Kesäkuulumisia, osa 2: Onneton agility

Kesäkuussa ennen juhannusta aloitettiin Piippolan kanssa viiden kerran agilityn alkeiskurssi. Kurssin sisältö ja ohjaus oli sitä luokkaa, että kolmannen kerran jälkeen päätin omasta tahdostani ja useiden ihmisten suosituksesta jättää kurssin kesken.

Mielestäni ohjaus ei ollut ammattitaitoista eikä koiralähtöistä: kurssin alussa ei tullut pienintäkään johdantoa tai esittelyä agilitystä tai kurssin tavoitteista, aivan ensimmäisenä ohjaaja esitti meille yksinään jotain valssauksia ja leikkauksia mielikuvituskoiran kanssa (tanssin tarkoitus jäi epäselväksi), kurssilla edettiin aivan älytöntä vauhtia eteenpäin, koirilla ei ollut mahdollisuutta totutella esteisiin rauhassa ja tehtäviä vaikeutettiin jo ennen kuin helpommat versiot oli hallussa. Koiran epäröidessä käsky oli "uudestaan" eikä "ei enää", eikä ohjaaja oma-aloitteisesti ehdottanut ongelmaan ratkaisuja (liekö edes nähnyt koko ongelmaa?). Yritin ja halusin luottaa siihen, että ohjaaja tietää, mitä tekee, mutta muutaman kerran mun oli pakko itse ottaa ohjat käsiin ja ehdottaa, että entä jos tehtäisiin asia toisin. Mieli teki puuttua asioihin enemmänkin, mutta en tohtinut, kun olihan vastassani "ammattilainen".

No, kolmannen agilitytunnin lopputuloksena oli se, että Piippolalta katosi tekemisen ilo ja motivaatio kokonaan. :( Minä näin selvästi, mistä se johtui: tunnilla pakotettiin (ohjaajan käsky: uudestaan, uudestaan....) pitkään S:n muotoiseen putkeen, vaihtoehtoja ei ollut. S-putkea harjoiteltiin erikseenkin (huonolla menestyksellä) ja kun pari jotenkuten onnistunutta toistoa tuli, pitikin putkeen mennä riemulla juosten suoraan kahden hyppyesteen jälkeen. Jep, tokihan pari kohtuullista suoritusta tarkoittaa jo, että homma on hallussa.

Tuire Kaimio kertoi luennollaan helmikuussa, että agilityssä koiralle tehdään esteiden suorittaminen mieluisaksi ja esteen suorittamisesta on koiralle palkintona se, että hän saa edetä seuraavalle esteelle. No, hyppyesteiden jälkeen Piippola joutui kurjalle putkiesteelle, joten välttääkseen putkiesteen Piippola ei lopulta halunnut hypätä edes niitä mieluisia hyppyesteitä, jäi vain istumaan paikalleen. :( En voi ymmärtää, miten ohjaaja ei tuota nähnyt, kehotti aina vain uudestaan toistamaan tuota epämiellyttävää tilannetta. Ehkä hänellä oli kiire keskittyä kuvaamaan (vietti pitkän tovin kuvaten koiria, pitähään nettisivuille saada materiaalia).

 Piippola kesämietteissä mökillä.

Tämä ei mielestäni ollut koiralähtöistä ohjausta, ja kun ohjaaja oli haluton tai kyvytön näkemään ja ratkaisemaan ongelmia (itsellänikin oli tällaisena totaalisena amatöörinä enemmän silmää tulkita koiria ja miettiä ratkaisuja!), niin päätin äänestää jaloillani. Ja olen ylpeä siitä, että pidin koirani puolia ja luotin omaan joka harjoituskerralla vahvistuvaan tunteeseen, joka sanoi, että "tämä ei ole hyvä".

Olen käynyt Piippolan kanssa tämän saman koirankoulun arkitottelevaisuuden alkeet -kurssilla, jonka ohjaaja ei hänkään vakuuttanut taidoillaan, mutta omien taustatietojen avulla sain kuitenkin riittävästi kurssista irti. Kävin myös yksittäisellä tempputunnilla, jolla oli tuo sama ohjaaja. Vähän heppoinen tunti oli, ohjaaja istui tuolilla ja selitti suullisesti 8 eri tempun opettamisesta. Olisin toivonut, että hän olisi painottanut oikea-aikaisen palkitsemisen merkitystä temppujen opetuksessa ja edes jonkun koiran kanssa näyttänyt konkreettisesti, miten koiraa ohjataan ja miten ratkaistaan tilanteita, jotka eivät menekään kuin oppikirjassa. Paikalla ollut mieheni totesi tempputunnista, että hänkin pystyis pitämään tuollaisen tunnin, että istuu vaan ja selittää paperista.

No, tuon ohjaajan kurssille en enää olisi mennyt, mutta tästä agilitystä kuvittelin, että pakko olla hyvä kurssi, koska sitä pitää tämän koirakoulun perustaja/omistaja (?) eli hän on varmasti tosi hyvä ja ammattitaitoinen. Mutta eipä ollut luulo tiedon väärti. :( Agilitykurssin alkamisen jälkeen sain tietää, että tämä hänen koirakoulunsa on mennyt konkurssiin ja hän on perustanut uuden koirakoulun, joka jatkaa tuon entisen kursseja. Onnea vaan tälle yritykselle, siinä on sama p*ska eri paketissa, jos multa kysytään.

Kesätyttö Piippola.

Kannattaa oikeasti olla tarkkana koirakoulun valinnassa ja kuunnella suosituksia. Onneksi kävimme toukokuun lopussa Rakkaiden Haukkujen tokoagi-tutustumiskurssin, käytin sieltä saamiani oppeja tuolla agilityssä ja niiden avulla pääsin Piippolan kanssa putken kanssa niinkin pitkälle kuin päästiin (esim. kun Piippola ei halunnut mennä putkeen lainkaan, ehdotin että laitetaan nami putken suulle ja sitten siitä pikkuhiljaa syvemmälle). Ja kun tokoagin ja Rakkaiden Haukkujen koulutusperiaatteet oli tuoreessa muistissa, oli helppo nähdä ero tämän toisen koirakoulun otteessa. Totesin, että mieluummin maksan vaikka tuplahinnan kurssista, kunhan vain ohjaus on oikeasti ammattitaitoista ja laadukasta!

Meille tarjottiin hyvitykseksi 4 kerran alkeiskurssia, jossa on eri ohjaaja. Kurssikuvaus oli sanasta sanaan sama ja kertoja olisi ollut yksi vähemmän kuin tuossa meidän kurssissa, joten kauhistutti ajatella, että millainenhan tahti ja vaativuustaso siellä sitten mahtaa olla, kun meidänkin kurssi oli alkeiskurssiksi todella haastava. Asiat, joita meidän kurssilla tehtiin, ovat agilityharrastajien mukaan sellaisia, mitä tehdään vasta kuukausien, jopa puolen vuoden tai vuoden treenien jälkeen! Ja meidän piti hanskata samoja asioita jo kahden tunnin jälkeen. Ei ihme, että ei ihan otettu hommaa haltuun muutamalla harjoituksella.

Päätimme siis jättää agilityn toistaiseksi ihan kokonaan. Piippolalla on kaikki fyysiset ominaisuudet, joita hyvällä agilitykoiralla käsittääkseni on (nopeus, ketteryys, rohkeus), joten en tätä tätä agility-ajatusta kokonaan hylkää, vaikka tästä ensimmäisestä kokeilusta emme kumpikaan nauttineet. Nyt harrastetaan kaikenlaista muuta ja katsellaan rauhassa, josko joskus päästäisiin oikeaan agilitykerhoon (ja nekin valitsen suositusten perustella, en summamutikassa. Muutamia suosituksia olen saanut, mutta otan mielelläni vastaan suosituksia ja kuulen hyviä kokemuksia agilitykerhoista/koirakoulujen kursseista akselilla Espoo/Hki).

Nyt meidän "agility" on sitä, että lenkkipoluilla hypitään penkkien yli ja kotona hypätään renkaasta ja pujotellaan kartioiden välistä, olipa meillä hetken aikaa tokoagi-henkinen tee-se-itse-putkikin. :D

Kotiagility. Sulokin hyppää renkaasta mielellään. :)