Pomps pomps!

Tehtiin eilen aika pitkulainen päivälenkki, oltiin ulkona 1,5 tuntia! Alkumatkasta Sulo ja Piippola taas juoksivat ja loppumatkasta yli tunnin lenkkeilyn jälkeen ottivat vielä toisen piiiiitkän juoksuleikkisession! Tuntui ettei se lopu ikinä ja vauhtia riitti niin, että heikompaa ois hirvittänyt! Sen juoksulenkin lopuksi molemmat alkoivat kuin yhdessä tuumin leikkiä lehmää ja maiskuttelivat heinää: Piippola jauhoi ammattilaisottein ja Sulo pupelsi miten sattuu. Vähän hakusessa on Sulolla tuo heinänsyöntitekniikka.. =)

Mutta tässä vähän näitä alkumatkan tunnelmia. Sulolla on tapana noilla kohdin pomppia ja loikkia, ja tähän ikuistuikin muutama kohtalainen loikka! Ne komeimmat kengurupomput tulivat tietysti heti sen jälkeen, kun lopetin kuvaamisen, niin tyypillistä. Klikkaa alakulmasta YouTubea, jos haluat nähdä videon ja Sulon pomput isommassa ruudussa!

(Valitan, että kaikki videot ovat näitä juoksuleikkejä, mutta kun eivät nuo oikein muuta yhdessä tee. Yritän joku kerta kuvata pätkän Sulon opetustuokiosta, jossa Sulo toivottavasti tekee kaikki osaamansa tai harjoittelun alla olevat jutut eli istu, tassu, maahan ja pieni orava. Eihän siinä paljon äksöniä ole, mutta mun mielestä Sulo osaa jo aika paljon ottaen huomioon, että on ollut meillä vasta vajaat 3kk. Ja osaahan Sulo noiden lisäksi odottaa nätisti ruokaa ja tulla lenkillä luokse käskystä. Oppivainen hauva!)

Oma koti kullan kallis

Tulee niin ihmeellinen ja lämmin olo, kun ajattelen, että Sulolla on nyt ihan oikeasti koti, pysyvä koti. Ei tarvitse pienen ikinä lähteä meiltä pois eikä meidän tarvitse itkua tihruutella ja kärsiä luopumisen tuskasta. Kyllä Sulon paikka ja koti on meillä, enää en sitä epäile yhtään!

Sulo teki maanantaina useita yllätyspusuhyökkäyksiä mun miehelle ja oli muutenkin tavallista aktiivisempi, ihan kuin olisi tuntenut, että nyt on syytä olla erityisen iloinen! :D Ja tiistaina Sulo päätti juhlistaa ensimmäistä aamuaan omassa kodissaan niin, että hyppäsi aamulla viiden aikaan mun viereen sänkyyn, antoi pari pusua, nuhjasi peittoa vasten ja sen jälkeen teki jotain, mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt: kävi makaamaan ja nukkui siinä mun vieressä melkein tunnin! Piippolakin antoi Sulon nukkua siinä ihan rauhassa, retkotti itse siinä Sulon vieressä selällään. Ah, onnea! =)

Viime viikonloppuna avattiin pihakausi ja otettiin terassin edestä verkko pois, vaikka ei meidän nurmikko ole ottanut vihertyäkseen. Telmiköön koirat siis kitukasvuisella alustalla, vaikka multaa siitä irtoaa tassuihin ja tassuista sisälle. Piippola oli aivan onnensa kukkuloilla, kun sai pitkästä aikaa leikkiä pihalla. Pyysi Suloakin leikkiin, mutta eihän Sulo ymmärtänyt, vaan luuli että Piippola on vihainen... :( Sulo vähän arastelee tulla pihalle, mutta jos nameja on tarjolla, niin ei arastuta yhtään! :D

Meidän perheen kaikki karvanaamat.

Piippola jäi hetkeksi yksin pihalle ja päätti sillä aikaa vähän auttaa puutarhahommissa. Onneksi en ole ehtinyt mitään vielä kylvää tai istuttaa... Aiemmin Piippola kaivoi jo ennestään heikkokuntoiselle nurtsille pari kuoppaa vihjeeksi, että niihin kohtiin pitäis jotain koristusta laitella. =)

Pikku apulainen.



Huomenna meillä on sään salliessa koirapuistotreffit Piippolalle ennestään tuttujen rescuekoirien kanssa, katsotaan miten Sulo heihin suhtautuu. Toivottavasti Sulo osoittaisi edes pienenpientä kiinnostusta koiria ja/tai ihmisiä kohtaan ja uskaltaisi lähestyä edes pikkiriikkisen!

Ja ylihuomenna perjantaina on Piippolan vuosipäivä! Sen kunniaksi menen Piippolan kanssa TokoAgi-kurssille, superkivaa! =) Kurssi jatkuu la ja su, ja meidän viettäessä kahdenkeskistä laatuaikaa (joka on Piippolalle varmasti mieluista, koska ollaan niin paljon keskitytty Suloon) Sulolle on suunniteltu vastaavanlaista laatuaikaa kotona miehen kanssa. Sulolle on luvassa on ainakin namien etsintää, temppukoulua ja mahdollisesti myös arkitottelevaisuusharjoituksia. Mukavaa ohjelmaa siis odotettavissa molemmille hauvoille! =)

Sulo on varattu!

Näin pääsi käymään, että Sulo on varattu. Sulosta tuli hoitoaikana yksi kotiselvityslomake ja Auringonkoirat ry päätti sen hyväksyä.

Sulolla on vielä paljon opittavaa koiran elämästä ja edistymisestä voi lukea jatkossakin tästä blogista, jota ei kirjoita enää kotihoitaja vaan Sulon uusi omistaja eli allekirjoittanut. =)

Päätös ei ollut helppo. Kävin itseni kanssa pitkään painia, että teenkö oikein, mutta lopulta oltiin molemmat (mies ja minä) sitä mieltä, että kyllä tämä on ihan oikea päätös, ja se on sitä etenkin Sulon kannalta. Me ollaan Sulon ihmiset ja ensimmäiset ja ainoat, joihin Sulo luottaa. Uudessa kodissa Sulo luultavasti menisi takapakkia monessa asiassa ja stressaisi taas ihan kaikesta, eikä suhteen luominen uuden perheen muihin koiriinkaan olisi helppoa, ja koirakaveria Sulo ehdottomasti tarvitsee tuekseen.

Ja kun kaikki on mennyt meillä niin hienosti, tuntuisi väärältä riistää Sulolta se onni ja ilo, jota hän on nyt vajaan kolmen kuukauden aikana uskaltanut kokea ja näyttää ulospäinkin! Sitäpaitsi toista koiraa olimme suunnitelleetkin, ei tosin ihan tällä tavalla saapuvaksi. :D Mutta kyllä me ollaan tuohon pattinaamaiseen ja nököhampaiseen juhlasekoitukseen niin kovin kiinnytty ja ihastuttu, että ei tässä muuta voi todeta kuin että

ONNEKSI OLKOON, SULO,

NYT SULLA ON OMA KOTI!

Sulo sänkypusuttaja

Hihhii, Sulolla on taas uusi juttu ohjelmistossa! Sulo uskaltaa hypätä sänkyyn! Eikä siinä vielä kaikki, Sulo myös pusuttaa! :D

Nyt on perjantai ja ensimmäinen öinen hellyyskohtaus tapahtui alkuviikosta muistaakseni ma-ti välisenä yönä. Kävin yöllä vessassa ja tulin takaisin nukkumaan, sanoin Sulolle hiljaa että jatketaan unia. Mutta eipä Sulo jatkanutkaan, vaan kipitti mun perässä, hyppäsi sänkyyn ja pusutti vallan mahdottomasti! Keskellä yötä! Häntäkin heilui villinä ja lopuksi Sulo painoi itsensä tiukasti mun peittoa vasten ja muljasi ja kiehnäsi. Ja yhtä nopeasti kuin tulikin, Sulo lähti takaisin omaan petiin nukkumaan. :D

Näitä "hei täältä mä tuun ja pusutan!" -kohtauksia on tullut nyt melkein joka ilta! Arki-iltaisin mä menen nukkumaan ja mies lähtee koirien kanssa iltalenkille. Lenkin jälkeen Sulo saattaa ennen yöpuulleen asettumista tulla sänkyyn pussailemaan ja tohottamaan. Toissailtana Sulo petasi sängyssä olevaa ylimääräistä peittoa niin tomerasti varmaan 10 minuuttia, että ihan läähättämään pisti. :D Ja viime yönä mä olin jo ihan unessa ja Sulo tuli kahdesti vai kolmesti pussailemaan. :D Tänä aamuna Sulo hyppäsi ensimmäistä kertaa miehenkin päälle toivottamaan hyvää huomenta ja olis varmasti pusujakin irronnut, ellei mies ois vetäny peittoa naamalleen.. :D

Että semmoinen pusutyttö!

Vähän mua välillä harmittaa, että kukaan muu ei näe Sulosta tällaista reipasta puolta. Sulo arastelee ja melkein pelkää kaikkia muita ihmisiä, vaikka olisivat miten ystävällisiä. Ketään muuta ihmistä Sulo ei lähesty millään tavoin eikä muiden läsnäollessa tee reippaita asioita. Meillä ei käy paljon vieraita eli ehkä tavallaan omaa syytäkin se, että ei ole Suloa altistettu vieraille ihmisille. Mutta kun on ollut niin paljon tuota muutakin totuttamista, niin ihmisten kanssa seurustelu ei ole ollut siellä Opeteltavat Asiat -listan kärkipäässä. Kyllä Sulo varmasti alkaa ajan mittaan luottaa muihinkin ihmisiin tai vähintään oppii sietämään heitä jännittämättä, kunhan löydetään hyvä tapa opetella asiaa.

Normipäivä

Mä ajattelin nyt kertoa teille, että millanen päivä mulla oli eilen.

Aamulla nukuttiin pitkään ja herättiin vasta klo 6.30, vaikka mun ihmisen mielestä sekin oli ihan liian aikaista. Mut mä piristin mun ihmistä heiluttamalla kovasti häntää ja annoin paljon ihan HIRRRRMUISEN isoja pusuja! Mulla oli niin kivaa, että hyppäsin ihan sänkyyn pusimaan ja kiehnäämään lakanoissa! Mun koirakaveri Piippola tuli sinne kans ja alkoi höristä. Mä hyppäsin heti pois sängystä kun mua pelotti että Piippola on mulle nyt vihainen! Mut se oli kuulemma leikkiä vaan. Ehkä mä joskus opin, että mitä se Piippola tarkottaa. Se olikin mun päivän ainoa huono fiilis, koska kaikki muu on ollut ihan mun lempparia!

'

Me lähettiin lenkille ja mä sain juosta vapaana! Hirmu kovaa juoksinkin, musta on niin kiva juosta ihan vaikka yksinäänkin. Piippola ei saanut olla irti, koska oli niin paljon aamupupusia liikkeellä ja Piippolan korvat menee kuulemma sillon ihan epäkuntoon.

 Piippola keksikin tilalle muuta kivaa tekemistä. Ihminen sanoi että ne on myyrän koloja. Minä vain vähän haistelin niitä, mutta Piippola kaivoi niitä ja pisti pään kuoppaan. Ihan hassu!

 Mä en ollu yöllä tehny pissaa sisälle, koska mä alan pikkuhiljaa oppia, että pisut tehdään ulos.

"Tuu nyt jo!"
Ihmistä pitää välillä vähän hoputtaa.

 

Aamupalaksi me saatiin naudan rustoa.
Mä söin ton ison palan ihan kokonaan!

 Sen jälkeen lepäiltiin vähän. Mä uskallan tulla jo sohvallekin ja joskus jopa makailen ihmisen vieressä!

Ulkoa kuului outoja ääniä. Mä en uskalla vielä mennä yksin terassille, mutta katselen vähän kauempaa ja joskus meen niin pitkälle, että mun etutassut on kynnyksellä! Illemmalla kävin ihan pihalla asti ihmisten ja Piippolan kanssa. Sitten kun nurmikko on kunnossa, me saadaan kuulemma leikkiä ja hepuloida pihalla!

Viiden aikaan me käytiin päivälenkillä ja sen jälkeen syötiin päiväruoka: liha-kasvismössöä, jossa oli biotiinia, b-vitamiinia, plakkijauhetta ja lohiöljyä. Nams! Ja näin nätisti mä aina odotan ruokaa ja menen syömään vasta, kun saan luvan.

Mä hoksasin aamupäivällä, että mitä mun pitää tehdä, kun sanotaan että "maahan". Aiemmin mä oon vaan kumarrellut, kun en keksinyt että pitää ihan kokonaan pistää rinta ja etutassut maata vasten. Tässä me harjoitellaan uudelleen illalla ja mä osasin jo aika hienosti!

Ja tässä mä näytän, miten mä oon "pieni orava"! Tän mä osaan jo tosi hyvin!

Iltalenkillä mä jahtasin vähän pupua ja se oli ihan mahdottoman hauskaa! Lenkin jälkeen me saatiin vielä leikkiä aktivointileluilla. Vielä vähän aikaa sitten mä leikin tällä BuzyBuddylla vain omassa petissä, kun en rohjennut muualla liikkua. Mut nyt mä uskallan leikkiä sillä jo vähän matollakin ja se on paljon kivempaa! Mä tykkään kovasti näistä namileluista!

Semmoinen oli mun tavallinen lauantaipäivä ja kuten näette, mulla on oikein kivaa täällä hoitopaikassa! Mä sain eilen yläkertaan uuden petinkin, tämmöisen touhupäivän jälkeen siinä nukutti oikein hyvin. Niinkuin ihmiset tapaa sanoa: näihin kuviin, näihin tunnelmiin! :)

Edellinen blogiteksti katosi?

Näköjään on eiliset blogipäivitykset kadonneet kokonaan, ei vain minulta vaan kaikilta. Höh ja pöh. Toivottavasti ne saadaan palautettua vielä.

Tässä hiukan eilisiä lenkkitunnelmia. Kamera on mulla kädessä vähän vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun, pahoittelen. Videon lopussa Sulo näyttää, miten hienosti hän osaa antaa tassua. =)

Hammaskivisyyni ja kynsien leikkausta

Eilen pidin Sulolle oikein kunnon hammassyynin ja totesin seuraavaa:

- Yläkulmureissa on vähän kellertävää hammaskiveä, joka irtoaa kynnellä rapsuttaen. Aivan ikenen vieressä on tiukempaa tavaraa, en tiedä mahtaisko se pehmetä ja hankautua pois luita järsiessä vai vaatiiko se ell-käynnin.

- Alhaalla nököhampaassa ja sen viereisessä etuhampaassa on mustaa hammaskiveä tms., joka on todella tiukassa. Sitä ei varmastikaan saa kotikonstein millään pois.

- Sulolla oli tullessaan näkyviä hammaskivimuodostumia takahampaissa, mutta nyt ne ovat kaikki kadonneet! Takaa löytyy puhtaat, valkoiset hampaat! =)

Eli hyvin on hammasasiat Sulolla! Leikkasin eilen myös Sulon kynnet. Hienosti antoi leikata, ei ollut operaatiosta moksiskaan. Mutta yhden kynnen kohdalla olin huolimaton ja leikkasin liikaa.... :( Aloin melkein itkeä, kun Sulo vingahti, musta tuntui niin pahalta! Vahinkohan se oli, mutta syytin itseäni kamalasti, kun olin niin tohelo. Olis pitänyt olla huolellisempi. :( Verta ei onneksi tullut, mutta selvästi näkyi punaista hermonpäätä.. Voi reppanaa, toivottavasti ei saanut traumaa.

Tässä mun nököhampaassa on kuulemma jotain

kiveä. Ihan hassua, kivethän on maassa eikä suussa.