Semmoinen ihme kävi tänä aamuna, että kun oltiin lähdössä aamulenkille, niin Sulo tuli ihan houkuttelematta ja kutsumatta eteiseen, heilutti häntää ja hypähteli mua vasten! :D Voi pientä! En ole Suloa kertaakaan nähnyt niin iloisena ja innokkaana! Oli se semmoinen ihme, että melkein nipistin itteeni, että oonko mä vielä unessa... :D
Sen lisäksi, että Sulo on oppinut tulemaan eteiseen, se myös istuu odottamaan, että pujotan valjaat päälle. =) Vielä reilu viikko sitten sai huolehtia, ettei se vaan nyt livahda karkuun. Eikä Sulo ei enää säiky ja peräydy, kun lähestyn häntä kiinnittääkseni hihnan valjaisiin, eli uloslähteminen sujuu nykyään todella hienosti!
Sulo ei taida kauheesti tykätä turkinhoitovälineistä. Se oli yöllä lyhentänyt furminaattorin kahvaa muutamalla sentillä ja käsitellyt hiukan myös tavallista harjaa. Mieheltä kuulin, että Sulo oli kiskonut eteisen hyllystä alas kaikkea mihin yletti (siellä on valjaita, pantoja, kakkapusseja..). Sulo oli varmaan aatellut, että nää on nyt ihan väärässä järjestyksessä, mä voin jeesata. Pieni touhutyttö. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti