Paparazzi moment

Haa. Eilen oli niin harvinainen tilanne, että oli ihan pakko puolisalaa yrittää nappasta nopee kuva todisteeksi. Kuvasta tuli vähän epätarkka ja jouduin pikkasen sitä fiksaamaan, mutta kyllä tossa ihan selvästi on molemmat koirat vierekkäin pötköttämässä! =) Ehkä Piippolasta ja Sulosta alkaa tulla kaverit??! Kuvassa näkyy muuten sekin, että Sulon toinen korva on välillä ihan luppa. Voin olla väärässä, mutta olen tulkinnut niin, että se on luppa silloin kun Sulo on ihan rela eikä mikään jänskätä.

Ensimmäisellä viikolla Sulo nukkui alakerran petissä. Tai "nukkui". Kolisteli ja tepsutteli ja touhusi mitä lie ja ravasi portaita ylös alas yöt läpeensä ja piti mua hereillä. Tein yökyöpelille tyynystä ja fleecepeitosta tuollaisen ex-tempore varapedin yläkertaan ja siinä hän on tyytyväisenä kaikki yönsä sen jälkeen nukkunut, ja yölliset portaissa ramppaamiset ja muut touhuamiset vähenivät kuin taikaiskusta.

Yläkerran petissä on muuten semmoinen juttu, että jos ohimennessäni oion fleecen liian siistiksi, Sulo pitää illalla pedissä tarmokkaan möyhennyssession. Nukkupaikasta pitää tehdä sopivan ryttyinen, muuten ei uni tule. =)

Kyllä Sulo vieläkin joskus öisin touhuilee, esim. viime yönä oli jostain löytänyt mun pipon ja vienyt sen sohvalle. Tasaisesta karvapeitteestä päätellen oli leikkinyt sillä. =) Ja jos tulee hätä kesken unien, Sulo kipittää alakertaan hesareille. Fiksu tyttö. :)

Takapakkia ja reippauksia

Liian aikaisin riemuitsin sisäsiisteyden johdosta. Toki tiesin, että mitään lopullista läpimurtoa ei ole saavutettu, mutta salaa toivoin, että viikonloppu olisi mennyt paremmin.. No, täytyy olla tyytyväinen siitä, että Sulo osuu paperille ja että täysi ulkosiisteys on mitä ilmeisimmin ohimennyt vaihe.

Muuten Sulo reipasteli paljonkin: aamulenkille Sulo lähtee nyt joka aamu niin innokkaasti, että pitää intohyppiä ja häntä on heilunut monta kertaa päivässä! Sulo leikki myös petissään aktivointilelulla (Buzy Buddy) ja ahersi kovaa puruluuta. Tosin mulle iski sellainen epäilys, että ei kai se hotkaissut sitä loppua luunpätkää kokonaisena, kun jotenkin ihmeellisen nopeesti se koko luu katosi...... Toisaalta Sulo on nopsempi syöjä kuin Piippola ja Sulon luu oli hiukan pienempi kuin Piippolan.. No, toivotaan että luu sulaa masussa ihan hyvin, vaikka sinne joku isompi palanen olisi mennyt. Seuraavan kerran tiedän tarkkailla paremmin.

Puruluun kanssa opetin Sulolle sitä, että häneltä saa ottaa herkun pois. Ei siinä kyllä suurta opettamista tarvinnut, kiltisti antoi ottaa luun pois, mistä kehuin Suloa ja annoin tietysti luun heti takaisin. Toivottavasti Sulo näistä harjoituksista oppii pysyvästi, että ihminen ei vie häneltä asioita pois eikä hänen näin ollen tarvitse puolustaa omaansa ihmistä vastaan.

Uuteen viikkoon lähdetään sisäsiisteyden osalta samasta pisteestä kuin viime viikollakin, mutta onneksi muussa reippaudessa on tapahtunut hiuksenhienoa edistymistä!

Mä en kestä..

Mulla ei oo enää sydäntä, se suli äsken ihan kokonaan. Sulo antoi mulle pusun. ISON pusun. Ja kipitti sitten karkuun. :D Ihana!

Mä olen kerran aikaisemminkin saanut Sulolta pienen ja nopean pusun, pari viikkoa sitten. Silloinkin istuin vierasmakkarin lattialla ja Sulo reippaana tuli ihan luokse, vaikka yleensä ei tule lähelle muuten kuin uloslähtiessä. Suikkasi nopean pusun ja lähti sitten pois, kun oli liian jännää. :) Piippola on melkoinen pusutyttö eikä suukkojaan säästele, mutta ujon ja aran Sulon pusu on niin harvinaista herkkua, että fiilistelen tätä varmasti piiiiitkään! <3

Tämä on totta, tämä on TOTTA! :)

TADAAA! Aamulla oli olkkarissa kuivat hesarit eli Sulon ensimmäinen sisäsiisti vuorokausi on totta! :D

Jotain sen suloisessa pikku päässä on naksahtanut viikon kuluessa kohdalleen, koska keskiviikon jälkeen Sulo on tehnyt asioitaan ulos jokaisella lenkillä! Johonkin hävisi myös ujokakka, koska Sulo tikistää kikkareita jo päivittäin ja joskus jopa kahdesti! Ulkona asioimisesta huolimatta yksi pisu on tullut sisälle päivällä ja yksi yöllä, mutta torstaina ja perjantaina Sulo ei ollut pissannut päivällä sisälle lainkaan, ja viime yönä Sulon yöpisukin jäi tekemättä. Oikein lupaavalta siis näyttää, kyllä Sulosta vielä salonkikelpoinen tyttö tulee! =)

Voi reipasta!

Semmoinen ihme kävi tänä aamuna, että kun oltiin lähdössä aamulenkille, niin Sulo tuli ihan houkuttelematta ja kutsumatta eteiseen, heilutti häntää ja hypähteli mua vasten! :D Voi pientä! En ole Suloa kertaakaan nähnyt niin iloisena ja innokkaana! Oli se semmoinen ihme, että melkein nipistin itteeni, että oonko mä vielä unessa... :D

Sen lisäksi, että Sulo on oppinut tulemaan eteiseen, se myös istuu odottamaan, että pujotan valjaat päälle. =) Vielä reilu viikko sitten sai huolehtia, ettei se vaan nyt livahda karkuun. Eikä Sulo ei enää säiky ja peräydy, kun lähestyn häntä kiinnittääkseni hihnan valjaisiin, eli uloslähteminen sujuu nykyään todella hienosti!

Sulo ei taida kauheesti tykätä turkinhoitovälineistä. Se oli yöllä lyhentänyt furminaattorin kahvaa muutamalla sentillä ja käsitellyt hiukan myös tavallista harjaa. Mieheltä kuulin, että Sulo oli kiskonut eteisen hyllystä alas kaikkea mihin yletti (siellä on valjaita, pantoja, kakkapusseja..). Sulo oli varmaan aatellut, että nää on nyt ihan väärässä järjestyksessä, mä voin jeesata. Pieni touhutyttö. :)

Paska juttu tai oikeestaan kaks

Sulo oli eilen reipas, että teki aamukakan lisäksi myös iltakakan ulos! JIIHAA! Olisikohan ulkoummetuksen kirous poistunut? =) Vielä kun tuon pienen pissaliisan saisi ymmärtämään, että sillä samalla kerralla voisi lirauttaa iltapisulitkin. Ihan aikuisten oikeesti ei tarvii pantata ja odottaa siihen asti, että tullaan sisälle ja pääsee tekemään paperille.

Tänään aamulenkillä Sulo nappasi tienvierestä jotain suuhunsa ja maiskutteli, en tiedä mitä maisteli, suu ehti tyhjetä ennenkuin sain sinne kurkattua. Myöhemmin Sulo haisteli kovin kiinnostuneena jättikokoisen linnunpaskan näköistä töhnää, ja onneksi osasin jo varautua: napakka"ei" tehosi hyvin ja maistelu jäi yritykseksi. Täytyy muistaa ohjeistaa miestäkin tarkkailemaan Suloa, jotta tämmöiset ei-toivotut makumatkailut saadaan estettyä.

Kyllähän jotkut koirat jäniksenpapanoita ja hevosenlantaa popsivat herkkupaloinaan, mutta kun me ei lenkkeillä talleilla eikä metsässä. Elämme ihmisasutuksen keskellä, josta koira voi saada suuhunsa muutakin kuin ravinteikasta ja vaaratonta metsäneläimen luomutuotetta. Tästä syystä en todellakaan anna koirien syödä mitään tienvarsilta. Mieluummin nollatoleranssi maistelun suhteen kuin riski vatsanväänteistä, ripulista, oksentelusta, myrkytyksestä tai vierasesineen aiheuttamasta suolitukoksesta.

Pissaa ja kakkaa!

Juttu sisältää paljon pissaa ja kakkaa. Ei heikkohermoisille eikä ruokailun yhteydessä luettavaksi. =)

Sulo ei ole sisäsiisti. Ei lähellekään. Ensimmäisten päivien aikana Sulo onnistui tekemään ulos yhden pissan ja yhden kakan. Parin päivän päästä tuli ulos yksi pissa, josta on myös hieno videotaltiointi. Vaan siihen loppuikin ulkopissat, Sulo vaikutti olevan täysin ulkosiisti koira. :( En tiedä mikä siinä ulos pissaamisessa on niin jännää. Että onko vain ujopissa, että ei kehtaa ihmisen ja toisen koiran nähden pissata vai eikö sopivia paikkoja löydy vai mikä on...

Mutta sisällä Sulo osaa tehdä tarpeensa hienosti paperille. Ja sen hän tekee yleensä niin, että kukaan ei ole näkemässä. Ihan kaikki ei paperille ole kuitenkaan tullut, Sulo on kerran tehnyt pissan myös vieraspetiin ja kerran meidän omaan petiin.. Huoh. :D Näiden vahinkojen jälkeen on makkarien ovet pidetty päivisin kiinni ja varmuuden vuoksi myös iltaisin.

Noin viikon ajan Sulo panttasi ulostekemistä tosi tehokkaasti. Ei siis mitään tullut ulos, vaikka käytiin ahkerasti yrittämässä. Viime viikolla alkoi tulla muutosta. Sulo pissasi ulos viime tiistai-iltana, torstaina aamulla ja lauantaina päivälenkillä. JEI! Siis yksi pissa ulos joka toinen päivä! Ollaan varmaan ihan pölöjä, mutta me oltiin näistä jokaisesta pissasta ihan fiiliksissä! :D

Nyt tahti on kiihtynyt: Sulo pissasi kerran ulos myös sunnuntaina (eli siis jo kahtena päivänä peräkkäin!) ja mananataina eli eilen aamulla (KOLMAS peräkkäinen päivä!) ja eilen ILLALLA! Sulon ennätys on siis kaksi ulkopissaa yhden päivän aikana! Eikä tässä vielä kaikki! Sulo teki tänään aamulenkillä KAKAN! :D Meidän elämä alkaa olla kuulkaas kohta yhtä juhlaa, jos tätä tahtia edistytään! :D

Huvittavaa oli, että kahtena peräkkäisenä kertana Sulo alkoi lorotella pian sen jälkeen, kun aloin hyräillä Jenni Vartiaisen "Missä muruseni on". :D Hetken aikaa toivoin ja leikin ajatuksella, että tämä biisi jotenkin laukaisisi rakon, mutta valitettavasti mä eilen lauleskelin pitkän matkaa tuloksetta ja hankin hullun leimaa otsaani ihan turhaan. =)

Sulolla on muuten tosi ujo kakka. Sulo kakkaa yleensä noin joka toinen tai joka kolmas päivä. Ja aina paperille ja aina niin, että kukaan ei näe. En tiedä mahtaako Sulo ujostella kakkia jopa Piippolan nähden. Sulon kikkarelaatu on kuitenkin ensiluokkaista (oikein hienoa ja kiinteää, eikä juuri haise), mutta jotenkin soisin, että vähän tiheämmin niitä pökäleitä pyllystä tipahtelisi..

Siksi tämän aamun tuotos tuli todellakin pyytämättä ja yllätyksenä. Heräsin yöllä jotain klo 3.50 koirien tepsutteluun. Sulo nyt on välillä semmoinen yövaeltaja, mutta Piippola nukkuu kyllä yönsä rauhallisesti mun vieressä. Mutta nyt sekin oli liittynyt yökukkujiin. Outoa. Alakerrassa kävin kerran katsomassa, onko siellä joku tilanne päällä, ja Piippola pomppi ja intoili ja tökki mua portaissa samalla tavalla kuin päivällä, kun ollaan ulos lähdössä. Piippola ei tullut kutsusta takaisin sänkyyn, se jäi käytävään seistä toljottamaan mua ja lähti sitten alakertaan. Ja oudointa oli, että jossain vaiheessa Sulo kävi yöpetiinsä (Sulolla on kaksi petiä), Piippola asettui siihen viereen (koirat eivät IKINÄ normaalisti makaa noin lähekkäin) ja pimeässäkin näin, että Piippola ei käy lepäämään, vaan katsoo koko ajan mua. Totesin, että taitaa olla Piippolalla nyt joku vialla, ja niinpä mä lähdin käyttämään sitä ulkona, vaikka kello onkin neljä ja mua nukutti aivan armottomasti....

Piippola tekikin melkein heti vuoristokakan (kiivetään mahdollisimman korkealle), mutta ei ollut mitenkään löysä vatsa eikä muutenkaan mitään erikoista. Tultiin takas sisälle, niin Sulokin oli ahkeroinut paperille pari kakkosta ja lätäkön ykköstä. Ja vitsi mua pänni, että miksi ihmeessä mä en ottanut myös Suloa ulos.... Ehkä hänkin olisi tehnyt nyt asiansa ulkosalle, kun hätä oli. Ja jospa se Piippolan outo käytös tarkoitti sitä, että Sulolla olis nyt hätä? Kun toinen ei itse osaa pyytää, niin ehkä Piippola tällä en-tule-sänkyyn-vaan-tuijotan-niin-kauan-että-tajuat -menetelmällä yritti Sulon puolesta viestittää, että tarviis mennä, vaikka ei ole vielä aamulenkin aika. Mut minä tollo en tajua.

Harmitti siis aika peevelisti tämä mun unenpöpperöinen, järjetön mokaratkaisu viedä vain Piippola ulos, koska Sulollakin oli iso hätä. Ja harmitti siksikin, kun Sulo on semmoinen ujokakkaaja ja edelliset aikaansaannokset oli toissapäivältä, että nyt ois ollut pieni mahdollisuus saada kakka ajoitettua ulos. Siksi mä en todellakaan odottanut Sulon tekevän yhtään mitään aamulenkillä, mutta Sulopa tuplayllätti tekemällä peräti toiset aamukikkareet ja etenkin tekemällä ne ULOS! Hihii!

Mä oisin niiiin onnellinen, jos tällainen pissa-kakka-tahti jatkuisi, että kerran päivässä tulisi edes jotain ulos. Olisi se ainakin hyvä alku. Pitkä matka on vielä sisäsiisteyteen eli ahkerasti käydään jatkossakin dyykkaamassa tuota Sulon omaa laatikkoa. :)

Reippaushetkiä

Sulo oli ensimmäisten parin päivän aikana aivan mahdottoman arka. Onhan se arka vieläkin, mutta ekoina päivinä Sulo oli jotenkin aivan onnettoman arka. Asetin mielessäni hyvin löysät tavoitteet: olisi hienoa, jos kesään mennessä häntä heilahtaisi edes vähän ja kuukauden sisällä jos saisi Sulon kulkemaan portaissa. Mutta Sulopa yllätti meidät ja hienoja reippauden osoituksia saatiin todistaa jo ensimmäisellä viikolla!

Olin hankkinut Sulolle Ruffwearin valjaat (on muuten loistavat!), joista ei pääse karkaamaan, vaikka olisi millainen venkoilija. Hyvät valjaat oli aivan must hankinta, koska odotettavissa oli, että koko ikänsä tarhalla asunut Sulo säikkyisi kaikkea mahdollista autoista sauvakävelijöihin ja outoihin ääniin. Mutta mitä vielä. Sulo jännitti aluksi vähän ohiajavia autoja, mutta nyt ei välitä niistä juuri yhtään. Myöskään kävelysauvat, polkupyörät tai pulkat Suloa paljon hetkauta.

Vaikka Sulo vietti paljon aikaa omassa petissään (mitä tekee vieläkin), Sulo reipasteli aina silloin tällöin. Jos Piippola kuuli jotain epäilyttävää  ulkoa ja juoksi haukkuen ovelle, sinne Piippolan tueksi pinkaisi petistään myös Sulo. :) Tosin yhtä nopeasti Sulo kipitti takaisin, liian jännää on järjestyksenpito ja olemattomien tunkelijoiden pelottelu pikku arkajalalle. :)

Joskus Sulo reipasteli tutkimusmatkailemalla alakerrassa. Kovin nopsa on vaan Sulo jaloistaan ja monet reippaushetket jäivät ikuistamatta, kun kamera pitäisi olla just heti vieressä valmiina. Sulo kun luikkii heti takaisin petiinsä, jos ihminen alkaa lähestyä tai tekee jonkun äkkinäisemmän liikkeen.  Mutta tämän tietäen olinkin kamera valmiina ja onnistuin nappaamaan reippaudesta todistusaineistoa! =)

Maanantaina koirat jäivät ensimmäistä kertaa yksin kahdestaan. Eivät koko päiväksi, muutamaksi tunniksi vain. Ja kun tulin takaisin, oven takana mua oli vastassa molemmat koirat ja Sulon HÄNTÄ HEILUI! :) Voi että, mä tulin niin iloiseksi, että sydän oli pakahtua! Sulo osoitti ensimmäisen kerran iloa! Eikä todellakaan tarvinnut odottaa kesään asti! :D Mutta ujopiimä kun on, Sulo pakeni pian eteisestä takaisin petiinsä. :) Seuraavana päivänä, kun tulin kotiin, Sulo heilutti häntää JA HYPÄHTELI! Mun oli pakko yrittää ikuistaa Sulon reaktiot, sillä miehen kotiintulo ei aiheuttanut Sulossa hännänheilumista hypähtelystä puhumattakaan ja pitihän mun jollain tavalla todistaa hänellekin tämä ihme. :D

Eikä tässä vielä kaikki! Ensimmäisen viikon tiistaina, kun koirat olivat kahdestaan kotona enemmän kuin kolme tuntia, Sulo oli päivän aikana ottanut ihan omatoimisesti portaissakulkemisen haltuun. :) Mä vähän tätä epäilinkin, kun yläkerrassa oli jotenkin vähän sitä sun tätä vinksallaan. Makkarissa kun ääneen ihmettelin lattialle tippuneita tyynyjä, niin ensin ylös tuli Piippola ja perässä tuli yhtä reippaana Sulo. :) Sulo onkin kunnostautunut portaissakävelijänä, mutta siitä sitten myöhemmin toisessa yhteydessä. =)

Sulo on oppinut parissa viikossa jo vaikka mitä, tässä oli vain muutamia esimerkkejä Sulon pienistä edistysaskeleista. Hännänheilutusta on viime aikoina nähty säännöllisesti ainakin kerran päivässä ja tällä viikolla Sulo ensimmäistä kertaa heilutti häntää myös miehen tullessa kotiin. :) Ja eilen ja tänään kun heräsin, ensimmäisenä näin Sulon heiluttavan häntää ja venyttelevän oikein makeasti. Voisiko päivä enää paremmin alkaa! =)

Sulon eka sunnuntai (6.3.2011)

Yöllä Sulon petistä kuului jotain ääniä, nukkui kai vähän levottomasti. Aamuruoka maistui tosi hyvin ja ruuan jälkeen Sulo vetäytyi petiinsä, mutta tuli sieltä taas keittiöön katselemaan, että josko vielä jotain saisi. :) Sulolla on tosi hyvä ruokahalu, jauheliha-luomuhirssipuuromössö uppoaa kuin häkä, vaikka sinne on sotkettu sekaan kukkatippoja, vitamiineja, lohiöljyä, maitohappobakteereja ja matolääke. Naminami. :)

Sulo on kyllä mahdottoman ujo pissaaja. Lauantainakin tuli vain se yksi ainoa pissa (vrt. Piippola ja 5-15 pissaa per reissu, joskus tulee vain kaksi ja se on harvinaista). Mutta Sulolla on kovin, kovin ujo pissa, ulkona ei pissa tule sitten millään. Muuten ulkoilu on helppoa, Sulo kulkee hihnassa kuin unelma. Tässä pieni näyte Sulon sunnuntaiulkoilusta (joka olikin oikein hyvä ulkoilukerta, kuten huomaatte)!

Muuten Sulon sunnuntai meni melko samoin kuin lauantai. Petissä ihmettelyä, satunnaisia tutkimusmatkoja alakerrassa. Ja Sulon pahimmat pissanpanttauspäivät olivat mitä ilmeisemmin ohi. Sen lisäksi että ulos tuli pissa, sitä tuli myös olkkarin matolle. Sisäsiisteyden kanssa siis on opettelemista, mutta se oli odotettavissakin, koska reppana on koko ikänsä asunut tarhalla.

Yhdellä ulkoilukerralla heti alkumatkasta tuli vastaan isä kahden pikkupoikansa kanssa. Toinen pojista katsoi Suloa ja kysyi isältään: "Miksi tuo koira on tuonnäköinen?". Voi kun olisin voinut jäädä selittämään, että Sulolla on alapurenta ja kuonossa pieni patti. Sulo näyttää vähän erikoiselta, mutta on kiltti ja herkkä tyttö, ja täydellinen juuri tuollaisena.

Ujo eka päivä (la 5.3.2011)

Sulo nukkui yön rauhallisesti ja lähti aamupissalle ihan yhtä reippaasti kuin edellisiltanakin. Vähän Sulo ensin arasteli, mutta alkujännityksen jälkeen mentiin reippaasti. Sulo ei ollut lumesta ja jäästä moksiskaan eikä näyttäynyt palelevankaan. Hihnassa Sulo kulki niin hienosti, että ulkopuolinen voisi luulla että Suloa on suurellakin vaivalla koulutettu. :) Päivän päätteeksi Sulon pidätyskyvyn todettiin olevan huippuluokkaa: Sulon kanssa käytiin pe ulkona pari kertaa ja lauantaina monien yritysten jälkeen vasta iltapäivällä tuli pissa ja kakkakin. Aika hurjaa, koska tiettävästi Sulo oli edellisen kerran tehnyt tarpeitaan torstaina aamulla.

Sisällä Sulo viihtyi omissa oloissaan petissään eikä sieltä juuri poistunut kuin syömään. Itku meinasi välillä päästä surusilmäistä Suloa katsellessa. Mitähän on koiraparalle elämässään tapahtunut, kun on oppinut parhaaksi tavaksi vetäytyä, pysyä poissa, olla näkymätön.. Sulo vaikutti siltä, että hän ei ole kivoja asioita koskaan kokenut eikä niitä odottanut. Asiat, joista mikä tahansa koira olisi onnellinen ja iloinen - ihmisen huomio, silitykset, rapsutukset, herkut, makupalat, lelut.. - saivat Sulon vain hämmentymään tai vetäytymään. Voi raasua.

Makupalatkaan ei Sulolle aluksi maistuneet, niin jännää oli. Jossain vaiheessa koirille annettiin puruluut, mutta eihän Sulo tiennyt, mitä luulla tehdään. Mikä lie pötkylä. Samoin oli lelujen kanssa. Ei voi pieni tietää, mitä rinkelillä pitäisi tehdä, kun leluja ei ole koskaan ollut.

On mennyt rinkeli jalkaan.

Meillä on kaksikerroksinen asunto, mutta ei tullut mieleenkään, että Suloa yritettäisiin saada tulemaan yläkertaan. Portaat olisi aika mission impossible, kun Sulolle petistä poistuminenkin on jo melkein liian jännittävää. Ihan koko aikaa Sulo ei petissä kuitenkin viettänyt, koin sisäisiä riemun hetkiä, kun Sulo muutaman kerran tuli keittiöön katsomaan, mitä mä siellä teen. :) Ihanaa, kun toinen uskaltaa ja on kiinnostunut!  Ja vaikka peti olikin se paras paikka, uteliaana Sulo sieltä katseli talon tapahtumia, kuten sitä että Piippolan kanssa leikitään pienellä pehmosiilillä ja Piippolaa halitaan ja rapsutellaan. Toivottavasti Sulo huomaisi, että sellaiset asiat on kivoja ja niitä tekee mieli kokeilla!

Eläinlääkärissä

Huhhuh, mitä haipakkaa on ollut, ei ole karvanaamojen emäntä paljon koneen ääressä ehtinyt istuskella. Kovasti on Sulosta hyvää kerrottavaa, mutta ensin voisin kertoa tärkeimmästä eli Sulon ensimmäisestä eläinlääkärireissusta.

Varasin ajan tuttuun paikkaan eli Soukan pieneläinklinikalle, jossa ollaan käyty oman koiramme Piippolan kanssa ja ollaan oltu palveluun todella tyytyväisiä. Kaikki lääkärit ovat erittäin ammattitaitoisia ja ihania ja mikä ihaninta, rescuemyönteisiä. Sekään kun ei ole itsestäänselvyys.

Lääkäri kehui Suloa kiltiksi ja Sulon taustan tietäen ihmetteli, miten hyvin se antaa käsitellä itseään, hampaatkin saatiin katsottua hienosti! Sulolla on kaikki hyvin, sydän- ja keuhkoäänet normaalit ja yllättävän hyvät lihakset ollakseen tarhakoira. Ehkä Sulon protskuinen ruokavalio ja öiset porrastreenit on tuottaneet jo tulosta? :) Hammaskiveä on kuitenkin vähän ja alapurentaa täytyy tarkkailla, koska yläetuhampaat painavat alaetuhapaiden takana olevaa ientä. Jos ien on koko ajan auki, se tekee kipeää ja on altis tulehduksille. Vaiva on kuitenkin korjattavissa, jos tarve vaatii.

Mulla on tämmönen söpö alapurenta ja

pieni patti kuonossa. Ne on mun juttu.

Kysyimme Sulon kuonossa olevasta kyhmystä, joka on kiinteä, mutta antaa hiukan periksi. Lääkäri totesi, että kyseessä voi olla kystamuodostus, joka voi olla synnynnäinenkin. Tarkempi diagnoosi vaatisi lisätutkimuksia, jotka eivät tässä vaiheessa ole tarpeen. Pattia kannattaa kuitenkin seurailla: jos se kasvaa, se voi alkaa painaa kyynelkanavaa ja aiheuttaa silmäongelmia. Patti on kuitenkin sen verran kaukana silmästä, että tällä hetkellä sellaista vaaraa ei ole.

Mainitsin lääkärille myös karvanlähdöstä, Sulosta lähtee nimittäin TOLKUTTOMASTI karvaa. Mä oon miettiny, et jos meiän parketille levittäis vähän liimaa, niin muutamassa päivässä meillä ois upea, silkkikarvainen kokolattiamatto. Eikä maksais paljon! Lääkärissäkin Sulo varisti komean kerroksen pikkuruisia punaruskeita karvoja, kaulan alueelta kun rapsutteli, niitä oikein satoi. =)

Lääkäri epäili, että karvanlähtö johtuu stressistä. Paljon mahdollista, onhan tämä valtava muutos Sulon elämässä: mikään ei ole enää ennallaan. Lääkäri suositteli Serene Umia ja Dap-haihdutinta+pantaa. Kerroin, että Sulo saa kukkatippoja (Piippola myös), mutta niihin ei osannut sanoa mitään (tietenkään, koska on lääkäri). SereneUmia meillä on ja Sulon kummi lähetti meille hänelle tarpeetonta valeriaanaa, joten kukkatippojen loppuessa otetaan toisenlaista kuuria. Kyllä Sulo on varmaan vielä hyvän aikaa mömmöjen tarpeessa, on hän niin herkkä. =)

Kaiken kaikkiaan reissun tulos oli se, että Sulo on terve hauva! Paria pientä juttua täytyy vähän tarkkailla, mutta muuten Sulo sai terveen paperit! Sulo sai lääkärissä myös nelosrokotteen tehosteen ja niin paljon silityksiä ja rapsutuksia, että onkohan niin paljon saanut ikinä! Kotimatkalla Sulo torkkui pienenä myttynä mun kainalossa auton takapenkillä, taisi pientä vähän väsyttää moinen jännitys. Mutta tosi hienosti Sulo pärjäsi, lentokentällä havaittuun arkuuteen verrattuna jopa loistavasti! On se vaan niin ihana. :)

Näkymätön Sulo saapuu Suomeen

Voi että että viime perjantaina meinas jännittää! Pari kuukautta olin henkisesti  valmistautunut Sulon tuloon, odottanut, odottanut ja odottanut. Ja miettinyt, että mihin ihmeeseen olen ryhtymässä. :) Mutta kertaakaan en tullut toisiin ajatuksiin, Sulosta oli tullut kovin rakas jo ennen saapumistaan.

Yhtäkkiä odotus oli loppu. Helsinki-Vantaa, paikalla muitakin koiranodottajia. Koko päivän olin ollut tyyni ja rauhallinen, mutta kentällä alkoi väkisinkin täpisyttää. Mutta sieltä ne vihdoin tulivat! Kuusi ihanaa karvanaamaa bokseissa ja lentokasseissa! Ja yhdestä boksista tuli arkana ja pää painuksissa Sulo, pieni ruskea alapurentainen ja surusilmäinen hauva. Mun sydän suli siihen paikkaan.
 
Sulo haki mieluusti turvaa toisista koirista ja piiloutui tilaisuuden tullen penkin alle tai mihin tahansa koloon, minkä näki. Sulo-reppana haluaa olla näkymätön ja huomaamaton. Mutta aivan ihana se oli, ei pelännyt ihmistä, antaa silittää ja ottaa syliin, mutta saattaa säikähtää äkkinäisiä liikkeitä ja ääniä. Kentällä
Sulo kannettiin Sulo melkein koko matkan autoon,
mutta lyhyt, rauhallinen pätkä tultiin hihnassa. Kovasti piti rohkaista tyttöä,
mutta ihan hienosti se kävely minun mielestä sujui.

Autossa Sulo makasi pyyhkeen alla koko matkan ihan hiljaa, välillä mietin, että lähteekö siitä ikinä mitään ääntä, niin hiljainen tyttö se on. :) Kotiin päästyä lähdettiin vähän kävelemään ja kävely sujuikin jo paljon, paljon reippaammin pikkupakkasesta huolimatta. Pissaa Sulo ei ollut  tehnyt kuin viimeksi edellisenä päivänä, hihnassa asiointi ei häneltä oikein onnistu. :( Piippola liittyi meidän seuraan lenkille ja hienosti meni: Piippola tohotti omiaan ja Sulo tuli nätisti ja rauhallisesti perässä. Kovasti se nuuhki maata ja näin, että sen teki mieli pissata, mutta joku sitä jännittää... Ja ihanaa oli nähdä, että sen häntä ei ollut enää koipien välissä vaan semisti vaakatasossa!

Sisällä Sulo oli yllättävän pirteä ja utelias, haisteli kaikki paikat. Piippola antoi Sulon olla omissa oloissaan, taisivat molemmat olla aika väsyneitä, kun Piippolakin oli päivän reissannut mun kanssa junassa Itä-Suomesta piäkirkolle. Mustista ja Mirristä käytiin ostamassa tarjousleluja  ja Sulolle peti ja panta. Peti laitettiin paikkaan, johon huomattiin Sulon hakeutuvan ja jossa se varmasti kokee olonsa turvalliseksi, eli pienen pöydän alle, joka on olkkarissa ja ihan meitä lähellä. Ensin Sulo käveli petiin ja sen yli ja jäi mieluummin istua kököttämään kovalle lattialle pedin ja sohvan väliin, kun siihen jäi rako. :) Kun Sulo tuli sieltä pois, siirsin pedin kiinni sohvanreunaan ja siitähän se Sulon oma paikka sitten löytyikin. Ja voi kun se oli mieluisa paikka, siellä oli turvallista olla.

Sulo latki piimää tosi mielellään ja söi kupillisen riisi-jauheliha-mössöä ja enemmänkin olisi maistunut!  Sulo sai oman lelunkin, pehmorinkelin, jossa on vinkujuttu. Se on Sulon ensimmäinen lelu, mutta ei Sulo ymmärtänyt, mitä sillä pitäisi tehdä. Sydäntä särkee, kun miettii että Sulo ei ole ehkä koskaan leikkinyt leluilla. Eikä ehkä tarhallakaan koirien kanssa, kun koko ajan on vähän pelottanut ja Sulon selviytymiskeino on ollut vetäytyä syrjään ja olla mahdollisimman näkymätön. Voi pientä.

Mutta ensimmäisenä iltana Sulo jo kerran tuli mun luo, kun kutsuin (ihan kuin ois ymmärtänyt!), mikä valoi uskoa siihen, että Suloon voisi ehkä piankin saada parempaa kontaktia ja että Sulo rohkaistuu nopeasti. Ihmiskontakteja Sulolla ei tarhalla ole paljon ollut, joten hoitoajasta tulee varmasti haasteellinen niin Sulolle kuin meillekin. :)

Sulon tarina

I Have Done Something

I looked at all the caged animals in the shelter...the cast-offs of human society.

I saw in their eyes love and hope, fear and dread, sadness, and betrayal. And I was angry.

"God," I said, "this is terrible! Why don't you do something?"

God was silent for a moment, and then He spoke softly, "I have done something," he replied. "I created you."
-- Author Unknown

Runo voisi aivan hyvin kertoa Sulosta ja ihmisestä, joka joulukuussa näki hänet koiratarhalla.

Tässä on Sulon tarina.

Joulukuussa 2010 Espanjan Kulkukoirat ry järjesti jouluruokakeräyksen Los Infiernos -tarhan hyväksi. Tarha ei ollut saanut kunnalta rahaa kuukausiin ja koirilla oli puutetta kaikesta, jopa ruuasta. Kulkukoirien jouluruokakeräyksen tuotolla Los Infiernosille saatiin hankittua peräti yli 2500 kg koiranruokaa, ja yksi Kulkukoirien vapaaehtoisista lähti joulukuussa auttamaan ensimmäisen ruokaerän viemisessä tarhalle.

Tarhalta hänelle jäi mieleen - suoraan sähköpostia lainaten - "n.40-50cm pelokas oranssi alapurentainen lyhytkarvainen koira, joka pelkäsi siellä ja oli vaan takaseinällä kun muut haukkui. :'( Myöhemmin se yritti tulla aidan lähelle ja luo, mut muut jyräsi sen sitten. :'(".

Näky ja muisto pienestä, tärisevästä koirasta ei jättänyt rauhaan, joten hän otti asiakseen selvittää, olisiko Tärräksi ristimämme koira jollain tapaa mahdollista saada pois tarhalta ja Suomeen. Minäkin murehdin Tärrän kohtaloa ja ilostuin suuresti, kun tammikuussa kuulin että tällä Chulin-nimisellä n. 1,5 vuotiaalla tytöllä olisi mahdollista päästä Auringonkoirat ry:n kotia etsiviin! Halusin antaa oman panokseni, että Tärrä saataisiin mahdollisimman pian pois tarhalta, joten otin yhteyttä yhdistykseen ja kerroin, että minä ja mieheni olemme valmiita ottamaan koiran perheesemme kotihoitoon odottamaan sitä omaa, lopullista kotia.

Kaikki tapahtui nopeammin kuin olin uskaltanut toivoa! Espanjassa Sulo tutkittiin, todettiin terveeksi koiraksi, se steriloitiin ja sai kaiken tarvittavan hoidon rokotuksineen, ja hartaan odotuksen jälkeen perjantaina 4.3.2011 Sulo saapui viiden muun koiran kanssa Helsinki-Vantaan lentokentälle, jossa olimme häntä vastassa.

Yksi ihminen näki Sulon ja välitti. Sen ansiosta Sulon ei tarvitse enää IKINÄ nukkua kylmällä laverilla kosteassa, ulosteiden ja virtsan tahraamassa häkissä eikä täristä isompien koirien kiusattavana. Sulolla on lämmin, pehmoinen peti, ravitsevaa ruokaa, ihmisiä, jotka välittävät juuri hänestä ja edessä uusi, onnellinen elämä.

Kiitos Pauliina, kiitos Auringonkoirat ry. Suloa katsellessa toivon, että minäkin olen tekemässä jotain.