Sydämet ei riitä...

Eilen tehtiin päivälenkki sinne kivemman koirapuiston tienoille (meidän lähellä on peräti kolme koirapuistoa, kaikki kohtuullisen kävelymatkan päässä). Ollaan käyty koirapuistossa vain niin, että siellä ei ole muita, ja Sulo on koirapuistossa ollut aina utelias, mutta hyvin rauhallinen. Se pysyttelee mun lähellä tai käyskentelee rauhallisesti vähän kauempana, mut en tiiä onko siellä tylsät hajut vai muuten vaan tylsää, koska koirat eivät puistossa innostu irtiolosta niin, että lähtisivät juoksemaan ja leikkimään, vaikka sitä vartenhan se puisto on!

Tällä kertaa koirapuistossa oli vain isoja koiria, joten jätin suosiolla puiston väliin ja tyydyin juoksemaan koirien kanssa läheisellä nurmikentällä. Samassa paikassa olen harjoitellut Piippolan kanssa vapaana olemista ja luoksetuloa, joten ajattelin päästää Piippolan pitkästä aikaa vähän juoksemaan.

Ja hetken mielijohteesta päätin päästää ihka ensimmäistä kertaa irti myös Sulon.

Seuraus oli odottamaton. Sulo ampaisi heti juoksuun ja sekunnin murto-osan ajan pelkäsin, että se säntää samantien karkuun. Mutta ei! Sulo lähti Piippolan kanssa juoksuleikkiin! :D Piippola juoksi edellä ja Sulo perässä ja siinä ne kirmasivat ympyrää! :D En tiennyt mitä oikein sanoisin tai tekisin, olin ihan puulla päähän lyöty! Sulo ja Piippola leikkivät ensimmäistä kertaa yhdessä! NIIN IHANAA! :D

Tytöillä oli kova vauhti päällä ja vähän mua jännitti, miten ne malttavat lopettaa leikin. Kutsuin "Sulo, tule!" ja "Piippola, tuu tuu!", ja sieltähän ne molemmat juoksivat kiireen vilkkaa mun luokse! Aivan mahtavaa! Nameja tuli palkaksi ja kovasti kehuja, ja hetken aikaa höpöttelin, ennenkuin laitoin hihnat kiinni. Enempää en uskaltanut antaa vapaana kirmailla, kun namivarastot oli mitoitettu normilenkkiä ajatellen.

Valitettavasti mulla ei ollut mahdollisuutta ikuistaa tätä leikkiä, mutta tässä pari päivää aiemmin otettu pätkä Sulon ulkoilusta. Missasin parhaimmat hetket, mutta kai tästä saa jotain käsitystä siitä, että Sulo osaa hauskaakin pitää! =)

http://www.youtube.com/watch?v=GmiBXupMEOA (oonkohan mä muuten aina tommonen lässyttäjä Sulolle??!!!:D No mutta Sulolle pitää olla vähän pehmo. ;))

Jos en ole aiemmin maininnut, niin Sulo ja Piippola eivät kotona ota oikeastaan mitään kontaktia toisiinsa. Piippola joskus haistelee Suloa vähän, mutta siinä se. Lenkilläkin menevät omia teitään, joskus kulkevat vierekkäin ja haistelevat samoja hajuja, mutta eivät ota toisiinsa kontaktia. Ja mä niin toivoisin, että koirista ois toisilleen seuraa ja että ne leikkisivät keskenään... Piippola on leikkisä koira ja uskoisin että Sulokin koirien leikeistä tykkäisi, kun vaan hokaisi, että miten leikitään! Reppana on ollut siellä tarhalla niin yksinäinen ja isompien alistama, ettei sillä ehkä ole tarha-ajalta ollenkaan leikkikokemuksia. :(

Tätä taustaa vasten olin aika herkässä mielentilassa, kun koirien juoksua katselin. Ensimmäinen yhteinen leikki! Ja Sulon ensimmäinen leikki varmasti pitkiin aikoihin, ehkä koko elämässään! <3 Ja kun vielä molemmat niin hienosti tottelivat luoksetuloa kesken leikin... Upeita koiria molemmat. Niisk.

Eikä tässä vielä kaikki. Paluumatkalla Sulo sai hepulin ja pyysi Piippolaa leikkimään! Voi kun olisin voinut ikuistaa hetken, kun molemmat koirat olivat vastatusten leikkiasennossa! Voi murusia! Piippola tajusi, että flexissä ei voi juuri leikkiä, mutta Sulo sinkoili sinne tänne kuin pieni luoti ja 7m flexi oli todellakin koetuksella! :D

Lenkin erikoisuuksia oli sekin, että Sulo teki VIIDET pissat! :D Olin palkannut molempia koiria kaikesta muusta lenkin aikana niin paljon, että pissanamit loppui jo neljännen kohdalla ja sanoinkin Sulolle, että nyt loppui namit. Ihan kuin Sulo ois tajunnut, koska viidennen pissan jälkeen Sulo ei poikkeuksellisesti pyytänytkään namia, vaan jatkoi muina tyttöinä matkaa eteenpäin. =)

Sulon yllätykset jatkuivat illalla. Istuin portaiden alapäässä ja molemmat koirat oli mun edessä tohottamassa ja mua pusuttamassa. Ja yhtäkkiä Sulo antoi Piippolalle pusun! Pusutti ensin mua ja sit yhtäkkiä käänsi päätä ja nuolaisi Piippolaa kuonosta! :D Kertakaikkisen herttaista, voi hyvänen aika... Nytkö sitten on jää alkanut murtua tyttöjen väliltä? Toimeen Sulo ja Piippola ovat koko ajan tulleet, mutta tällainen kontaktin ottaminen on aivan uutta!

Ja en tiedä, johtuiko Sulon pususta tai aiemmasta juoksuleikistä vai mistä, mutta hiukan myöhemmin tulin yläkerrasta alas ja aloin ihmetellä, että missäs Piippola on. Ei ole sohvalla, ei petissään, ei olkkarin matolla, ei eteisessä, ei tuulikaapissa, ei pöydän alla... Missä Piippola oli? No muina miehinä makaili Sulon petissä! :D Ja Sulo siinä petin vieressä vähän hämmentyneenä, että "mihinkäs minä nyt menen?".. Taisi Piippola ajatella, että "kyllä Sulo musta tykkää, ei se suutu, vaikka käyn petiä testaamassa.." :D Raukka varmaan koko tään kaks kuukautta katellut toisen pehmoista petiä ja miettinyt, että millastahan siinä ois makailla... No, nytpä sai testattua. Eikä Sulolle tainnut jäädä mitään hampaankoloon, koska Piippola sai seuraavana aamuna Sulolta taas pienen suukkosen... =)

Joku on minun petissäni!!!!!