Vielä me ollaan täällä!

OHHOH, onpas tullut pitkä tauko kirjoittelussa. Kaikenlaista on tapahtunut, mutta ei kuitenkaan oikeastaan mitään ihmeellistä. Tässä lyhyet kootut:

Kesäkuun alussa käytiin Hyvinkäällä Roturacessa. Sulo arastelee vieraita ihmisiä ja koiria, joten ihmis- ja koiravilinä oli Sulolle melkoinen koetus, mutta olosuhteet huomioon ottaen hän selvisi oikein hienosti! Roturacessa tapasimme vihdoin myös Sulon enkelin Pauliinan, joka joulukuussa 2010 näki Sulon tarhalla ja otti asiakseen selvittää Sulon mahdollisuuksia päästä tarhalta pois. Ottaen huomioon tuo edellä mainittu ihmisarkuus ja se, ettei Sulo päästä ihmisiä lähelleen, kuvan tilanne oli todella hämmästyttävä! Ehkä Sulo tiesi? :)

 Sulo ja Sulon enkeli

Vähän syrjemmällä ei enää jännittänyt.

Piippola olisi kovin mielellään mennyt myös juoksemaan. Ehkä Piippolalle löytyy ensi vuonna sopiva Roturace-joukkue, jonka riveissä pääsisi kisaamaan?

Sulo on oppinut uuden tempun! Sulon uusi bravuuri on "hoppa!" eli hyppy ylöspäin. =) Sulo on oppinut "hei hein" eli vilkutuksen aika hienosti ja yhdistää sitä oma-aloitteisesti "pieneen oravaan". Pieni vilkuttava orava on kyllä aika suloinen näky! =)

Helteiden aikaan käytiin Haukilahden koirarannassa. Molemmat koirat seurasivat mua mielellään veteen ja Sulo lähti uimaan ihan houkuttelematta! Ihanan reipas Sulo!

Piippolan ja Sulon suhde on muuttunut ehkä hiukan lämpimämmäksi. Piippola saa mennä Sulon petiin ja Sulo valtaa joskus Piippolan petin. Piippola myös joskus kirputtaa Suloa ja natustaa takajalkaa tai vähän korvan takaa. :) Ulkona juoksuleikit ovat edelleen iloisia ja vauhdikkaita ja niitä maustetaan jo hiukan pienellä nujuamisella! Ja onpa muutaman kerran Piippola vaihteeksi päässyt takaa-ajajaksi Sulon kiitäessä edellä. Tämä asetelma on Sulolle kuitenkin vielä vähän outo ja epämukava, koska kokee tilanteen ehkä hiukan uhkaavaksi, mutta eiköhän Sulo pian huomaa, että leikkiä se vain on niinkin päin!

Sulo on asettunut meille jo niin taloksi, että nukkuu nykyään yönsä sängyssä meidän vieressä. :) Kello 4 yöllä Sulolle tulee pusukohtaus ja muutaman pusutuksen jälkeen Sulo jatkaa uniaan joko sängyssä tai siirtyy omaan petiin.

Piippola aloitti viime tiistaina agilityn alkeiskurssin. Ihan täysin mukavaksi en kokenut oloani siellä enkä vakuuttunut kurssin laadusta. Kun kyseessä on ALKEISkurssin ENSIMMÄINEN tunti, niin olisi ollut kiva, jos ohjaaja olisi alussa edes lyhyesti kertonut lajista perusasioita ja että mitkä kurssin tavoitteet ovat ja mitä kurssilla on tarkoitus oppia. Eikä ei minun mielestäni koiralähtöistä ohjausta ole se, että ohjaaja ei tee mitään tukeakseen ja motivoidakseen koiraa, joka kokee esteen epämukavaksi. Piippola epäröi kovasti putkea (joka oli ensimmäiseksi kerraksi vielä aika helkkarin pitkä ja toisella kierroksella vielä pidempi!) ja mun piti itse mennä ratkaisemaan tilanne, kun ohjaajasta ei siihen ollut. :( Mutta hienosti Piippola lopulta selvitti esteen, hieno tyttö! =)

Sulon sisäsiisteys etenee, mutta ei ole vielä täysin hanskassa. Päiväpisuja Sulo ei ole tehnyt sisälle varmaan kuukauteen, vain yksi stressipisu (?) on tullut yhden lauantaisen kauppareissun aikana. Yöpissoja tulee silloin tällöin, mutta välillä on useita kuivia öitä putkeen ja välillä taas saattaa tulla pisuja monena yönä peräkkäin. Mutta ihan tyytyväisiä ollaan tähän edistymiseen eikä stressata asiasta!

Tänään ollaan lähdössä juhannuksen viettoon Itä-Suomeen! Sulo on muutaman kerran autoillut ja ihan hyvin on mennyt. Roturace-menomatka oli melkoisen stressaava, Sulo läähätti ja stressasi, vaikka Piippola yritti näyttää esimerkkiä, että tässä takapenkillä voi vaan tälleen rauhassa lötkötellä... :) Mutta paluumatkalla Sulo ei jännittänyt enää yhtään! Ja tällä viikolla Sulo autoili Mustiin ja Mirriin mennen tullen todella rauhallisesti! Niinpä uskon, että tämä pitkä monen tunnin ajomatka sujuu ihan mukavasti. Muutaman kerran pysähdytään ja perillä Sulo pääsee rauhallisiin maalaismaisemiin kirmailemaan Piippolan kanssa!

Roturacesta palaamassa, enää ei stressaa eikä läähätytä!

Tämmöisiä pikakuulumisia kuuluu Sulolle ja Piippolalle, oikein hyvää juhannusta kaikille! =)

Sulo osaa!

Tänään on kulunut tasan kolme kuukautta siitä, kun Sulo tuli meille. Sulo on ollut kotikoirana vasta vähän aikaa, mutta osaa jo PAAALJON asioita: Sulo odottaa ruokaa nätisti istuen ja menee kupille vasta kun sanon "ole hyvä", ulkona Sulo tulee aina kutsusta luokse ja lisäksi Sulo osaa "istu", "maahan", "tassu" ja "pieni orava". Vilkutustakin ("hei hei") on vähän harjoiteltu!

Vähän aikaa sitten lupailin muutakin kuin ulkonaleikkimisvideota, joten tässäpä tulee video siitä, mitenmiten hienosti Sulo osaa ja miten reipas tyttö hän on! Tottakai Piippolakin on reipas ja osaa myös hienosti vaikka mitä, mutta se onkin ihan itsestäänselvyys.. ;)

Minusta Sulo on oppinut tosi hienosti ja nopeasti, kun ottaa huomioon, että tämän kolmen kuukauden ajasta ensimmäiset 3-4 viikkoa Sulo vietti oikeastaan petissä makaillen eli Sulolle oli mahdotonta opettaa mitään. Mutta kun alkuun päästiin, niin onnistumisten ja kehujen myötä Sulon itsetunto kasvoi hurjasti ja uusien asioiden opettaminen on tullut helpommaksi. Mä uskon, että Sulo vielä pääsee arkuudestaan ja reipastuu niin paljon, että voidaan kokeilla jotain harrastusta tai mennä ainakin johonkin kurssille!

Toissapäivänä Sulo sai tehdä tokoagi-ämpäritehtävän eli ottaa nameja kumollaan olevasta ämpäristä: aluksi ämpärin suulta, sitten vähän sisempää, puolesta välistä ja lopulta perältä! Ja hienosti meni, ei yhtään arastellut! Sen jälkeen ämpäri käännettiin ylösalaisin ja Sulo sai tehtäväksi koskettaa tassulla ämpärin pohjaa. Aivan ihanasti ja kärsivällisesti Sulo selvitti tehtävän ja saikin monta namia! =) Ja kun kosketustehtävää kokeiltiin tänään, Sulo pamautti tassua ämpäriin kuin vanha tekijä! :D

Mä en voi sille mitään, mutta olen Sulosta aivan pohjattoman ylpeä! =)

Pomps pomps!

Tehtiin eilen aika pitkulainen päivälenkki, oltiin ulkona 1,5 tuntia! Alkumatkasta Sulo ja Piippola taas juoksivat ja loppumatkasta yli tunnin lenkkeilyn jälkeen ottivat vielä toisen piiiiitkän juoksuleikkisession! Tuntui ettei se lopu ikinä ja vauhtia riitti niin, että heikompaa ois hirvittänyt! Sen juoksulenkin lopuksi molemmat alkoivat kuin yhdessä tuumin leikkiä lehmää ja maiskuttelivat heinää: Piippola jauhoi ammattilaisottein ja Sulo pupelsi miten sattuu. Vähän hakusessa on Sulolla tuo heinänsyöntitekniikka.. =)

Mutta tässä vähän näitä alkumatkan tunnelmia. Sulolla on tapana noilla kohdin pomppia ja loikkia, ja tähän ikuistuikin muutama kohtalainen loikka! Ne komeimmat kengurupomput tulivat tietysti heti sen jälkeen, kun lopetin kuvaamisen, niin tyypillistä. Klikkaa alakulmasta YouTubea, jos haluat nähdä videon ja Sulon pomput isommassa ruudussa!

(Valitan, että kaikki videot ovat näitä juoksuleikkejä, mutta kun eivät nuo oikein muuta yhdessä tee. Yritän joku kerta kuvata pätkän Sulon opetustuokiosta, jossa Sulo toivottavasti tekee kaikki osaamansa tai harjoittelun alla olevat jutut eli istu, tassu, maahan ja pieni orava. Eihän siinä paljon äksöniä ole, mutta mun mielestä Sulo osaa jo aika paljon ottaen huomioon, että on ollut meillä vasta vajaat 3kk. Ja osaahan Sulo noiden lisäksi odottaa nätisti ruokaa ja tulla lenkillä luokse käskystä. Oppivainen hauva!)

Edellinen blogiteksti katosi?

Näköjään on eiliset blogipäivitykset kadonneet kokonaan, ei vain minulta vaan kaikilta. Höh ja pöh. Toivottavasti ne saadaan palautettua vielä.

Tässä hiukan eilisiä lenkkitunnelmia. Kamera on mulla kädessä vähän vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun, pahoittelen. Videon lopussa Sulo näyttää, miten hienosti hän osaa antaa tassua. =)

Sydämet ei riitä...

Eilen tehtiin päivälenkki sinne kivemman koirapuiston tienoille (meidän lähellä on peräti kolme koirapuistoa, kaikki kohtuullisen kävelymatkan päässä). Ollaan käyty koirapuistossa vain niin, että siellä ei ole muita, ja Sulo on koirapuistossa ollut aina utelias, mutta hyvin rauhallinen. Se pysyttelee mun lähellä tai käyskentelee rauhallisesti vähän kauempana, mut en tiiä onko siellä tylsät hajut vai muuten vaan tylsää, koska koirat eivät puistossa innostu irtiolosta niin, että lähtisivät juoksemaan ja leikkimään, vaikka sitä vartenhan se puisto on!

Tällä kertaa koirapuistossa oli vain isoja koiria, joten jätin suosiolla puiston väliin ja tyydyin juoksemaan koirien kanssa läheisellä nurmikentällä. Samassa paikassa olen harjoitellut Piippolan kanssa vapaana olemista ja luoksetuloa, joten ajattelin päästää Piippolan pitkästä aikaa vähän juoksemaan.

Ja hetken mielijohteesta päätin päästää ihka ensimmäistä kertaa irti myös Sulon.

Seuraus oli odottamaton. Sulo ampaisi heti juoksuun ja sekunnin murto-osan ajan pelkäsin, että se säntää samantien karkuun. Mutta ei! Sulo lähti Piippolan kanssa juoksuleikkiin! :D Piippola juoksi edellä ja Sulo perässä ja siinä ne kirmasivat ympyrää! :D En tiennyt mitä oikein sanoisin tai tekisin, olin ihan puulla päähän lyöty! Sulo ja Piippola leikkivät ensimmäistä kertaa yhdessä! NIIN IHANAA! :D

Tytöillä oli kova vauhti päällä ja vähän mua jännitti, miten ne malttavat lopettaa leikin. Kutsuin "Sulo, tule!" ja "Piippola, tuu tuu!", ja sieltähän ne molemmat juoksivat kiireen vilkkaa mun luokse! Aivan mahtavaa! Nameja tuli palkaksi ja kovasti kehuja, ja hetken aikaa höpöttelin, ennenkuin laitoin hihnat kiinni. Enempää en uskaltanut antaa vapaana kirmailla, kun namivarastot oli mitoitettu normilenkkiä ajatellen.

Valitettavasti mulla ei ollut mahdollisuutta ikuistaa tätä leikkiä, mutta tässä pari päivää aiemmin otettu pätkä Sulon ulkoilusta. Missasin parhaimmat hetket, mutta kai tästä saa jotain käsitystä siitä, että Sulo osaa hauskaakin pitää! =)

http://www.youtube.com/watch?v=GmiBXupMEOA (oonkohan mä muuten aina tommonen lässyttäjä Sulolle??!!!:D No mutta Sulolle pitää olla vähän pehmo. ;))

Jos en ole aiemmin maininnut, niin Sulo ja Piippola eivät kotona ota oikeastaan mitään kontaktia toisiinsa. Piippola joskus haistelee Suloa vähän, mutta siinä se. Lenkilläkin menevät omia teitään, joskus kulkevat vierekkäin ja haistelevat samoja hajuja, mutta eivät ota toisiinsa kontaktia. Ja mä niin toivoisin, että koirista ois toisilleen seuraa ja että ne leikkisivät keskenään... Piippola on leikkisä koira ja uskoisin että Sulokin koirien leikeistä tykkäisi, kun vaan hokaisi, että miten leikitään! Reppana on ollut siellä tarhalla niin yksinäinen ja isompien alistama, ettei sillä ehkä ole tarha-ajalta ollenkaan leikkikokemuksia. :(

Tätä taustaa vasten olin aika herkässä mielentilassa, kun koirien juoksua katselin. Ensimmäinen yhteinen leikki! Ja Sulon ensimmäinen leikki varmasti pitkiin aikoihin, ehkä koko elämässään! <3 Ja kun vielä molemmat niin hienosti tottelivat luoksetuloa kesken leikin... Upeita koiria molemmat. Niisk.

Eikä tässä vielä kaikki. Paluumatkalla Sulo sai hepulin ja pyysi Piippolaa leikkimään! Voi kun olisin voinut ikuistaa hetken, kun molemmat koirat olivat vastatusten leikkiasennossa! Voi murusia! Piippola tajusi, että flexissä ei voi juuri leikkiä, mutta Sulo sinkoili sinne tänne kuin pieni luoti ja 7m flexi oli todellakin koetuksella! :D

Lenkin erikoisuuksia oli sekin, että Sulo teki VIIDET pissat! :D Olin palkannut molempia koiria kaikesta muusta lenkin aikana niin paljon, että pissanamit loppui jo neljännen kohdalla ja sanoinkin Sulolle, että nyt loppui namit. Ihan kuin Sulo ois tajunnut, koska viidennen pissan jälkeen Sulo ei poikkeuksellisesti pyytänytkään namia, vaan jatkoi muina tyttöinä matkaa eteenpäin. =)

Sulon yllätykset jatkuivat illalla. Istuin portaiden alapäässä ja molemmat koirat oli mun edessä tohottamassa ja mua pusuttamassa. Ja yhtäkkiä Sulo antoi Piippolalle pusun! Pusutti ensin mua ja sit yhtäkkiä käänsi päätä ja nuolaisi Piippolaa kuonosta! :D Kertakaikkisen herttaista, voi hyvänen aika... Nytkö sitten on jää alkanut murtua tyttöjen väliltä? Toimeen Sulo ja Piippola ovat koko ajan tulleet, mutta tällainen kontaktin ottaminen on aivan uutta!

Ja en tiedä, johtuiko Sulon pususta tai aiemmasta juoksuleikistä vai mistä, mutta hiukan myöhemmin tulin yläkerrasta alas ja aloin ihmetellä, että missäs Piippola on. Ei ole sohvalla, ei petissään, ei olkkarin matolla, ei eteisessä, ei tuulikaapissa, ei pöydän alla... Missä Piippola oli? No muina miehinä makaili Sulon petissä! :D Ja Sulo siinä petin vieressä vähän hämmentyneenä, että "mihinkäs minä nyt menen?".. Taisi Piippola ajatella, että "kyllä Sulo musta tykkää, ei se suutu, vaikka käyn petiä testaamassa.." :D Raukka varmaan koko tään kaks kuukautta katellut toisen pehmoista petiä ja miettinyt, että millastahan siinä ois makailla... No, nytpä sai testattua. Eikä Sulolle tainnut jäädä mitään hampaankoloon, koska Piippola sai seuraavana aamuna Sulolta taas pienen suukkosen... =)

Joku on minun petissäni!!!!!

Ilo-Sulon edistymiskuulumisia =)

Sulo edistyy huimaa vauhtia! Valtavasti on Sulossa vielä arkuutta ja ujoutta, mutta Sulo alkaa rohkaistua yhä enemmän ja tulla ulos kuorestaan, ja se näkyy monessakin asiassa.

Sulo ei ole ollut missään vaiheessa sisäsiisti, heti meille tultuaan oli kylläkin noin viikon ajan oikein komeasti ulkosiisti: mitään ei tullut ulos, kaikki sisälle. Huoh. Pikkuhiljaa Sulo oppi tekemään tarpeita myös ulos, mutta melkein saman verran tuli pisuja myös sisälle, lähinnä yöllä ja päivällä hesareille, mutta muutaman kerran - syystä jota en ihan vielä ymmärrä - myös meidän sänkyyn. :-/

Mutta jonkinlainen käänne tapahtui viime viikolla: monta työpäivää sujui ilman päiväpisuja ja monta yötäkin! JEI! Ja koko pääsiäisen aikaan ei tullut yhtään pissaa yöllä! JUHLAA! :D Lauantaina tuli päiväpisu hesarille, koska jätettiin koirat ihan omituiseen aikaan yksinään kotiin kauppareissun ajaksi ja taisi vähän Suloa se stressata. Voi raasua. Mutta muuten on viimeisen viikon aikana tainnut tulla enää vain 2-3 pissaa sisälle ja se on jo huimaa edistystä!

Ulkona Sulo liikkuu nykyään koko ajan TODELLA reippaana! Häntä heiluu ja Sulo kirmailee kuin mikäkin pyryharakka! :D Ihmiset ja koirat pelottavat Suloa, mutta jos saadaan liikkua ihan keskenämme, Sulo näyttää ihan normaalilta, reippaalta koiralta! Sulon rohkeuden näkee siinäkin, että nykyään Sulo ei välttämättä edes reagoi, jos kävellessä vahingossa potkaisen pientä kiveä tai risua.

Ja ihan paras juttu tapahtui nyt pääsiäisenä: Sulo sai ensimmäisen hepulikohtauksen! :D Mä olin edellisellä lenkillä vähän yrittänyt innostaa Suloa leikkimään ja kisaamaan mun kanssa semmoisella isolla nurmikolla, ja seuraavalla lenkillä Sulo olikin samassa paikassa jo valmis leikkiin! :D Se meni maahan leikkiasentoon ja kun vähän innostin iloisesti, Sulo lähti villiin ympärijuoksuun! Ja samassa myös Piippola sai hepulit.. :D Oli aika hämmentävä tilanne, kun kaksi koiraa hepuloi ja juoksee ihan villinä ja mä yritän taiteilla parhaani mukaan, että en sotkeudu flekseihin.... Mut kerrassaan hupaisaa oli sitä menoa katsoa!

Välillä mä istun tälleen hassusti, tsihih!

Sisällä Sulo oli pääsiäisen aikaan poikkeuksellisen aktiivinen ja utelias. Suloa kovasti kiinnosti mm. terassi, vaikka sinne ei hän kuitenkaan uskalla vielä tulla. Kovasti Sulo kuitenkin kurkisteli terassin ovelle päin petistä käsin (etujalat petin ulkopuolella, mutta pyllypää ja takajalat tukevasti petissä :D). Jos terassilla tapahtuu jotain oikein kiinnostavaa, esim. kuuluu outoja ääniä, joita Piippola ryntää sinne vuhvuttamaan, Sulon uteliaisuus vie voiton ja se kipittää Piippolan perässä joskus ihan terassille saakka. Mutta sitten äkkiä takaisin! :D Kovasti Sulo seurasi talon tapahtumia ja entistä useammin poistui petistään kurkistelemaan ja kartoittamaan tilannetta. Ja kävipä sellainenkin harvinainen tilanne, että eilen aamulla Sulo tuli pylly pyörien toivottamaan mulle hyvää huomenta ihan makuuhuoneeseen asti ja hyppäsi jopa sängyllekin! Yleensä Sulo menee heti herättyään alakertaan, mutta eilen taisi iskeä akuutti pusutus- ja silitystarve! :D

Sulon reipastumisen syynä voi olla se, että viime aikoina olen päässyt kehumaan ja palkitsemaan Suloa asioista, joita hän osaa. Aloitimme luoksetulosta (paljon kehuja ja namia, JEE!) ja kun Sulo luoksetulon jälkeen alkoi viipyä hiukan pidempään mun lähellä, aloin opettaa Sulolle istumista (lisää kehuja ja nameja, JEEE! :D). Aika nopeasti Sulo hokasi, mistä on kyse, ja tässä siitä pieni näyte (isompana videon näkee täältä):

Ja kun Sulo istuu jo aika hyvin, aloin pääsiäisenä opettaa pientä temppua, jonka Sulo jo melkein osaa! Kyselen Sulolta, että "Ootko pieni orava?", niin Sulo istuu ja nostaa etutassut söpösti ylös. :D Ihan pelkästä sanallisesta käskystä ei Sulo vielä osaa, mutta hienosti menee hiukan autettuna! =) Istumisen myötä olen alkanut vaatia Sulolta ruokailun yhteydessä jo samaa kuin Piippolalta, eli ensin istutaan ja katsotaan mua, ja kupille saa mennä vasta kun sanon "ole hyvä". Ja tänä aamuna Sulo osasi tämän jo loistavasti! On se vaan fiksu tyttö! =)

Sulon aamuinen ilohetki, josta aiemmin kerroin, näyttäisi muuten olevan pysyvää laatua: aamuruuan jälkeen molemmat koirat kipittää yläkertaan mun luokse ja Sulo on ihan Ilo-Sulona. Häntä heiluu, pylly pyörii, kova on tohotus ja mä saan isoja naamapusuja. =) Että kiitos ruuasta, nyt jaksaa taas koko päivän nukkua! :D

Sulon reipastuminen näkyi viikonloppuna myös Piippolassa. Piippola nimittäin pari kertaa yritti pyytää Suloa leikkiin! Miten suloista! =) Mutta Sulolla taitaa olla muistissa liian monta kokemusta Piippolan rähinöistä, hän koki Piippolan lähestymisen vähän pelottavana ja luikki nopeasti petiin. :(  En tiedä miten osaisin edesauttaa tuota leikkiä muuten kuin kehumalla kaikista yrityksistä, tosin siinä on vaarana se, että vahingossa kehun Suloa tilanteesta poistumisesta ja vaikutus on juuri päinvastainen kuin mitä halusin... :( Mutta olisihan se niin ihanaa, että koirat leikkisivät keskenään. Nyt Sulosta ei ole juuri seuraa Piippolalle eikä toisinpäin, vaikka toimeen tulevatkin.

Kaiken kaikkiaan Sulo on mun mielestä edistynyt ison harppauksen sisäsiisteyden ja yleisen reippauden ja rohkeuden suhteen! Ja mun mielestä kaikki tämä on aivan valtavan hienoa kehitystä, kun miettii että Sulo on ollut hoidossa vasta 1,5 kk ja miten arkajalka reppana Sulo tullessaan oli... Vielä kun Sulo tottuisi ihmisiin paremmin ja oppisi luottamaan, että mitään pahaa ei ikinä hänelle tapahdu oudoissakaan tilanteissa. Leikkisyydestä on näkynyt vasta ohikiitäviä häivähdyksiä, mutta eiköhän se siitä! Jos kehitys on tätä luokkaa, niin kuka tietää, ehkä puolen vuoden tai vuoden päästä Sulo on leikkisä, sosiaalinen ja hellyydenkipeä sylikoira! :D

Saa rapsuttaa!

Reippaushetkiä

Sulo oli ensimmäisten parin päivän aikana aivan mahdottoman arka. Onhan se arka vieläkin, mutta ekoina päivinä Sulo oli jotenkin aivan onnettoman arka. Asetin mielessäni hyvin löysät tavoitteet: olisi hienoa, jos kesään mennessä häntä heilahtaisi edes vähän ja kuukauden sisällä jos saisi Sulon kulkemaan portaissa. Mutta Sulopa yllätti meidät ja hienoja reippauden osoituksia saatiin todistaa jo ensimmäisellä viikolla!

Olin hankkinut Sulolle Ruffwearin valjaat (on muuten loistavat!), joista ei pääse karkaamaan, vaikka olisi millainen venkoilija. Hyvät valjaat oli aivan must hankinta, koska odotettavissa oli, että koko ikänsä tarhalla asunut Sulo säikkyisi kaikkea mahdollista autoista sauvakävelijöihin ja outoihin ääniin. Mutta mitä vielä. Sulo jännitti aluksi vähän ohiajavia autoja, mutta nyt ei välitä niistä juuri yhtään. Myöskään kävelysauvat, polkupyörät tai pulkat Suloa paljon hetkauta.

Vaikka Sulo vietti paljon aikaa omassa petissään (mitä tekee vieläkin), Sulo reipasteli aina silloin tällöin. Jos Piippola kuuli jotain epäilyttävää  ulkoa ja juoksi haukkuen ovelle, sinne Piippolan tueksi pinkaisi petistään myös Sulo. :) Tosin yhtä nopeasti Sulo kipitti takaisin, liian jännää on järjestyksenpito ja olemattomien tunkelijoiden pelottelu pikku arkajalalle. :)

Joskus Sulo reipasteli tutkimusmatkailemalla alakerrassa. Kovin nopsa on vaan Sulo jaloistaan ja monet reippaushetket jäivät ikuistamatta, kun kamera pitäisi olla just heti vieressä valmiina. Sulo kun luikkii heti takaisin petiinsä, jos ihminen alkaa lähestyä tai tekee jonkun äkkinäisemmän liikkeen.  Mutta tämän tietäen olinkin kamera valmiina ja onnistuin nappaamaan reippaudesta todistusaineistoa! =)

Maanantaina koirat jäivät ensimmäistä kertaa yksin kahdestaan. Eivät koko päiväksi, muutamaksi tunniksi vain. Ja kun tulin takaisin, oven takana mua oli vastassa molemmat koirat ja Sulon HÄNTÄ HEILUI! :) Voi että, mä tulin niin iloiseksi, että sydän oli pakahtua! Sulo osoitti ensimmäisen kerran iloa! Eikä todellakaan tarvinnut odottaa kesään asti! :D Mutta ujopiimä kun on, Sulo pakeni pian eteisestä takaisin petiinsä. :) Seuraavana päivänä, kun tulin kotiin, Sulo heilutti häntää JA HYPÄHTELI! Mun oli pakko yrittää ikuistaa Sulon reaktiot, sillä miehen kotiintulo ei aiheuttanut Sulossa hännänheilumista hypähtelystä puhumattakaan ja pitihän mun jollain tavalla todistaa hänellekin tämä ihme. :D

Eikä tässä vielä kaikki! Ensimmäisen viikon tiistaina, kun koirat olivat kahdestaan kotona enemmän kuin kolme tuntia, Sulo oli päivän aikana ottanut ihan omatoimisesti portaissakulkemisen haltuun. :) Mä vähän tätä epäilinkin, kun yläkerrassa oli jotenkin vähän sitä sun tätä vinksallaan. Makkarissa kun ääneen ihmettelin lattialle tippuneita tyynyjä, niin ensin ylös tuli Piippola ja perässä tuli yhtä reippaana Sulo. :) Sulo onkin kunnostautunut portaissakävelijänä, mutta siitä sitten myöhemmin toisessa yhteydessä. =)

Sulo on oppinut parissa viikossa jo vaikka mitä, tässä oli vain muutamia esimerkkejä Sulon pienistä edistysaskeleista. Hännänheilutusta on viime aikoina nähty säännöllisesti ainakin kerran päivässä ja tällä viikolla Sulo ensimmäistä kertaa heilutti häntää myös miehen tullessa kotiin. :) Ja eilen ja tänään kun heräsin, ensimmäisenä näin Sulon heiluttavan häntää ja venyttelevän oikein makeasti. Voisiko päivä enää paremmin alkaa! =)