sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Normipäivä

Mä ajattelin nyt kertoa teille, että millanen päivä mulla oli eilen.

Aamulla nukuttiin pitkään ja herättiin vasta klo 6.30, vaikka mun ihmisen mielestä sekin oli ihan liian aikaista. Mut mä piristin mun ihmistä heiluttamalla kovasti häntää ja annoin paljon ihan HIRRRRMUISEN isoja pusuja! Mulla oli niin kivaa, että hyppäsin ihan sänkyyn pusimaan ja kiehnäämään lakanoissa! Mun koirakaveri Piippola tuli sinne kans ja alkoi höristä. Mä hyppäsin heti pois sängystä kun mua pelotti että Piippola on mulle nyt vihainen! Mut se oli kuulemma leikkiä vaan. Ehkä mä joskus opin, että mitä se Piippola tarkottaa. Se olikin mun päivän ainoa huono fiilis, koska kaikki muu on ollut ihan mun lempparia!

Me lähettiin lenkille ja mä sain juosta vapaana! Hirmu kovaa juoksinkin, musta on niin kiva juosta ihan vaikka yksinäänkin. Piippola ei saanut olla irti, koska oli niin paljon aamupupusia liikkeellä ja Piippolan korvat menee kuulemma sillon ihan epäkuntoon.


 Piippola keksikin tilalle muuta kivaa tekemistä. Ihminen sanoi että ne on myyrän koloja. Minä vain vähän haistelin niitä, mutta Piippola kaivoi niitä ja pisti pään kuoppaan. Ihan hassu!


 Mä en ollu yöllä tehny pissaa sisälle, koska mä alan pikkuhiljaa oppia, että pisut tehdään ulos.


"Tuu nyt jo!"
Ihmistä pitää välillä vähän hoputtaa.


 
Aamupalaksi me saatiin naudan rustoa.
Mä söin ton ison palan ihan kokonaan!


 Sen jälkeen lepäiltiin vähän. Mä uskallan tulla jo sohvallekin ja joskus jopa makailen ihmisen vieressä!



Ulkoa kuului outoja ääniä. Mä en uskalla vielä mennä yksin terassille, mutta katselen vähän kauempaa ja joskus meen niin pitkälle, että mun etutassut on kynnyksellä! Illemmalla kävin ihan pihalla asti ihmisten ja Piippolan kanssa. Sitten kun nurmikko on kunnossa, me saadaan kuulemma leikkiä ja hepuloida pihalla!


Viiden aikaan me käytiin päivälenkillä ja sen jälkeen syötiin päiväruoka: liha-kasvismössöä, jossa oli biotiinia, b-vitamiinia, plakkijauhetta ja lohiöljyä. Nams! Ja näin nätisti mä aina odotan ruokaa ja menen syömään vasta, kun saan luvan.


Mä hoksasin aamupäivällä, että mitä mun pitää tehdä, kun sanotaan että "maahan". Aiemmin mä oon vaan kumarrellut, kun en keksinyt että pitää ihan kokonaan pistää rinta ja etutassut maata vasten. Tässä me harjoitellaan uudelleen illalla ja mä osasin jo aika hienosti!


Ja tässä mä näytän, miten mä oon "pieni orava"! Tän mä osaan jo tosi hyvin!


Iltalenkillä mä jahtasin vähän pupua ja se oli ihan mahdottoman hauskaa! Lenkin jälkeen me saatiin vielä leikkiä aktivointileluilla. Vielä vähän aikaa sitten mä leikin tällä BuzyBuddylla vain omassa petissä, kun en rohjennut muualla liikkua. Mut nyt mä uskallan leikkiä sillä jo vähän matollakin ja se on paljon kivempaa! Mä tykkään kovasti näistä namileluista!


Semmoinen oli mun tavallinen lauantaipäivä ja kuten näette, mulla on oikein kivaa täällä hoitopaikassa! Mä sain eilen yläkertaan uuden petinkin, tämmöisen touhupäivän jälkeen siinä nukutti oikein hyvin. Niinkuin ihmiset tapaa sanoa: näihin kuviin, näihin tunnelmiin! :)

3 kommenttia:

  1. Voi pieni Sulo(isuus)...

    Rakkaus tosiaan muuttaa maailmaa. <3

    VastaaPoista
  2. Isoja haleja Piippolalle, Sulolle ja äiskälle ja isukille <3 Onnittelut hienosta työstä!

    VastaaPoista
  3. Kiitos! Sulo on meille niin rakas, että ei ois varmasti luotettu häntä mihinkään muuhun kotiin. =) Tai ehkä korkeintaan Sulon kummeille, jotka tuntevat Suloa kohtaan varmasti samoin kuin me ja ovat yhtä suojelunhaluisia ja ihastuneita tuohon pikkuiseen. Sulo ja Piippola ovat kyllä mainio parivaljakko, vielä kun tästä aikaa kuluu, niin varmasti niistä tulee oikein hyvät kaverukset! <3

    VastaaPoista