja edistymisestä voi lukea jatkossakin tästä blogista, jota ei kirjoita enää kotihoitaja vaan Sulon uusi omistaja eli allekirjoittanut. =)

Päätös ei ollut helppo. Kävin itseni kanssa pitkään painia, että teenkö oikein, mutta lopulta oltiin molemmat (mies ja minä) sitä mieltä, että kyllä tämä on ihan oikea päätös, ja se on sitä etenkin Sulon kannalta. Me ollaan Sulon ihmiset ja ensimmäiset ja ainoat, joihin Sulo luottaa. Uudessa kodissa Sulo luultavasti menisi takapakkia monessa asiassa ja stressaisi taas ihan kaikesta, eikä suhteen luominen uuden perheen muihin koiriinkaan olisi helppoa, ja koirakaveria Sulo ehdottomasti tarvitsee tuekseen.

Ja kun kaikki on mennyt meillä niin hienosti, tuntuisi väärältä riistää Sulolta se onni ja ilo, jota hän on nyt vajaan kolmen kuukauden aikana uskaltanut kokea ja näyttää ulospäinkin! Sitäpaitsi toista koiraa olimme suunnitelleetkin, ei tosin ihan tällä tavalla saapuvaksi. :D Mutta kyllä me ollaan tuohon pattinaamaiseen ja nököhampaiseen juhlasekoitukseen niin kovin kiinnytty ja ihastuttu, että ei tässä muuta voi todeta kuin että

ONNEKSI OLKOON, SULO,
NYT SULLA ON OMA KOTI!

perjantai 20. toukokuuta 2011

Sulo sänkypusuttaja

Hihhii, Sulolla on taas uusi juttu ohjelmistossa! Sulo uskaltaa hypätä sänkyyn! Eikä siinä vielä kaikki, Sulo myös pusuttaa! :D

Nyt on perjantai ja ensimmäinen öinen hellyyskohtaus tapahtui alkuviikosta muistaakseni ma-ti välisenä yönä. Kävin yöllä vessassa ja tulin takaisin nukkumaan, sanoin Sulolle hiljaa että jatketaan unia. Mutta eipä Sulo jatkanutkaan, vaan kipitti mun perässä, hyppäsi sänkyyn ja pusutti vallan mahdottomasti! Keskellä yötä! Häntäkin heilui villinä ja lopuksi Sulo painoi itsensä tiukasti mun peittoa vasten ja muljasi ja kiehnäsi. Ja yhtä nopeasti kuin tulikin, Sulo lähti takaisin omaan petiin nukkumaan. :D

Näitä "hei täältä mä tuun ja pusutan!" -kohtauksia on tullut nyt melkein joka ilta! Arki-iltaisin mä menen nukkumaan ja mies lähtee koirien kanssa iltalenkille. Lenkin jälkeen Sulo saattaa ennen yöpuulleen asettumista tulla sänkyyn pussailemaan ja tohottamaan. Toissailtana Sulo petasi sängyssä olevaa ylimääräistä peittoa niin tomerasti varmaan 10 minuuttia, että ihan läähättämään pisti. :D Ja viime yönä mä olin jo ihan unessa ja Sulo tuli kahdesti vai kolmesti pussailemaan. :D Tänä aamuna Sulo hyppäsi ensimmäistä kertaa miehenkin päälle toivottamaan hyvää huomenta ja olis varmasti pusujakin irronnut, ellei mies ois vetäny peittoa naamalleen.. :D

Että semmoinen pusutyttö!

Vähän mua välillä harmittaa, että kukaan muu ei näe Sulosta tällaista reipasta puolta. Sulo arastelee ja melkein pelkää kaikkia muita ihmisiä, vaikka olisivat miten ystävällisiä. Ketään muuta ihmistä Sulo ei lähesty millään tavoin eikä muiden läsnäollessa tee reippaita asioita. Meillä ei käy paljon vieraita eli ehkä tavallaan omaa syytäkin se, että ei ole Suloa altistettu vieraille ihmisille. Mutta kun on ollut niin paljon tuota muutakin totuttamista, niin ihmisten kanssa seurustelu ei ole ollut siellä Opeteltavat Asiat -listan kärkipäässä. Kyllä Sulo varmasti alkaa ajan mittaan luottaa muihinkin ihmisiin tai vähintään oppii sietämään heitä jännittämättä, kunhan löydetään hyvä tapa opetella asiaa.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Normipäivä

Mä ajattelin nyt kertoa teille, että millanen päivä mulla oli eilen.

Aamulla nukuttiin pitkään ja herättiin vasta klo 6.30, vaikka mun ihmisen mielestä sekin oli ihan liian aikaista. Mut mä piristin mun ihmistä heiluttamalla kovasti häntää ja annoin paljon ihan HIRRRRMUISEN isoja pusuja! Mulla oli niin kivaa, että hyppäsin ihan sänkyyn pusimaan ja kiehnäämään lakanoissa! Mun koirakaveri Piippola tuli sinne kans ja alkoi höristä. Mä hyppäsin heti pois sängystä kun mua pelotti että Piippola on mulle nyt vihainen! Mut se oli kuulemma leikkiä vaan. Ehkä mä joskus opin, että mitä se Piippola tarkottaa. Se olikin mun päivän ainoa huono fiilis, koska kaikki muu on ollut ihan mun lempparia!

Me lähettiin lenkille ja mä sain juosta vapaana! Hirmu kovaa juoksinkin, musta on niin kiva juosta ihan vaikka yksinäänkin. Piippola ei saanut olla irti, koska oli niin paljon aamupupusia liikkeellä ja Piippolan korvat menee kuulemma sillon ihan epäkuntoon.


 Piippola keksikin tilalle muuta kivaa tekemistä. Ihminen sanoi että ne on myyrän koloja. Minä vain vähän haistelin niitä, mutta Piippola kaivoi niitä ja pisti pään kuoppaan. Ihan hassu!


 Mä en ollu yöllä tehny pissaa sisälle, koska mä alan pikkuhiljaa oppia, että pisut tehdään ulos.


"Tuu nyt jo!"
Ihmistä pitää välillä vähän hoputtaa.


 
Aamupalaksi me saatiin naudan rustoa.
Mä söin ton ison palan ihan kokonaan!


 Sen jälkeen lepäiltiin vähän. Mä uskallan tulla jo sohvallekin ja joskus jopa makailen ihmisen vieressä!



Ulkoa kuului outoja ääniä. Mä en uskalla vielä mennä yksin terassille, mutta katselen vähän kauempaa ja joskus meen niin pitkälle, että mun etutassut on kynnyksellä! Illemmalla kävin ihan pihalla asti ihmisten ja Piippolan kanssa. Sitten kun nurmikko on kunnossa, me saadaan kuulemma leikkiä ja hepuloida pihalla!


Viiden aikaan me käytiin päivälenkillä ja sen jälkeen syötiin päiväruoka: liha-kasvismössöä, jossa oli biotiinia, b-vitamiinia, plakkijauhetta ja lohiöljyä. Nams! Ja näin nätisti mä aina odotan ruokaa ja menen syömään vasta, kun saan luvan.


Mä hoksasin aamupäivällä, että mitä mun pitää tehdä, kun sanotaan että "maahan". Aiemmin mä oon vaan kumarrellut, kun en keksinyt että pitää ihan kokonaan pistää rinta ja etutassut maata vasten. Tässä me harjoitellaan uudelleen illalla ja mä osasin jo aika hienosti!


Ja tässä mä näytän, miten mä oon "pieni orava"! Tän mä osaan jo tosi hyvin!


Iltalenkillä mä jahtasin vähän pupua ja se oli ihan mahdottoman hauskaa! Lenkin jälkeen me saatiin vielä leikkiä aktivointileluilla. Vielä vähän aikaa sitten mä leikin tällä BuzyBuddylla vain omassa petissä, kun en rohjennut muualla liikkua. Mut nyt mä uskallan leikkiä sillä jo vähän matollakin ja se on paljon kivempaa! Mä tykkään kovasti näistä namileluista!


Semmoinen oli mun tavallinen lauantaipäivä ja kuten näette, mulla on oikein kivaa täällä hoitopaikassa! Mä sain eilen yläkertaan uuden petinkin, tämmöisen touhupäivän jälkeen siinä nukutti oikein hyvin. Niinkuin ihmiset tapaa sanoa: näihin kuviin, näihin tunnelmiin! :)

perjantai 13. toukokuuta 2011

Edellinen blogiteksti katosi?

Näköjään on eiliset blogipäivitykset kadonneet kokonaan, ei vain minulta vaan kaikilta. Höh ja pöh. Toivottavasti ne saadaan palautettua vielä.

Tässä hiukan eilisiä lenkkitunnelmia. Kamera on mulla kädessä vähän vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun, pahoittelen. Videon lopussa Sulo näyttää, miten hienosti hän osaa antaa tassua. =)

torstai 12. toukokuuta 2011

Hammaskivisyyni ja kynsien leikkausta

Eilen pidin Sulolle oikein kunnon hammassyynin ja totesin seuraavaa:

- Yläkulmureissa on vähän kellertävää hammaskiveä, joka irtoaa kynnellä rapsuttaen. Aivan ikenen vieressä on tiukempaa tavaraa, en tiedä mahtaisko se pehmetä ja hankautua pois luita järsiessä vai vaatiiko se ell-käynnin.

- Alhaalla nököhampaassa ja sen viereisessä etuhampaassa on mustaa hammaskiveä tms., joka on todella tiukassa. Sitä ei varmastikaan saa kotikonstein millään pois.

- Sulolla oli tullessaan näkyviä hammaskivimuodostumia takahampaissa, mutta nyt ne ovat kaikki kadonneet! Takaa löytyy puhtaat, valkoiset hampaat! =)

Eli hyvin on hammasasiat Sulolla! Leikkasin eilen myös Sulon kynnet. Hienosti antoi leikata, ei ollut operaatiosta moksiskaan. Mutta yhden kynnen kohdalla olin huolimaton ja leikkasin liikaa.... :( Aloin melkein itkeä, kun Sulo vingahti, musta tuntui niin pahalta! Vahinkohan se oli, mutta syytin itseäni kamalasti, kun olin niin tohelo. Olis pitänyt olla huolellisempi. :( Verta ei onneksi tullut, mutta selvästi näkyi punaista hermonpäätä.. Voi reppanaa, toivottavasti ei saanut traumaa.


Tässä mun nököhampaassa on kuulemma jotain
kiveä. Ihan hassua, kivethän on maassa eikä suussa.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Pusutyttö

Sulo oli eilen illalla ihan oma-aloitteisesti hypännyt sohvalle mun miehen viereen ja antanut pusuja! Ja sen jälkeen oli istunut miehen viereen siliteltäväksi. Ihana Sulo... (itku tulee, ei voi mitään)

Tällainen pelokas mä olin siellä tarhalla,
mutta nyt mä olen jo aika rohkea pusutyttö! =)

maanantai 9. toukokuuta 2011

Blogin kommenttiasetuksia muutettu ja Sulon tuottelias aamu

Huomenta vaan, kuulin juuri että blogin kommentointi ei onnistu ilman että kommentoija on rekisteröitynyt esim. gmailiin. Tarkistin asetukset ja niinhän siellä oli täppä vahingossa mennyt väärään kohtaan! Korjasin virheen ja nyt kuka tahansa voi kommentoida! Kommentit eivät ilmesty automaattisesti vaan tulevat ensin tarkistettaviksi, mutta kyllä mä kaikki asialliset kommentit julkaisen! =) (ja kuka tänne nyt mitään päänaukomiskommentteja laittaiskaan)

Sulo muisti meitä tänä aamuna kaikenlaisilla tuotoksilla. Heräsin aamulla siihen, että Sulo oksentaa eilen aamulla hotkaisemaansa rustonpalaa (josta olinkin vähän huolissani, kun näytti että vähän liian ison palan nielaisi). :( Ja alakerrassa odotti hesareilla sekä pissa että kakka. :(

Jotain hassua on nyt viikonlopun ruuissa tai namusissa ollut, vaikka ihan tavalliset sapuskat on annettu, tai sitten Sulon masu reagoi stressiin. Viikonloppuna Sulo kohtasi oli kyllä monta, monta stressaavaa asiaa, joten en ihmettelis vaikka elimistö olisi siitä vähän mennyt sekaisin. Toivottavasti masu rauhoittuu pian ja päästään taas normaaliin rytmiin, eli ulos tehdään 2-3 pientä kikkarekakkaa ja montamontamonta pissaa per päivä ja sisälle 3-5 yö-/päiväpissaa per viikko.

Sisäsiisti Sulo ei siis vieläkään ole, mutta viikkoon mahtuu jo useita kokonaan sisäsiistejä vuorokausia, mutta muutamia yöpissoja tulee, samoin päivällä saattaa tulla pisu, onneksi aina hesareille eikä mihin sattuu.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Tassu hanskassa ja terassikauden avaus

Ilmoitusluontoinen asia: Sulo osaa antaa tassua! Vain kolme harjoituskertaa ja se oli siinä! :D On se vaan fiksu koira.

Lisäksi Sulo voitti tänään terassipelon. =) Kovasti Suloa kiinnosti mennä ulos terassille, mutta ei vaan tohtinut. Sulo lähestyi terassin ovea kerta kerralta lähemmäs, viimein niin että pää kurkisti jo terassille, mutta tassut olivat kynnyksen sisäpuolella. Sitten Sulo uskalsi jo laittaa etutassut kynnykselle ja lopulta koko hauva tassutteli terassille! Ja sitten sulomaisesti kiireen vilkkaa takaisin sisälle! :D

Meillä kävi tänään myös vieraita. Vieraat oli vähän pelottavia, mutta Sulo tuli katsomaan heitä terassille, tosin ihan yhtä pikaisesti kuin aiemminkin. Tuplarohkeuspisteet kuitenkin Sulolle siitä, että rohkeni kohdata kaksi pelottavaa asiaa yhdellä kertaa: vieraat ihmiset JA terassin. =) Sisällä Sulo tärisi kovasti vieraiden läsnäollessa, mutta jostain Sulo keräsi rohkeutta, poistui petistä ja näytti vieraille jopa pikku orava -temppunsa. :) Sen jälkeen ei enää jännittänytkään niin paljon: Sulo tarkkaili ihmisiä ja tapahtumia petistä käsin rauhallisena ja varautuneena, mutta paljon rauhallisempana ja ilman tärinöitä.

Päivälenkillä Sulo ja Piippola saivat taas juosta vapaana ja kylläpä he juoksivatkin! Piippola sai kotimatkalla vielä toisetkin juoksuleikit belgianpaimenkoirakaverin kanssa. Sulokin oli vapaana, mutta ei lähtenyt leikkiin mukaan. Belgi kävi tekemässä tuttavuutta Sulon kanssa ja kysymässä leikkiin, mutta Sulo ilmoitti parilla näykkäisyllä selvästi, että kiitos, mutta ei kiitos. Mutat Piippola juoksi belgin kanssa niin hurjasti, että päätti leikin päätteeksi mennä makaamaan ihanan viileään mutaojaan... Great. No, mutaahan se vain oli ja enemmän Piippolan mutalook mua nauratti kuin harmitti. :D

Päivälenkin ja ruuan jälkeen mentiin vähän pihahommiin ja kukas se sinne terassille tuli seurailemaan meidän pihatöitä?! Sulo se siellä tepasteli kuin vanha tekijä! :D Sulo yllätti myös löytämällä Sulon kokoisen aukon terassin ja pihan erottavasta verkosta, ja tuli reippaan oma-aloitteisesti tutkimaan pihaa, jonne on toistaiseksi vielä koirilta pääsy kielletty (nurmi ei ole vielä kasvanut). Rohkea Sulo!

Eilinen talkoopäivä tosin taisi olla vähän liian jännittävä päivä Sulolle. Maha nimittäin oli mennyt pienellä vähän sekaisin ja Sulo oli tehnyt yöllä kakan eteisen matolle. :( Voi pikkuista. Toisaalta maha oli vähän pehmoisena myös Piippolalla, joten voi olla että mahat meni pehmeiksi aamupalarustoista. Oli miten oli, koirat ovat nyt saaneet tehobaktia, jospa se rauhoittaisi masuja.

Kovin tapahtumarikas ja jännittävä viikonloppu on Sulolla ollut. Sulo on käynyt kaupassa, tavannut paljon ihmisiä ja koiria, selättänyt harava- ja terassipelon ja oppinut antamaan tassua. Se on aika paljon pienelle hauvalle se.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Panokset kovenee!

Sulo on alkutilanteeseen nähden todella reipas, ainakin kotioloissa. Suloa kuitenkin pelottaa vielä kaikki hänelle vieras, kuten vieraat ihmiset ja uudet tilanteet. Sulo on kuitenkin mun mielestä niin perusrohkaistunut, että ajattelin korottaa panoksia.

Eilen tehtiin pitkä päivälenkki. Ensin koirapuistoon (yksin, ei ollut muita) ja sen jälkeen Niittykummun PetPointissa. Lemmikkitarvikeliike oli Sulolle melkein liian jännä kokemus. Reppana pelkäsi ja tärisi ja aloin jo katua, että lähdin Sulolle esittelemään maailmaa laajemmin. Ihan liikaa ihmisiä ja outoja ääniä ja KAIKKI ihan outoa.. :(



Tällaisissa tilanteissa reippaasta koirakaverista on Sulolle hyötyä. Piippola meni eikä meinasi, ja Sulo otti mallia. =) Suloa jännitti silminnähden, se tuttu alkuaikojen tärinä tuli taas pitkästä, pitkästä aikaa. :( Peruskotioloissa Sulo ei ole vähään aikaan kokenut mitään dramaattisen uutta, eikä varsinkaan montaa uutta asiaa samaan aikaan. Nyt oli uusi paikka, uusia ääniä, hajuja, ihmisiä.. Ihan liikaa herkälle Sulolle. :(

En kiinnittänyt juurikaan huomiota Sulon hermostuneisuuteen, enkä varsinkaan rauhoitellut lepertelemällä "ei oo mitään hätää". Olin itsevarma, rauhallinen, käyttäydyin kuineläintarvikeliikkeessä asioiminen kuuluisi meidän normirutiineihin. Välillä haukottelin ja ojentelin käsiä, ja yritin viestittää Sulolle, että kaikki on okei, hei määän relaa vaan.. Löysin hakemani biotiinit, otin kuivattua kanaa ja muita namusia, ja ne maksettuani tuli mieleen katsella Piippolalle vielä valjaita.

Piippolan valjaidensovituksessa Sulo yhtäkkiä rauhoittui, istui vain. Vain läähätys kertoi pienestä hermostuneisuudesta, mutta tärinät ja hermostunut liikehdintä oli poissa. Näin hienoa reaktiota en ollut odottanut, joten olin todella ylpeä Sulosta, joka kokosi itsensä ja rohkaistui noin hyvin tiukassa tilanteessa!

Kotimatka tehtiin tarkoituksella rauhallisia reittejä pitkin ja palkinnoksi hienosti menneestä kauppareissusta (vaikkei he sitä ymmärtäneetkään sellaiseksi) päästin koirat vapaaksi siinä samassa kohdassa, jossa Sulo edellisen kerran kirmaili oikein antaumuksella. Ja tällä kertaa koirat lähtivät samantien yhteisleikkiin! Piippola juoksi edellä ja Sulo perässä! Voi riemua! Toivottavasti riemujuoksufiilikset jäivät tästä reissusta päällimmäisenä mieleen, mulle ainakin jäivät!

Tänä aamuna käytiin aurinkoisen lauantain kunniaksi tavallista pidemmällä aamulenkillä, joka sisälsi taas hetken vapaanaoloa ja taas tuossa samassa paikassa ja ylläri ylläri, ohjelmassa oli jälleen villiä peräkanaa juoksua. =) Aivan ihanaa, kun Piippolalla on joku, kenen kanssa revitellä ja Sulo näytti niin onnelliselta, että ihan herkistyin.. Sulosta irtoaa ihan uusi vaihde ja ilme silloin kun saa juosta oikein kunnolla. Pikku vauhtisulo! :D

Puolen päivän maissa meidän taloyhtiössä alkoi pihatalkoot ja Sulo ja Piippola osallistuivat myös. Sulo pärjäsi todella hienosti. Ihmiset ja koirat pelottivat ja jännittivät, samoin harava. Haravapelosta Sulo pääsi eroon nopeasti seuraamalla mun haravoimista, ja lopputilanne oli se, että Sulo ei pelännyt haravaa eikä mun haravointia enää yhtään. Välillä katsoimme parhaaksi viedä Sulon kotiin, mutta hain Sulon taas takaisin, kun ihmiset vähenivät ja tilanne oli rauhallisempi. Ja toisella kertaa Sulo olikin jo rennompi! Nyt oli tilanne jo kertaalleen koettu, Sulo tarkkaili tilannetta ja viihtyi suht rauhallisena mun lähellä. Sulo vaikutti ymmärtäneen, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka normaalisti rauhallisessa pihassa on monta ihmistä, grilli ja muita koiriakin.

Sulolla oli talkoissa oman jännät juttunsa, Piippolalla omat perustohotuksensa ja talkoiden jälkeen käytiin vielä päivälenkillä. Sen jälkeen meillä onkin ollut tällä kaksi aika reporankaa koiraa. En ole näitä näin väsyneenä nähnyt kertaakaan. :D Jänniä päiviä on siis ollut Sulolla, mutta toivottavasti niistä on jotain pientä taas opittu!

Mä lötköttelin tässä ihan unessa, mut kyllä mä 
jaksan poseerata, vaikka talkooväsy onkin.

Sulo sai fanipostia!

Sulo sai eilen näin upean yllätyksen, kiitos Vili! =)

perjantai 6. toukokuuta 2011

Lenkille, JEE, mun lempparia!

Ulkoilu on Sulon lempiasioita. Eilen oli kaunis, aurinkoinen päivä, joten lähdettiin lenkille sinne nurmikentälle.

"Joko lähetään, joko joko joko?"

Koirat saivat olla nurmikentällä taas vapaana, tällä kertaa vähän pidempään. Sulo lähti heti kirmaamaan Piippolan kanssa, mutta sitten Piippola innostui paimentamaan Suloa eli hörisemään. Sulo taisi hämmentyä hörinöistä ja siihen loppui yhteisjuoksut. Höh ja pöh. Mutta Sulo pysytteli hienosti mun lähettyvillä ja otti kontaktia ja näytti tykkäävän olostaan, vaikkei enää lähtenyt spurttailemaan. Piippola kyllä oli reipas vauhtityttö ja tottelikin hienosti! Multa on kysytty, että saiskos nähdä sen Sulon pieni orava -tempun, niin tässäpä sekin nyt ikuistettuna ja onnistuneesti suoritettuna, vaikka tilanne oli epätavallinen ja häiriötekijöitäkin (klikkaamalla oikean alakulman YouTubesta videon saa katsottua suurempana YouTubessa):


Kauempana piiiitkän matkan päässä oli pieni borderterrieri emäntänsä kanssa. Jossain vaiheessa he kävelivät meitä kohti ja Piippola meni heti hakemaan pientä terrieriä leikkiin. Pikku borderi oli ihan hämillään, kun Piippola alkoi häntäkin paimentaa. Pahoittelin, että Piippola niin tunkeilee, mutta emäntä kertoi, että borderi on tottunut itse paimentamaan ihan samalla tavalla hörisemällä, ja nyt onkin outo tilanne, kun joku hörisee HÄNELLE. :D Sulon arkuus näkyi selvästi ja kuulemma borderikin on hiukan ujo luonteeltaan. Johtuikohan koirien yhteisestä luonteenpiirteestä, mutta näin hienosti Sulo uskalsi hiukan tutustua pieneen koirakaveriin!

"Moi, mä oon Sulo, kuka sä oot?"
(Hih, nyt vasta huomasin, että toisellakin on tassu ylhäällä. Söpöä.)

Kotimatkalla tultiin niityn poikki, koska olin laiska.. Varsinaisella kävelytiellä pitäisi koko ajan ottaa huomioon pyöräilijät ja sauvakävelijät ja biitsikausiherätyksen saaneet lenkkeilijät, mutta 20 m päässä pienen jokipahasen toisella puolen on mukava pelto/niitty, jonka me koiranulkoiluttajat olemme omineet ja jossa voi kulkea rauhassa. Harmi kun alue ei ole aidattu, peltopätkällä olisi niin mahtavaa pitää koiria vapaana, kun on tilaa ja paljon kaikkea tutkittavaa.

Viime kesänä pidin Piippolaa siellä vapaana joitakin kertoja, mutta pari kertaa pupusten hajut veivät nuuskuneidin mennessään, joten olen ollut vähän varovainen. Nytkin vähän arvelutti, mutta kun tiesin, että nuo paikat on Sulolle mieluisia paikkoja, niin enpä malttanut mieltäni vaan päästin koirat vielä hetkeksi vapaaksi. Sulo käyttäytyi oikein mallikkaasti, mutta Piippola löysi jotain Todella Mielenkiintoista ja kuuroutui tilapäisesti. :D Ihanaa on katsoa Sulon menoa, enpä ois 2kk sitten uskonut, että se hillitty, hallittu, ujo, arka ja tärisevä rääpäle voisi toukokuun alussa nauttia elämästään jo näin täysillä! =)