Piippola juhannuksena 2010.
Voi mikä vauvanaama... (ikää noin 9,5kk)
Ainoa ikävä asia tapahtui viime joulukuussa joulunalusviikolla. Piippola oli jostain löytänyt pienen AAA-kokoisen sormipariston ja puraissut sitä niin, että sieltä tuli akkunestettä ulos ja suuhun asti. Käytiin Eläinlääkärikeskus SoVetissa (ent. Soukan pieneläinklinikka) tarkastuksessa, kaikki oli ihan ok, mutta kielessä näkyi pieni palovamma. Saatiin kipulääkeresepti, jos syöminen alkaa tehdä kipeää, ja ohjeeksi antaa paljon nestettä ja tarkkailla yleiskuntoa. Kaikki näytti olevan ihan hyvin, mutta heti seuraavana aamuna huomasin, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Piippola oli kuolannut (mitä se ei tee ikinä), se oli apaattinen ja haluton, ulkona käveli hitaasti ja virtsa oli veristä. :( Olin aivan kauhuissani. Soitto eläinlääkäriin ja sieltä käsky tuoda Piippola HETI tarkempiin tutkimuksiin. Vietin koko päivän SoVetissa tiputuksessa olevan ja nukutuksesta heräilevän Piippolan vierellä, oli aivan kamalaa nähdä oma kultanuppu sairaana ja miettiä, miten tästä selvitään ja selvitäänkö. :(
Surkea tippatyttö. :(
Onneksi SoVetissa on aivan ihanat ja osaavat eläinlääkärit (Piippolaa hoiti Maarit Luukkainen-Soilu, aivan mahtava lääkäri!) ja muu henkilökunta. Vieläkin herkistyn, kun muistelen, miten he omistautuivat Piippolalle ja kantoivat huolta paitsi Piippolasta, myös minusta. Voin todellakin suositella ko. paikkaa kaikille, hoito ja palvelu on ensiluokkaista! Piippola oli kaikkien toimenpiteiden (ruokatorven ja mahalaukun tähystys, useita verikokeita, virtsakokeet, ultraäänitutkimus, röntgen, lääkitykset..) ja kuuden tunnin tiputuksen jälkeen sen verran hyväkuntoinen, että päästiin illaksi kotiin. Paras joululahjani oli, että Piippola parani ja lumikin oli taas keltaista! =)
Ei kannata syödä paristoja, kun siitä tulee pipi ja
sit joutuu käyttämään tällaista tyhmää paitaa.
(kyljessä oli voimakas kipulääkelaastari)
Juhlistimme Piippolan 1-vuotisvuosipäivää yhteisellä laatuajalla Rakkaiden Haukkujen järjestämällä tokoagi-tutustumiskurssilla! Kurssista meillä oli suurinpiirtein tällaiset taustatiedot:
"Tokoagi on vapaaehtoiseen kontaktiin ja perusosaamiseen tähtäävää koulutusta, jossa tehdään yhdessä koiran kanssa erilaisia arkielämää hyödyntäviä tehtäviä, sekä koiran että ihmisen mielestä mukavia agility-tyyppisiä tehtäviä ja opitaan virikkeistämään koiraa mm. ruualla. Teoriaa ja harjoituksia käydään läpi kurssilla vuoronperään pienissä jaksoissa. Tokoagi sopii kaiken ikäisille ja kuntoisille koirakoille. Mitään perusosaamista ei vaadita. Tokoagissa edetään luokalta toiselle, joten siitä saa mukavan harrastuksen vaikka loppuelämäksi."
Opin, että laji on kehitetty Suomessa ja perustuu Turid Rugaasin ja Tuire Kaimion kirjoista tuttuihin peri-aatteisiin ja oppeihin koirien käyttäytymisestä ja rauhoittavista signaaleista. Lajissa ei kilpailla, mutta omaa edistystä voi halutessaan mitata "tenttimällä" ja edetä tasolta eli luokalta toiselle. Tunnit pidetään niin, että koirat eivät kohtaa toisiaan, joten jokainen koirakko saa keskittyä täysin omaan tekemiseensä vailla häiriöitä.
Odotin että tokoagi on jotain tokon ja agilityn väliltä, ja niinhän se tavallaan olikin, mutta paljon antoisampaa! Tunneilla oli vuoronperään teoriaa ja toko- ja agi-osuuksia: toko-osuuksissa tehtiin mm. erilaisia katsekontakti- ja liikkumisharjoituksia ja agi-osuuksissa ylitettiin esteitä ja harjoiteltiin putkeen menemistä. Tekeminen ja harjoittelu oli mukavaa ja hauskaa eikä ollenkaan tiukkapipoista! Harjoitukset olivat lyhyitä, mutta Piippolalle ne olivat silti vaativia ja väsyttäviä: normaalisti ilta-aktiivinen pörröpää oli iltaisin ihan väsynyt lötköpötkö. =)
Tokoagiin kuuluu koiran aktivoiminen itsenäiseen aivotyöskentelyyn, mutta myös ihmisen hoksottimien koettelu. Osassa tehtävistä ihmisen pitää kolisuttaa herneitään ja miettiä, miten koiran saa toimimaan tietyllä tavalla. Mä sain ekalla tunnilla eteeni ylösalaisin käännetyn ämpärin ja tehtävänä oli saada Piippola koskettamaan tassulla ämpärin pohjaa. MUTTA en saa ohjata Piippolaa mitenkään sanallisesti tai fyysisesti, en saanut siis esim. ottaa tassua käteen ja ohjata sitä kohti oikeaa kohtaa tai näyttää ämpäriä ja sanoa että "kosketa". Hauska tehtävä, kyllä siinä sai hetkisen tosiaan miettiä ja ilo oli suuri, kun onnistuimme! =) Saimme tästä tehtävästä niin hyvää palautetta, että melkein nolotti. =) Ohjaajamme oli Turun TokoAgi Teamista ja tä-män ämpäritehtävän selvitimme kuulemma nopeammin kuin yksikään turkulainen.. :D Mä oon kyllä sitä mieltä, että meidän tekemän pohja-ajan saa merkitä turkulaisen suorittamaksi. Ihminen voi lähteä Turusta, mutta Turku ei ihmisestä. ;)
Tauon paikka tokoagissa, vettä ja lepoa.
Tämä oli vain viikonlopun mittainen tutustumiskurssi, missä sai vasta vähän käsitystä lajista, sen tavoitteista ja monipuolisuudesta, mutta täytyy sanoa, että löysin lajista pelkkiä hyviä puolia! Kurssilta sain myös valtavasti ideoita ja vinkkejä Sulon suhteen. Monia harjoituksia voin tehdä kotona myös Sulon kanssa ja vahvistaa Sulon itsetuntoa ja meidän välistä suhdetta ja luottamusta. Sain myös paljon vinkkejä koirien virikkeistämiseen ja viihdyttämiseen, jos olen esim. kipeänä tai muusta syystä heikossa olotilassa (jälkimmäinen todennäköisempi, tauteihin mulla on joku ylimaallinen vastustuskyky).
Voin vain kuvitella, miten hyvin laji rakentaa koiran ja omistajan välistä suhdetta ja kehittää koiran taitoja ja arkitottelevaisuutta pidemmällä tähtäimellä. Jo nyt alkuviikosta olen huomannut selvän parannuksen mun ja Piippolan suhteessa. Eron huomaa erityisesti päivälenkeillä: Piippola kuuntelee mua paremmin ja ottaa enemmän kontaktia ja mä olen voinut pitää molempia koiria pitkiä aikoja vapaana. Aiemmin olen antanut enemmän vapautta Sulolle, koska Piippola lähtee herkemmin omille teilleen ja sulkee korvansa. Nyt Piippolakin on kulkenut vapaana mun lähettyvillä (aiemmin missä sattuu) ja korvatkin toimii paremmin! =)
Kurssin anti ei siis todellakaan jäänyt eikä jää viikonlopun mittaiseksi, siitä on meille hyötyä ja iloa pitkäksi aikaa! Nyt odotankin innolla, josko pk-seudulta löytyisi lajista innostuneita sen verran, että saisimme Espooseen oman harrastusryhmän! Tokoagi olisi meille oikein kiva, stressitön ja hyödyllinen harrastus: Piippolan kanssa voisin käydä ohjatuilla tunneilla ja Sulon kanssa harrastaa sovelletusti kotona.
Tokoagista on netissä aika vähän tietoa, mutta tässä pari löytämääni artikkelia, jos jotakuta kiinnostaa lukea lajista lisää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti