torstai 26. toukokuuta 2011

Pomps pomps!

Tehtiin eilen aika pitkulainen päivälenkki, oltiin ulkona 1,5 tuntia! Alkumatkasta Sulo ja Piippola taas juoksivat ja loppumatkasta yli tunnin lenkkeilyn jälkeen ottivat vielä toisen piiiiitkän juoksuleikkisession! Tuntui ettei se lopu ikinä ja vauhtia riitti niin, että heikompaa ois hirvittänyt! Sen juoksulenkin lopuksi molemmat alkoivat kuin yhdessä tuumin leikkiä lehmää ja maiskuttelivat heinää: Piippola jauhoi ammattilaisottein ja Sulo pupelsi miten sattuu. Vähän hakusessa on Sulolla tuo heinänsyöntitekniikka.. =)

Mutta tässä vähän näitä alkumatkan tunnelmia. Sulolla on tapana noilla kohdin pomppia ja loikkia, ja tähän ikuistuikin muutama kohtalainen loikka! Ne komeimmat kengurupomput tulivat tietysti heti sen jälkeen, kun lopetin kuvaamisen, niin tyypillistä. Klikkaa alakulmasta YouTubea, jos haluat nähdä videon ja Sulon pomput isommassa ruudussa!


(Valitan, että kaikki videot ovat näitä juoksuleikkejä, mutta kun eivät nuo oikein muuta yhdessä tee. Yritän joku kerta kuvata pätkän Sulon opetustuokiosta, jossa Sulo toivottavasti tekee kaikki osaamansa tai harjoittelun alla olevat jutut eli istu, tassu, maahan ja pieni orava. Eihän siinä paljon äksöniä ole, mutta mun mielestä Sulo osaa jo aika paljon ottaen huomioon, että on ollut meillä vasta vajaat 3kk. Ja osaahan Sulo noiden lisäksi odottaa nätisti ruokaa ja tulla lenkillä luokse käskystä. Oppivainen hauva!)

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Oma koti kullan kallis

Tulee niin ihmeellinen ja lämmin olo, kun ajattelen, että Sulolla on nyt ihan oikeasti koti, pysyvä koti. Ei tarvitse pienen ikinä lähteä meiltä pois eikä meidän tarvitse itkua tihruutella ja kärsiä luopumisen tuskasta. Kyllä Sulon paikka ja koti on meillä, enää en sitä epäile yhtään!

Sulo teki maanantaina useita yllätyspusuhyökkäyksiä mun miehelle ja oli muutenkin tavallista aktiivisempi, ihan kuin olisi tuntenut, että nyt on syytä olla erityisen iloinen! :D Ja tiistaina Sulo päätti juhlistaa ensimmäistä aamuaan omassa kodissaan niin, että hyppäsi aamulla viiden aikaan mun viereen sänkyyn, antoi pari pusua, nuhjasi peittoa vasten ja sen jälkeen teki jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt: kävi makaamaan ja nukkui siinä mun vieressä melkein tunnin! Piippolakin antoi Sulon nukkua siinä ihan rauhassa, retkotti itse siinä Sulon vieressä selällään. Ah, onnea! =)

Viime viikonloppuna avattiin pihakausi ja otettiin terassin edestä verkko pois, vaikka ei meidän nurmikko ole ottanut vihertyäkseen. Telmiköön koirat siis kitukasvuisella alustalla, vaikka multaa siitä irtoaa tassuihin ja tassuista sisälle. Piippola oli aivan onnensa kukkuloilla, kun sai pitkästä aikaa leikkiä pihalla. Pyysi Suloakin leikkiin, mutta eihän Sulo ymmärtänyt, vaan luuli että Piippola on vihainen... :( Sulo vähän arastelee tulla pihalle, mutta jos nameja on tarjolla, niin ei arastuta yhtään! :D

Meidän perheen kaikki karvanaamat.


Piippola jäi hetkeksi yksin pihalle ja päätti sillä aikaa vähän auttaa puutarhahommissa. Onneksi en ole ehtinyt mitään vielä kylvää tai istuttaa... Aiemmin Piippola kaivoi jo ennestään heikkokuntoiselle nurtsille pari kuoppaa vihjeeksi, että niihin kohtiin pitäis jotain koristusta laitella. =)

Pikku apulainen.


Huomenna meillä on sään salliessa koirapuistotreffit Piippolalle ennestään tuttujen rescuekoirien kanssa, katsotaan miten Sulo heihin suhtautuu. Toivottavasti Sulo osoittaisi edes pienenpientä kiinnostusta koiria ja/tai ihmisiä kohtaan ja uskaltaisi lähestyä edes pikkiriikkisen!

Ja ylihuomenna perjantaina on Piippolan vuosipäivä! Sen kunniaksi menen Piippolan kanssa TokoAgi-kurssille, superkivaa! =) Kurssi jatkuu la ja su, ja meidän viettäessä kahdenkeskistä laatuaikaa (joka on Piippolalle varmasti mieluista, koska ollaan niin paljon keskitytty Suloon) Sulolle on suunniteltu vastaavanlaista laatuaikaa kotona miehen kanssa. Sulolle on luvassa on ainakin namien etsintää, temppukoulua ja mahdollisesti myös arkitottelevaisuusharjoituksia. Mukavaa ohjelmaa siis odotettavissa molemmille hauvoille! =)

maanantai 23. toukokuuta 2011

Sulo on varattu!


Näin pääsi käymään, että Sulo on varattu. Sulosta tuli hoitoaikana yksi kotiselvityslomake ja Auringonkoirat ry päätti sen hyväksyä.

Sulolla on vielä paljon opittavaa koiran elämästä ja edistymisestä voi lukea jatkossakin tästä blogista, jota ei kirjoita enää kotihoitaja vaan Sulon uusi omistaja eli allekirjoittanut. =)

Päätös ei ollut helppo. Kävin itseni kanssa pitkään painia, että teenkö oikein, mutta lopulta oltiin molemmat (mies ja minä) sitä mieltä, että kyllä tämä on ihan oikea päätös, ja se on sitä etenkin Sulon kannalta. Me ollaan Sulon ihmiset ja ensimmäiset ja ainoat, joihin Sulo luottaa. Uudessa kodissa Sulo luultavasti menisi takapakkia monessa asiassa ja stressaisi taas ihan kaikesta, eikä suhteen luominen uuden perheen muihin koiriinkaan olisi helppoa, ja koirakaveria Sulo ehdottomasti tarvitsee tuekseen.

Ja kun kaikki on mennyt meillä niin hienosti, tuntuisi väärältä riistää Sulolta se onni ja ilo, jota hän on nyt vajaan kolmen kuukauden aikana uskaltanut kokea ja näyttää ulospäinkin! Sitäpaitsi toista koiraa olimme suunnitelleetkin, ei tosin ihan tällä tavalla saapuvaksi. :D Mutta kyllä me ollaan tuohon pattinaamaiseen ja nököhampaiseen juhlasekoitukseen niin kovin kiinnytty ja ihastuttu, että ei tässä muuta voi todeta kuin että

ONNEKSI OLKOON, SULO,
NYT SULLA ON OMA KOTI!

perjantai 20. toukokuuta 2011

Sulo sänkypusuttaja

Hihhii, Sulolla on taas uusi juttu ohjelmistossa! Sulo uskaltaa hypätä sänkyyn! Eikä siinä vielä kaikki, Sulo myös pusuttaa! :D

Nyt on perjantai ja ensimmäinen öinen hellyyskohtaus tapahtui alkuviikosta muistaakseni ma-ti välisenä yönä. Kävin yöllä vessassa ja tulin takaisin nukkumaan, sanoin Sulolle hiljaa että jatketaan unia. Mutta eipä Sulo jatkanutkaan, vaan kipitti mun perässä, hyppäsi sänkyyn ja pusutti vallan mahdottomasti! Keskellä yötä! Häntäkin heilui villinä ja lopuksi Sulo painoi itsensä tiukasti mun peittoa vasten ja muljasi ja kiehnäsi. Ja yhtä nopeasti kuin tulikin, Sulo lähti takaisin omaan petiin nukkumaan. :D

Näitä "hei täältä mä tuun ja pusutan!" -kohtauksia on tullut nyt melkein joka ilta! Arki-iltaisin mä menen nukkumaan ja mies lähtee koirien kanssa iltalenkille. Lenkin jälkeen Sulo saattaa ennen yöpuulleen asettumista tulla sänkyyn pussailemaan ja tohottamaan. Toissailtana Sulo petasi sängyssä olevaa ylimääräistä peittoa niin tomerasti varmaan 10 minuuttia, että ihan läähättämään pisti. :D Ja viime yönä mä olin jo ihan unessa ja Sulo tuli kahdesti vai kolmesti pussailemaan. :D Tänä aamuna Sulo hyppäsi ensimmäistä kertaa miehenkin päälle toivottamaan hyvää huomenta ja olis varmasti pusujakin irronnut, ellei mies ois vetäny peittoa naamalleen.. :D

Että semmoinen pusutyttö!

Vähän mua välillä harmittaa, että kukaan muu ei näe Sulosta tällaista reipasta puolta. Sulo arastelee ja melkein pelkää kaikkia muita ihmisiä, vaikka olisivat miten ystävällisiä. Ketään muuta ihmistä Sulo ei lähesty millään tavoin eikä muiden läsnäollessa tee reippaita asioita. Meillä ei käy paljon vieraita eli ehkä tavallaan omaa syytäkin se, että ei ole Suloa altistettu vieraille ihmisille. Mutta kun on ollut niin paljon tuota muutakin totuttamista, niin ihmisten kanssa seurustelu ei ole ollut siellä Opeteltavat Asiat -listan kärkipäässä. Kyllä Sulo varmasti alkaa ajan mittaan luottaa muihinkin ihmisiin tai vähintään oppii sietämään heitä jännittämättä, kunhan löydetään hyvä tapa opetella asiaa.

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Normipäivä

Mä ajattelin nyt kertoa teille, että millanen päivä mulla oli eilen.

Aamulla nukuttiin pitkään ja herättiin vasta klo 6.30, vaikka mun ihmisen mielestä sekin oli ihan liian aikaista. Mut mä piristin mun ihmistä heiluttamalla kovasti häntää ja annoin paljon ihan HIRRRRMUISEN isoja pusuja! Mulla oli niin kivaa, että hyppäsin ihan sänkyyn pusimaan ja kiehnäämään lakanoissa! Mun koirakaveri Piippola tuli sinne kans ja alkoi höristä. Mä hyppäsin heti pois sängystä kun mua pelotti että Piippola on mulle nyt vihainen! Mut se oli kuulemma leikkiä vaan. Ehkä mä joskus opin, että mitä se Piippola tarkottaa. Se olikin mun päivän ainoa huono fiilis, koska kaikki muu on ollut ihan mun lempparia!

Me lähettiin lenkille ja mä sain juosta vapaana! Hirmu kovaa juoksinkin, musta on niin kiva juosta ihan vaikka yksinäänkin. Piippola ei saanut olla irti, koska oli niin paljon aamupupusia liikkeellä ja Piippolan korvat menee kuulemma sillon ihan epäkuntoon.


 Piippola keksikin tilalle muuta kivaa tekemistä. Ihminen sanoi että ne on myyrän koloja. Minä vain vähän haistelin niitä, mutta Piippola kaivoi niitä ja pisti pään kuoppaan. Ihan hassu!


 Mä en ollu yöllä tehny pissaa sisälle, koska mä alan pikkuhiljaa oppia, että pisut tehdään ulos.


"Tuu nyt jo!"
Ihmistä pitää välillä vähän hoputtaa.


 
Aamupalaksi me saatiin naudan rustoa.
Mä söin ton ison palan ihan kokonaan!


 Sen jälkeen lepäiltiin vähän. Mä uskallan tulla jo sohvallekin ja joskus jopa makailen ihmisen vieressä!



Ulkoa kuului outoja ääniä. Mä en uskalla vielä mennä yksin terassille, mutta katselen vähän kauempaa ja joskus meen niin pitkälle, että mun etutassut on kynnyksellä! Illemmalla kävin ihan pihalla asti ihmisten ja Piippolan kanssa. Sitten kun nurmikko on kunnossa, me saadaan kuulemma leikkiä ja hepuloida pihalla!


Viiden aikaan me käytiin päivälenkillä ja sen jälkeen syötiin päiväruoka: liha-kasvismössöä, jossa oli biotiinia, b-vitamiinia, plakkijauhetta ja lohiöljyä. Nams! Ja näin nätisti mä aina odotan ruokaa ja menen syömään vasta, kun saan luvan.


Mä hoksasin aamupäivällä, että mitä mun pitää tehdä, kun sanotaan että "maahan". Aiemmin mä oon vaan kumarrellut, kun en keksinyt että pitää ihan kokonaan pistää rinta ja etutassut maata vasten. Tässä me harjoitellaan uudelleen illalla ja mä osasin jo aika hienosti!


Ja tässä mä näytän, miten mä oon "pieni orava"! Tän mä osaan jo tosi hyvin!


Iltalenkillä mä jahtasin vähän pupua ja se oli ihan mahdottoman hauskaa! Lenkin jälkeen me saatiin vielä leikkiä aktivointileluilla. Vielä vähän aikaa sitten mä leikin tällä BuzyBuddylla vain omassa petissä, kun en rohjennut muualla liikkua. Mut nyt mä uskallan leikkiä sillä jo vähän matollakin ja se on paljon kivempaa! Mä tykkään kovasti näistä namileluista!


Semmoinen oli mun tavallinen lauantaipäivä ja kuten näette, mulla on oikein kivaa täällä hoitopaikassa! Mä sain eilen yläkertaan uuden petinkin, tämmöisen touhupäivän jälkeen siinä nukutti oikein hyvin. Niinkuin ihmiset tapaa sanoa: näihin kuviin, näihin tunnelmiin! :)

perjantai 13. toukokuuta 2011

Edellinen blogiteksti katosi?

Näköjään on eiliset blogipäivitykset kadonneet kokonaan, ei vain minulta vaan kaikilta. Höh ja pöh. Toivottavasti ne saadaan palautettua vielä.

Tässä hiukan eilisiä lenkkitunnelmia. Kamera on mulla kädessä vähän vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun, pahoittelen. Videon lopussa Sulo näyttää, miten hienosti hän osaa antaa tassua. =)

torstai 12. toukokuuta 2011

Hammaskivisyyni ja kynsien leikkausta

Eilen pidin Sulolle oikein kunnon hammassyynin ja totesin seuraavaa:

- Yläkulmureissa on vähän kellertävää hammaskiveä, joka irtoaa kynnellä rapsuttaen. Aivan ikenen vieressä on tiukempaa tavaraa, en tiedä mahtaisko se pehmetä ja hankautua pois luita järsiessä vai vaatiiko se ell-käynnin.

- Alhaalla nököhampaassa ja sen viereisessä etuhampaassa on mustaa hammaskiveä tms., joka on todella tiukassa. Sitä ei varmastikaan saa kotikonstein millään pois.

- Sulolla oli tullessaan näkyviä hammaskivimuodostumia takahampaissa, mutta nyt ne ovat kaikki kadonneet! Takaa löytyy puhtaat, valkoiset hampaat! =)

Eli hyvin on hammasasiat Sulolla! Leikkasin eilen myös Sulon kynnet. Hienosti antoi leikata, ei ollut operaatiosta moksiskaan. Mutta yhden kynnen kohdalla olin huolimaton ja leikkasin liikaa.... :( Aloin melkein itkeä, kun Sulo vingahti, musta tuntui niin pahalta! Vahinkohan se oli, mutta syytin itseäni kamalasti, kun olin niin tohelo. Olis pitänyt olla huolellisempi. :( Verta ei onneksi tullut, mutta selvästi näkyi punaista hermonpäätä.. Voi reppanaa, toivottavasti ei saanut traumaa.


Tässä mun nököhampaassa on kuulemma jotain
kiveä. Ihan hassua, kivethän on maassa eikä suussa.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Pusutyttö

Sulo oli eilen illalla ihan oma-aloitteisesti hypännyt sohvalle mun miehen viereen ja antanut pusuja! Ja sen jälkeen oli istunut miehen viereen siliteltäväksi. Ihana Sulo... (itku tulee, ei voi mitään)

Tällainen pelokas mä olin siellä tarhalla,
mutta nyt mä olen jo aika rohkea pusutyttö! =)

maanantai 9. toukokuuta 2011

Blogin kommenttiasetuksia muutettu ja Sulon tuottelias aamu

Huomenta vaan, kuulin juuri että blogin kommentointi ei onnistu ilman että kommentoija on rekisteröitynyt esim. gmailiin. Tarkistin asetukset ja niinhän siellä oli täppä vahingossa mennyt väärään kohtaan! Korjasin virheen ja nyt kuka tahansa voi kommentoida! Kommentit eivät ilmesty automaattisesti vaan tulevat ensin tarkistettaviksi, mutta kyllä mä kaikki asialliset kommentit julkaisen! =) (ja kuka tänne nyt mitään päänaukomiskommentteja laittaiskaan)

Sulo muisti meitä tänä aamuna kaikenlaisilla tuotoksilla. Heräsin aamulla siihen, että Sulo oksentaa eilen aamulla hotkaisemaansa rustonpalaa (josta olinkin vähän huolissani, kun näytti että vähän liian ison palan nielaisi). :( Ja alakerrassa odotti hesareilla sekä pissa että kakka. :(

Jotain hassua on nyt viikonlopun ruuissa tai namusissa ollut, vaikka ihan tavalliset sapuskat on annettu, tai sitten Sulon masu reagoi stressiin. Viikonloppuna Sulo kohtasi oli kyllä monta, monta stressaavaa asiaa, joten en ihmettelis vaikka elimistö olisi siitä vähän mennyt sekaisin. Toivottavasti masu rauhoittuu pian ja päästään taas normaaliin rytmiin, eli ulos tehdään 2-3 pientä kikkarekakkaa ja montamontamonta pissaa per päivä ja sisälle 3-5 yö-/päiväpissaa per viikko.

Sisäsiisti Sulo ei siis vieläkään ole, mutta viikkoon mahtuu jo useita kokonaan sisäsiistejä vuorokausia, mutta muutamia yöpissoja tulee, samoin päivällä saattaa tulla pisu, onneksi aina hesareille eikä mihin sattuu.

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Tassu hanskassa ja terassikauden avaus

Ilmoitusluontoinen asia: Sulo osaa antaa tassua! Vain kolme harjoituskertaa ja se oli siinä! :D On se vaan fiksu koira.

Lisäksi Sulo voitti tänään terassipelon. =) Kovasti Suloa kiinnosti mennä ulos terassille, mutta ei vaan tohtinut. Sulo lähestyi terassin ovea kerta kerralta lähemmäs, viimein niin että pää kurkisti jo terassille, mutta tassut olivat kynnyksen sisäpuolella. Sitten Sulo uskalsi jo laittaa etutassut kynnykselle ja lopulta koko hauva tassutteli terassille! Ja sitten sulomaisesti kiireen vilkkaa takaisin sisälle! :D

Meillä kävi tänään myös vieraita. Vieraat oli vähän pelottavia, mutta Sulo tuli katsomaan heitä terassille, tosin ihan yhtä pikaisesti kuin aiemminkin. Tuplarohkeuspisteet kuitenkin Sulolle siitä, että rohkeni kohdata kaksi pelottavaa asiaa yhdellä kertaa: vieraat ihmiset JA terassin. =) Sisällä Sulo tärisi kovasti vieraiden läsnäollessa, mutta jostain Sulo keräsi rohkeutta, poistui petistä ja näytti vieraille jopa pikku orava -temppunsa. :) Sen jälkeen ei enää jännittänytkään niin paljon: Sulo tarkkaili ihmisiä ja tapahtumia petistä käsin rauhallisena ja varautuneena, mutta paljon rauhallisempana ja ilman tärinöitä.

Päivälenkillä Sulo ja Piippola saivat taas juosta vapaana ja kylläpä he juoksivatkin! Piippola sai kotimatkalla vielä toisetkin juoksuleikit belgianpaimenkoirakaverin kanssa. Sulokin oli vapaana, mutta ei lähtenyt leikkiin mukaan. Belgi kävi tekemässä tuttavuutta Sulon kanssa ja kysymässä leikkiin, mutta Sulo ilmoitti parilla näykkäisyllä selvästi, että kiitos, mutta ei kiitos. Mutat Piippola juoksi belgin kanssa niin hurjasti, että päätti leikin päätteeksi mennä makaamaan ihanan viileään mutaojaan... Great. No, mutaahan se vain oli ja enemmän Piippolan mutalook mua nauratti kuin harmitti. :D

Päivälenkin ja ruuan jälkeen mentiin vähän pihahommiin ja kukas se sinne terassille tuli seurailemaan meidän pihatöitä?! Sulo se siellä tepasteli kuin vanha tekijä! :D Sulo yllätti myös löytämällä Sulon kokoisen aukon terassin ja pihan erottavasta verkosta, ja tuli reippaan oma-aloitteisesti tutkimaan pihaa, jonne on toistaiseksi vielä koirilta pääsy kielletty (nurmi ei ole vielä kasvanut). Rohkea Sulo!

Eilinen talkoopäivä tosin taisi olla vähän liian jännittävä päivä Sulolle. Maha nimittäin oli mennyt pienellä vähän sekaisin ja Sulo oli tehnyt yöllä kakan eteisen matolle. :( Voi pikkuista. Toisaalta maha oli vähän pehmoisena myös Piippolalla, joten voi olla että mahat meni pehmeiksi aamupalarustoista. Oli miten oli, koirat ovat nyt saaneet tehobaktia, jospa se rauhoittaisi masuja.

Kovin tapahtumarikas ja jännittävä viikonloppu on Sulolla ollut. Sulo on käynyt kaupassa, tavannut paljon ihmisiä ja koiria, selättänyt harava- ja terassipelon ja oppinut antamaan tassua. Se on aika paljon pienelle hauvalle se.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Panokset kovenee!

Sulo on alkutilanteeseen nähden todella reipas, ainakin kotioloissa. Suloa kuitenkin pelottaa vielä kaikki hänelle vieras, kuten vieraat ihmiset ja uudet tilanteet. Sulo on kuitenkin mun mielestä niin perusrohkaistunut, että ajattelin korottaa panoksia.

Eilen tehtiin pitkä päivälenkki. Ensin koirapuistoon (yksin, ei ollut muita) ja sen jälkeen Niittykummun PetPointissa. Lemmikkitarvikeliike oli Sulolle melkein liian jännä kokemus. Reppana pelkäsi ja tärisi ja aloin jo katua, että lähdin Sulolle esittelemään maailmaa laajemmin. Ihan liikaa ihmisiä ja outoja ääniä ja KAIKKI ihan outoa.. :(



Tällaisissa tilanteissa reippaasta koirakaverista on Sulolle hyötyä. Piippola meni eikä meinasi, ja Sulo otti mallia. =) Suloa jännitti silminnähden, se tuttu alkuaikojen tärinä tuli taas pitkästä, pitkästä aikaa. :( Peruskotioloissa Sulo ei ole vähään aikaan kokenut mitään dramaattisen uutta, eikä varsinkaan montaa uutta asiaa samaan aikaan. Nyt oli uusi paikka, uusia ääniä, hajuja, ihmisiä.. Ihan liikaa herkälle Sulolle. :(

En kiinnittänyt juurikaan huomiota Sulon hermostuneisuuteen, enkä varsinkaan rauhoitellut lepertelemällä "ei oo mitään hätää". Olin itsevarma, rauhallinen, käyttäydyin kuineläintarvikeliikkeessä asioiminen kuuluisi meidän normirutiineihin. Välillä haukottelin ja ojentelin käsiä, ja yritin viestittää Sulolle, että kaikki on okei, hei määän relaa vaan.. Löysin hakemani biotiinit, otin kuivattua kanaa ja muita namusia, ja ne maksettuani tuli mieleen katsella Piippolalle vielä valjaita.

Piippolan valjaidensovituksessa Sulo yhtäkkiä rauhoittui, istui vain. Vain läähätys kertoi pienestä hermostuneisuudesta, mutta tärinät ja hermostunut liikehdintä oli poissa. Näin hienoa reaktiota en ollut odottanut, joten olin todella ylpeä Sulosta, joka kokosi itsensä ja rohkaistui noin hyvin tiukassa tilanteessa!

Kotimatka tehtiin tarkoituksella rauhallisia reittejä pitkin ja palkinnoksi hienosti menneestä kauppareissusta (vaikkei he sitä ymmärtäneetkään sellaiseksi) päästin koirat vapaaksi siinä samassa kohdassa, jossa Sulo edellisen kerran kirmaili oikein antaumuksella. Ja tällä kertaa koirat lähtivät samantien yhteisleikkiin! Piippola juoksi edellä ja Sulo perässä! Voi riemua! Toivottavasti riemujuoksufiilikset jäivät tästä reissusta päällimmäisenä mieleen, mulle ainakin jäivät!

Tänä aamuna käytiin aurinkoisen lauantain kunniaksi tavallista pidemmällä aamulenkillä, joka sisälsi taas hetken vapaanaoloa ja taas tuossa samassa paikassa ja ylläri ylläri, ohjelmassa oli jälleen villiä peräkanaa juoksua. =) Aivan ihanaa, kun Piippolalla on joku, kenen kanssa revitellä ja Sulo näytti niin onnelliselta, että ihan herkistyin.. Sulosta irtoaa ihan uusi vaihde ja ilme silloin kun saa juosta oikein kunnolla. Pikku vauhtisulo! :D

Puolen päivän maissa meidän taloyhtiössä alkoi pihatalkoot ja Sulo ja Piippola osallistuivat myös. Sulo pärjäsi todella hienosti. Ihmiset ja koirat pelottivat ja jännittivät, samoin harava. Haravapelosta Sulo pääsi eroon nopeasti seuraamalla mun haravoimista, ja lopputilanne oli se, että Sulo ei pelännyt haravaa eikä mun haravointia enää yhtään. Välillä katsoimme parhaaksi viedä Sulon kotiin, mutta hain Sulon taas takaisin, kun ihmiset vähenivät ja tilanne oli rauhallisempi. Ja toisella kertaa Sulo olikin jo rennompi! Nyt oli tilanne jo kertaalleen koettu, Sulo tarkkaili tilannetta ja viihtyi suht rauhallisena mun lähellä. Sulo vaikutti ymmärtäneen, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka normaalisti rauhallisessa pihassa on monta ihmistä, grilli ja muita koiriakin.

Sulolla oli talkoissa oman jännät juttunsa, Piippolalla omat perustohotuksensa ja talkoiden jälkeen käytiin vielä päivälenkillä. Sen jälkeen meillä onkin ollut tällä kaksi aika reporankaa koiraa. En ole näitä näin väsyneenä nähnyt kertaakaan. :D Jänniä päiviä on siis ollut Sulolla, mutta toivottavasti niistä on jotain pientä taas opittu!

Mä lötköttelin tässä ihan unessa, mut kyllä mä 
jaksan poseerata, vaikka talkooväsy onkin.

Sulo sai fanipostia!

Sulo sai eilen näin upean yllätyksen, kiitos Vili! =)

perjantai 6. toukokuuta 2011

Lenkille, JEE, mun lempparia!

Ulkoilu on Sulon lempiasioita. Eilen oli kaunis, aurinkoinen päivä, joten lähdettiin lenkille sinne nurmikentälle.

"Joko lähetään, joko joko joko?"

Koirat saivat olla nurmikentällä taas vapaana, tällä kertaa vähän pidempään. Sulo lähti heti kirmaamaan Piippolan kanssa, mutta sitten Piippola innostui paimentamaan Suloa eli hörisemään. Sulo taisi hämmentyä hörinöistä ja siihen loppui yhteisjuoksut. Höh ja pöh. Mutta Sulo pysytteli hienosti mun lähettyvillä ja otti kontaktia ja näytti tykkäävän olostaan, vaikkei enää lähtenyt spurttailemaan. Piippola kyllä oli reipas vauhtityttö ja tottelikin hienosti! Multa on kysytty, että saiskos nähdä sen Sulon pieni orava -tempun, niin tässäpä sekin nyt ikuistettuna ja onnistuneesti suoritettuna, vaikka tilanne oli epätavallinen ja häiriötekijöitäkin (klikkaamalla oikean alakulman YouTubesta videon saa katsottua suurempana YouTubessa):


Kauempana piiiitkän matkan päässä oli pieni borderterrieri emäntänsä kanssa. Jossain vaiheessa he kävelivät meitä kohti ja Piippola meni heti hakemaan pientä terrieriä leikkiin. Pikku borderi oli ihan hämillään, kun Piippola alkoi häntäkin paimentaa. Pahoittelin, että Piippola niin tunkeilee, mutta emäntä kertoi, että borderi on tottunut itse paimentamaan ihan samalla tavalla hörisemällä, ja nyt onkin outo tilanne, kun joku hörisee HÄNELLE. :D Sulon arkuus näkyi selvästi ja kuulemma borderikin on hiukan ujo luonteeltaan. Johtuikohan koirien yhteisestä luonteenpiirteestä, mutta näin hienosti Sulo uskalsi hiukan tutustua pieneen koirakaveriin!

"Moi, mä oon Sulo, kuka sä oot?"
(Hih, nyt vasta huomasin, että toisellakin on tassu ylhäällä. Söpöä.)

Kotimatkalla tultiin niityn poikki, koska olin laiska.. Varsinaisella kävelytiellä pitäisi koko ajan ottaa huomioon pyöräilijät ja sauvakävelijät ja biitsikausiherätyksen saaneet lenkkeilijät, mutta 20 m päässä pienen jokipahasen toisella puolen on mukava pelto/niitty, jonka me koiranulkoiluttajat olemme omineet ja jossa voi kulkea rauhassa. Harmi kun alue ei ole aidattu, peltopätkällä olisi niin mahtavaa pitää koiria vapaana, kun on tilaa ja paljon kaikkea tutkittavaa.

Viime kesänä pidin Piippolaa siellä vapaana joitakin kertoja, mutta pari kertaa pupusten hajut veivät nuuskuneidin mennessään, joten olen ollut vähän varovainen. Nytkin vähän arvelutti, mutta kun tiesin, että nuo paikat on Sulolle mieluisia paikkoja, niin enpä malttanut mieltäni vaan päästin koirat vielä hetkeksi vapaaksi. Sulo käyttäytyi oikein mallikkaasti, mutta Piippola löysi jotain Todella Mielenkiintoista ja kuuroutui tilapäisesti. :D Ihanaa on katsoa Sulon menoa, enpä ois 2kk sitten uskonut, että se hillitty, hallittu, ujo, arka ja tärisevä rääpäle voisi toukokuun alussa nauttia elämästään jo näin täysillä! =)

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Sydämet ei riitä...

Eilen tehtiin päivälenkki sinne kivemman koirapuiston tienoille (meidän lähellä on peräti kolme koirapuistoa, kaikki kohtuullisen kävelymatkan päässä). Ollaan käyty koirapuistossa vain niin, että siellä ei ole muita, ja Sulo on koirapuistossa ollut aina utelias, mutta hyvin rauhallinen. Se pysyttelee mun lähellä tai käyskentelee rauhallisesti vähän kauempana, mut en tiiä onko siellä tylsät hajut vai muuten vaan tylsää, koska koirat eivät puistossa innostu irtiolosta niin, että lähtisivät juoksemaan ja leikkimään, vaikka sitä vartenhan se puisto on!

Tällä kertaa koirapuistossa oli vain isoja koiria, joten jätin suosiolla puiston väliin ja tyydyin juoksemaan koirien kanssa läheisellä nurmikentällä. Samassa paikassa olen harjoitellut Piippolan kanssa vapaana olemista ja luoksetuloa, joten ajattelin päästää Piippolan pitkästä aikaa vähän juoksemaan.

Ja hetken mielijohteesta päätin päästää ihka ensimmäistä kertaa irti myös Sulon.

Seuraus oli odottamaton. Sulo ampaisi heti juoksuun ja sekunnin murto-osan ajan pelkäsin, että se säntää samantien karkuun. Mutta ei! Sulo lähti Piippolan kanssa juoksuleikkiin! :D Piippola juoksi edellä ja Sulo perässä ja siinä ne kirmasivat ympyrää! :D En tiennyt mitä oikein sanoisin tai tekisin, olin ihan puulla päähän lyöty! Sulo ja Piippola leikkivät ensimmäistä kertaa yhdessä! NIIN IHANAA! :D

Tytöillä oli kova vauhti päällä ja vähän mua jännitti, miten ne malttavat lopettaa leikin. Kutsuin "Sulo, tule!" ja "Piippola, tuu tuu!", ja sieltähän ne molemmat juoksivat kiireen vilkkaa mun luokse! Aivan mahtavaa! Nameja tuli palkaksi ja kovasti kehuja, ja hetken aikaa höpöttelin, ennenkuin laitoin hihnat kiinni. Enempää en uskaltanut antaa vapaana kirmailla, kun namivarastot oli mitoitettu normilenkkiä ajatellen.

Valitettavasti mulla ei ollut mahdollisuutta ikuistaa tätä leikkiä, mutta tässä pari päivää aiemmin otettu pätkä Sulon ulkoilusta. Missasin parhaimmat hetket, mutta kai tästä saa jotain käsitystä siitä, että Sulo osaa hauskaakin pitää! =)

http://www.youtube.com/watch?v=GmiBXupMEOA (oonkohan mä muuten aina tommonen lässyttäjä Sulolle??!!!:D No mutta Sulolle pitää olla vähän pehmo. ;))

Jos en ole aiemmin maininnut, niin Sulo ja Piippola eivät kotona ota oikeastaan mitään kontaktia toisiinsa. Piippola joskus haistelee Suloa vähän, mutta siinä se. Lenkilläkin menevät omia teitään, joskus kulkevat vierekkäin ja haistelevat samoja hajuja, mutta eivät ota toisiinsa kontaktia. Ja mä niin toivoisin, että koirista ois toisilleen seuraa ja että ne leikkisivät keskenään... Piippola on leikkisä koira ja uskoisin että Sulokin koirien leikeistä tykkäisi, kun vaan hokaisi, että miten leikitään! Reppana on ollut siellä tarhalla niin yksinäinen ja isompien alistama, ettei sillä ehkä ole tarha-ajalta ollenkaan leikkikokemuksia. :(

Tätä taustaa vasten olin aika herkässä mielentilassa, kun koirien juoksua katselin. Ensimmäinen yhteinen leikki! Ja Sulon ensimmäinen leikki varmasti pitkiin aikoihin, ehkä koko elämässään! <3 Ja kun vielä molemmat niin hienosti tottelivat luoksetuloa kesken leikin... Upeita koiria molemmat. Niisk.

Eikä tässä vielä kaikki. Paluumatkalla Sulo sai hepulin ja pyysi Piippolaa leikkimään! Voi kun olisin voinut ikuistaa hetken, kun molemmat koirat olivat vastatusten leikkiasennossa! Voi murusia! Piippola tajusi, että flexissä ei voi juuri leikkiä, mutta Sulo sinkoili sinne tänne kuin pieni luoti ja 7m flexi oli todellakin koetuksella! :D

Lenkin erikoisuuksia oli sekin, että Sulo teki VIIDET pissat! :D Olin palkannut molempia koiria kaikesta muusta lenkin aikana niin paljon, että pissanamit loppui jo neljännen kohdalla ja sanoinkin Sulolle, että nyt loppui namit. Ihan kuin Sulo ois tajunnut, koska viidennen pissan jälkeen Sulo ei poikkeuksellisesti pyytänytkään namia, vaan jatkoi muina tyttöinä matkaa eteenpäin. =)

Sulon yllätykset jatkuivat illalla. Istuin portaiden alapäässä ja molemmat koirat oli mun edessä tohottamassa ja mua pusuttamassa. Ja yhtäkkiä Sulo antoi Piippolalle pusun! Pusutti ensin mua ja sit yhtäkkiä käänsi päätä ja nuolaisi Piippolaa kuonosta! :D Kertakaikkisen herttaista, voi hyvänen aika... Nytkö sitten on jää alkanut murtua tyttöjen väliltä? Toimeen Sulo ja Piippola ovat koko ajan tulleet, mutta tällainen kontaktin ottaminen on aivan uutta!

Ja en tiedä, johtuiko Sulon pususta tai aiemmasta juoksuleikistä vai mistä, mutta hiukan myöhemmin tulin yläkerrasta alas ja aloin ihmetellä, että missäs Piippola on. Ei ole sohvalla, ei petissään, ei olkkarin matolla, ei eteisessä, ei tuulikaapissa, ei pöydän alla... Missä Piippola oli? No muina miehinä makaili Sulon petissä! :D Ja Sulo siinä petin vieressä vähän hämmentyneenä, että "mihinkäs minä nyt menen?".. Taisi Piippola ajatella, että "kyllä Sulo musta tykkää, ei se suutu, vaikka käyn petiä testaamassa.." :D Raukka varmaan koko tään kaks kuukautta katellut toisen pehmoista petiä ja miettinyt, että millastahan siinä ois makailla... No, nytpä sai testattua. Eikä Sulolle tainnut jäädä mitään hampaankoloon, koska Piippola sai seuraavana aamuna Sulolta taas pienen suukkosen... =)

Joku on minun petissäni!!!!!

tiistai 3. toukokuuta 2011

Yöööök iljetystä!

Sulolta löytyi eilen punkki! :( Vasemman korvan taakse oli kiinnittynyt inhottava punaruskea metsäpunkki. YÖÖH. Sulo ei tykkää olla sylissä, joten mulla oli aluksi vähän tekemistä saada Sulo pidettyä paikallaan, jotta mies pääsis nyppäsemään inhotuksen pois. Parin pienen rimpuiluyrityksen jälkeen Sulo rauhottui tiukassa syleilyssäni ja punkki saatiin hienosti irti. =) Piippolalle tarttui punkki leukaan viime torstaina, eli kyllä niitä nyt ihan oikeasti alkaa vilistä. Eikä tosiaan tarvitse mennä mihinkään pitkiin heinikkoihin tai metsään, kyllä niitä tulee ihan tienpientareiltakin.

Mutta nyt on molemmilla hauvoilla Exspotit niskassa ja punkit pysyvät toivottavasti loitolla! Viime kesänä Exspot toimi Piippolalla tosi hyvin, yhtään tartuntaa ei tippojen aikana tullut, vaikka turkista löytyi kyllä sekä eläviä että kuolleita inhotuksia. Mökillä pidettiin jokaisen Piippolan metsäreissun jälkeen punkkisyyni ja onneksi valkoisesta, lähes aluskarvattomasta turkista punkit erottikin melko helposti. Sulon turkki on tosi tiheä ja sieltä on vaikeampi punkkeja löytää, joten toivotaan että tippa toimii tehokkaasti!

Eilen käytiin tavallista pidemmällä päivälenkillä (klikkaamalla saa kuvia suuremmaksi):

Näin iloisesti Sulo viilettää häntä pystyssä! =)
Otimme punkkiriskin ja oikaisimme pienen niityn halki.
 
 
Sulassa sovussa haisteltiin yhdessä hyviä hajuja:
"Ihan selvästi pupu." "Joo niin onkin. Tosi hyvä pupu."


Matka vei autioon koirapuistoon, jossa Sulo sai olla vapaana.
Naapuriaitauksessa oli yksi iso koira, joka vähän pelotti,
mutta muuten Sulo kulki puistossa reippaana ja uteliaana.


Koirapuistossa harjoiteltiin mm. luoksetuloa ja istumista.
Oikein hienosti tytöt tottelivat ja saivat palkaksi namusia!


Lopuksi voisin vielä kertoa sellaisia uutisia, että Sulon sisäsiisteys on ottanut hienoista takapakkia, pisuja on taas tullut sisälle esim. eilisaamuna ja viime yönä. Höh ja pöh. :( Mutta eilispäivä oli kuiva, ja Sulo on kunnostautunut ulospisaamisessa niin hienosti, että joskus tulee jopa neljä pissaa ja tänä aamuna tuli peräti viisi! :D Tosin se yksi näytti vain yritykseltä, mutta toki siitäkin palkan sai. Kaikki ulostehdyt lirut ovat plussaa! =)

Ja Sulo on jotenkin kotioloissa reipastunut. Muutokset ovat pieniä, mutta voisin vaikka vannoa, että Sulo on nyt parina päivänä ollut tavallista uteliaampi ja rohkeampi. Sulo on poistunut petistään useammin eikä säiky niin paljon enää meidän liikkeitä. Eilen pystyin jopa imuroimaan Sulon petin läheltä, eikä Sulo ampaissut karkuun! Rohkea tyttö! =)