Lenkille, JEE, mun lempparia!

Ulkoilu on Sulon lempiasioita. Eilen oli kaunis, aurinkoinen päivä, joten lähdettiin lenkille sinne nurmikentälle.

"Joko lähetään, joko joko joko?"

Koirat saivat olla nurmikentällä taas vapaana, tällä kertaa vähän pidempään. Sulo lähti heti kirmaamaan Piippolan kanssa, mutta sitten Piippola innostui paimentamaan Suloa eli hörisemään. Sulo taisi hämmentyä hörinöistä ja siihen loppui yhteisjuoksut. Höh ja pöh. Mutta Sulo pysytteli hienosti mun lähettyvillä ja otti kontaktia ja näytti tykkäävän olostaan, vaikkei enää lähtenyt spurttailemaan. Piippola kyllä oli reipas vauhtityttö ja tottelikin hienosti! Multa on kysytty, että saiskos nähdä sen Sulon pieni orava -tempun, niin tässäpä sekin nyt ikuistettuna ja onnistuneesti suoritettuna, vaikka tilanne oli epätavallinen ja häiriötekijöitäkin (klikkaamalla oikean alakulman YouTubesta videon saa katsottua suurempana YouTubessa):

Kauempana piiiitkän matkan päässä oli pieni borderterrieri emäntänsä kanssa. Jossain vaiheessa he kävelivät meitä kohti ja Piippola meni heti hakemaan pientä terrieriä leikkiin. Pikku borderi oli ihan hämillään, kun Piippola alkoi häntäkin paimentaa. Pahoittelin, että Piippola niin tunkeilee, mutta emäntä kertoi, että borderi on tottunut itse paimentamaan ihan samalla tavalla hörisemällä, ja nyt onkin outo tilanne, kun joku hörisee HÄNELLE. :D Sulon arkuus näkyi selvästi ja kuulemma borderikin on hiukan ujo luonteeltaan. Johtuikohan koirien yhteisestä luonteenpiirteestä, mutta näin hienosti Sulo uskalsi hiukan tutustua pieneen koirakaveriin!

"Moi, mä oon Sulo, kuka sä oot?"

(Hih, nyt vasta huomasin, että toisellakin on tassu ylhäällä. Söpöä.)

Kotimatkalla tultiin niityn poikki, koska olin laiska.. Varsinaisella kävelytiellä pitäisi koko ajan ottaa huomioon pyöräilijät ja sauvakävelijät ja biitsikausiherätyksen saaneet lenkkeilijät, mutta 20 m päässä pienen jokipahasen toisella puolen on mukava pelto/niitty, jonka me koiranulkoiluttajat olemme omineet ja jossa voi kulkea rauhassa. Harmi kun alue ei ole aidattu, peltopätkällä olisi niin mahtavaa pitää koiria vapaana, kun on tilaa ja paljon kaikkea tutkittavaa.

Viime kesänä pidin Piippolaa siellä vapaana joitakin kertoja, mutta pari kertaa pupusten hajut veivät nuuskuneidin mennessään, joten olen ollut vähän varovainen. Nytkin vähän arvelutti, mutta kun tiesin, että nuo paikat on Sulolle mieluisia paikkoja, niin enpä malttanut mieltäni vaan päästin koirat vielä hetkeksi vapaaksi. Sulo käyttäytyi oikein mallikkaasti, mutta Piippola löysi jotain Todella Mielenkiintoista ja kuuroutui tilapäisesti. :D Ihanaa on katsoa Sulon menoa, enpä ois 2kk sitten uskonut, että se hillitty, hallittu, ujo, arka ja tärisevä rääpäle voisi toukokuun alussa nauttia elämästään jo näin täysillä! =)