Reippaushetkiä

Sulo oli ensimmäisten parin päivän aikana aivan mahdottoman arka. Onhan se arka vieläkin, mutta ekoina päivinä Sulo oli jotenkin aivan onnettoman arka. Asetin mielessäni hyvin löysät tavoitteet: olisi hienoa, jos kesään mennessä häntä heilahtaisi edes vähän ja kuukauden sisällä jos saisi Sulon kulkemaan portaissa. Mutta Sulopa yllätti meidät ja hienoja reippauden osoituksia saatiin todistaa jo ensimmäisellä viikolla!

Olin hankkinut Sulolle Ruffwearin valjaat (on muuten loistavat!), joista ei pääse karkaamaan, vaikka olisi millainen venkoilija. Hyvät valjaat oli aivan must hankinta, koska odotettavissa oli, että koko ikänsä tarhalla asunut Sulo säikkyisi kaikkea mahdollista autoista sauvakävelijöihin ja outoihin ääniin. Mutta mitä vielä. Sulo jännitti aluksi vähän ohiajavia autoja, mutta nyt ei välitä niistä juuri yhtään. Myöskään kävelysauvat, polkupyörät tai pulkat Suloa paljon hetkauta.

Vaikka Sulo vietti paljon aikaa omassa petissään (mitä tekee vieläkin), Sulo reipasteli aina silloin tällöin. Jos Piippola kuuli jotain epäilyttävää  ulkoa ja juoksi haukkuen ovelle, sinne Piippolan tueksi pinkaisi petistään myös Sulo. :) Tosin yhtä nopeasti Sulo kipitti takaisin, liian jännää on järjestyksenpito ja olemattomien tunkelijoiden pelottelu pikku arkajalalle. :)

Joskus Sulo reipasteli tutkimusmatkailemalla alakerrassa. Kovin nopsa on vaan Sulo jaloistaan ja monet reippaushetket jäivät ikuistamatta, kun kamera pitäisi olla just heti vieressä valmiina. Sulo kun luikkii heti takaisin petiinsä, jos ihminen alkaa lähestyä tai tekee jonkun äkkinäisemmän liikkeen.  Mutta tämän tietäen olinkin kamera valmiina ja onnistuin nappaamaan reippaudesta todistusaineistoa! =)

Maanantaina koirat jäivät ensimmäistä kertaa yksin kahdestaan. Eivät koko päiväksi, muutamaksi tunniksi vain. Ja kun tulin takaisin, oven takana mua oli vastassa molemmat koirat ja Sulon HÄNTÄ HEILUI! :) Voi että, mä tulin niin iloiseksi, että sydän oli pakahtua! Sulo osoitti ensimmäisen kerran iloa! Eikä todellakaan tarvinnut odottaa kesään asti! :D Mutta ujopiimä kun on, Sulo pakeni pian eteisestä takaisin petiinsä. :) Seuraavana päivänä, kun tulin kotiin, Sulo heilutti häntää JA HYPÄHTELI! Mun oli pakko yrittää ikuistaa Sulon reaktiot, sillä miehen kotiintulo ei aiheuttanut Sulossa hännänheilumista hypähtelystä puhumattakaan ja pitihän mun jollain tavalla todistaa hänellekin tämä ihme. :D

Eikä tässä vielä kaikki! Ensimmäisen viikon tiistaina, kun koirat olivat kahdestaan kotona enemmän kuin kolme tuntia, Sulo oli päivän aikana ottanut ihan omatoimisesti portaissakulkemisen haltuun. :) Mä vähän tätä epäilinkin, kun yläkerrassa oli jotenkin vähän sitä sun tätä vinksallaan. Makkarissa kun ääneen ihmettelin lattialle tippuneita tyynyjä, niin ensin ylös tuli Piippola ja perässä tuli yhtä reippaana Sulo. :) Sulo onkin kunnostautunut portaissakävelijänä, mutta siitä sitten myöhemmin toisessa yhteydessä. =)

Sulo on oppinut parissa viikossa jo vaikka mitä, tässä oli vain muutamia esimerkkejä Sulon pienistä edistysaskeleista. Hännänheilutusta on viime aikoina nähty säännöllisesti ainakin kerran päivässä ja tällä viikolla Sulo ensimmäistä kertaa heilutti häntää myös miehen tullessa kotiin. :) Ja eilen ja tänään kun heräsin, ensimmäisenä näin Sulon heiluttavan häntää ja venyttelevän oikein makeasti. Voisiko päivä enää paremmin alkaa! =)