Sisäsiisteyden kanssa mentiin vähän takapakkia. Hihkuin täälläkin jo vähän, kun näytti että Sulo alkaa tajuta sisäsiisteyttä, mutta pian sen jälkeen mentiin taas huonompaan suuntaan. Pisut tulee kuitenkin aina paperille, sänkyvahinkoja ei ole enää tullut. Nyt taas viime viikonloppuna näytti, että sisälle tulis vähemmän ja ihan kuin nyt kaks edellistä yötä ois menny ihan pisuitta? Ainakin mun mielestä hesarit NÄYTTI kuivilta sekä eilis- että tänä aamuna, ja se on jo tosi hyvä juttu, jos noista yöpisuista päästäis eroon. Päivällä tulee yksi pisu aina joko aika pian mun lähdettyä tai sit myöhemmin päivällä. Harmi kun nuo sisäpisut tulee aina semmoseen aikaan, että meidän on arkisin mahdotonta niitä estää.. Ulkona Sulo saa palkan ja kehuja aina kun tekee asiansa ja viikonloppuisin tarkkaillaan Sulo viedään heti ulos, jos se näyttää siltä, että nyt olis hesareille asiaa.
Jos sisäsiisteyden kanssa onkin vähän niin sun näin, niin ulkoilureippauden kanssa on edistytty! Toissasunnuntaina lähdin koirien kanssa aamulenkille, ja mä en ollut uskoa silmiäni! Teki mieli kysyä Sulolta, että "Kuka sä olet ja mitä olet tehnyt Sulolle?!!". :D Sulo nimittäin lähti lenkille häntä pystyssä ja hypähteli ja välillä kirmaili ja otti juoksuspurtteja! Ja välillä häntä heilui, kun hän tutki ympäristöä ja eteni reippaasti ja melkein hypähdellen! IHANAA! Ei ole koskaan aiemmin Sulo ollut noin iloinen ja reipas ulkona! :D Koko lenkki oli yhtä hymyä!
Ihan noin ylitsevuotavaisen iloisia lenkkejä ei ole sen jälkeen ollut, mutta huomattavasti reippaampana ja rohkeampana Sulo kulkee ulkona, häntä on useinkin vähintään vaakatasossa ja usein vähän pystyssäkin. Varmasti lumien sulamisella on ollut merkitystä, kun maasto on lunta ja jäätä miellyttävämpää tassuille ja on paljon enemmän hajuja haisteltavana. Jotenkin niin ihanaa nähdä tuota reipastumista, vaikka siinä ei muiden silmissä ole mitään ihmeellistä. Mutta mun mielestä Sulo on edistynyt jo PALJON! Ihmisiä ja koiria Sulo arastelee kovasti vieläkin, mutta jos ihan keskenämme saadaan kulkea, Sulo näyttää ihan normaalilta, tavalliselta koiralta, jota ei pelota mikään!
Sulo on jo jonkin aikaa reipastellut uloslähtiessä ja hyvin iloinen hän on myös silloin, kun mä tulen kotiin. Muuten Sulo viettää vieläkin aikansa enimmäkseen petissään, mutta viime viikolla Sulolle alkoi kehittyä uusi reippaushetki! Sulo reipasteli useana aamuna heti aamuruuan jälkeen: kipitti yläkertaan, kun olin kylppärissä maalamassa naamaa ja kun pyysin Suloa tulemaan luokse, Sulo tuli iloisena pylly pyörien ja pusuja tuli montamontamonta! :D
Sulo on näissä reippaushetkissään välillä vähän turhankin innokas. Mulla on tälläkin hetkellä naarmu leuassa ja useita vasemmassa olkavarressa. =) Mutta jotenkin tuntuu niin pahalta kieltääkään Suloa, kun toinen on just rohkaistunut osoittamaan iloaan. Pakko varmaan jossain vaiheessa puuttua molempien tervehtimisseremonioihin, koska Piippolakin on nykyään ihan yliriehakas. Tässä vähän näytettä siitä, miten Sulo nykyään tervehtii (video kuvattu viime viikolla 4.4.2011 eli Sulo oli ollut meillä tasan 1kk):
Olen yrittänyt opettaa Sulolle luoksetuloa ja ainakin lenkille lähtiessä Sulo tottelee kutsua aika hienosti! Muutama päivä sitten Piippola jostain syystä rähähti Sulolle, kun Sulo oli tulossa kutsusta eteiseen, ja sen jälkeen luoksetulon kanssa on ollut vähän ongelmia. Esim. tänä aamuna Sulo kyllä tuli eteiseen, mutta lähti pian pois. Tämä on aika tyypillistä, jos mulla ei ole jo valjaat valmiina kädessä (silloin Sulo jääkin eteiseen). Kutsuin uudelleen ja Sulo oli tulossakin, mutta kun Piippola katsoi Suloa, Sulo kääntyi takaisin ja meni petiinsä. Ja sieltä mä olen nyt pari kertaa joutunut Sulon kantamaan eteiseen.. Mutta useimmiten Sulo tulee ihan reippaasti, vähän niinkuin tähän tyyliin:
Sulo on oppinut myös odottamaan ruokaa. Piippola joutuu ruuan saadakseen ensin istumaan ja katsomaan mua, ja kupille saa mennä vasta, kun sanon "ole hyvä" ja viittaan kädellä kupille. Sulolta ei näin monimutkaista voi odottaa, mutta Sulokin on joutunut ruuan saadakseen katsomaan mua ja odottamaan "ole hyvää". Sulon katsominen on ollut lähinnä nopea vilkaisu, mutta nyt Sulo katsoo mua pitkään (siis useita sekunteja) yhtä mittaa ja kuppia pälyilemättä, ja menee kupille vasta kun saa luvan. Ihanasti on Sulo oppinut pienen ja arkisen, mutta tärkeän asian!
Voisin kertoa siitäkin, miten arka ja ujo Sulo vieläkin on, mutta niin paljon kivempaa on raportoida näitä positiivisia reipasteluasioita, joten palaan ujouksiin myöhemmin! Tässä vielä tyypillinen kuva Sulosta lempipaikassaan. Kuvassa on myös aktivointilelu BuzyBuddy, jolla Sulo tykkää leikkiä. Pedin ulkopuolella Sulo ei sitä vielä oikein uskalla pyöritellä (ehkä kolina tai Piippolan ja meidän läsnäolo jännittää), mutta omassa, turvallisessa petissä Sulo ahkeroi lelun kanssa mielellään!
PS.Mikäli upotetut videolinkit eivät toimi, videot löytyvät myös näiden linkkien takaa:
Ja sorry kun venkslaan tän blogin ulkonäön kanssa, musta vaan alkoi tuntua, että pienifonttista tekstiä voi olla joidenkin vaikea lukea, joten suurensin yhdellä pykälällä. Venkslaan jatkossa vielä varmaan lisääkin, mut koittakaa kestää... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti