Vielä me ollaan täällä!

OHHOH, onpas tullut pitkä tauko kirjoittelussa. Kaikenlaista on tapahtunut, mutta ei kuitenkaan oikeastaan mitään ihmeellistä. Tässä lyhyet kootut:

Kesäkuun alussa käytiin Hyvinkäällä Roturacessa. Sulo arastelee vieraita ihmisiä ja koiria, joten ihmis- ja koiravilinä oli Sulolle melkoinen koetus, mutta olosuhteet huomioon ottaen hän selvisi oikein hienosti! Roturacessa tapasimme vihdoin myös Sulon enkelin Pauliinan, joka joulukuussa 2010 näki Sulon tarhalla ja otti asiakseen selvittää Sulon mahdollisuuksia päästä tarhalta pois. Ottaen huomioon tuo edellä mainittu ihmisarkuus ja se, ettei Sulo päästä ihmisiä lähelleen, kuvan tilanne oli todella hämmästyttävä! Ehkä Sulo tiesi? :)

 Sulo ja Sulon enkeli

Vähän syrjemmällä ei enää jännittänyt.

Piippola olisi kovin mielellään mennyt myös juoksemaan. Ehkä Piippolalle löytyy ensi vuonna sopiva Roturace-joukkue, jonka riveissä pääsisi kisaamaan?

Sulo on oppinut uuden tempun! Sulon uusi bravuuri on "hoppa!" eli hyppy ylöspäin. =) Sulo on oppinut "hei hein" eli vilkutuksen aika hienosti ja yhdistää sitä oma-aloitteisesti "pieneen oravaan". Pieni vilkuttava orava on kyllä aika suloinen näky! =)

Helteiden aikaan käytiin Haukilahden koirarannassa. Molemmat koirat seurasivat mua mielellään veteen ja Sulo lähti uimaan ihan houkuttelematta! Ihanan reipas Sulo!

Piippolan ja Sulon suhde on muuttunut ehkä hiukan lämpimämmäksi. Piippola saa mennä Sulon petiin ja Sulo valtaa joskus Piippolan petin. Piippola myös joskus kirputtaa Suloa ja natustaa takajalkaa tai vähän korvan takaa. :) Ulkona juoksuleikit ovat edelleen iloisia ja vauhdikkaita ja niitä maustetaan jo hiukan pienellä nujuamisella! Ja onpa muutaman kerran Piippola vaihteeksi päässyt takaa-ajajaksi Sulon kiitäessä edellä. Tämä asetelma on Sulolle kuitenkin vielä vähän outo ja epämukava, koska kokee tilanteen ehkä hiukan uhkaavaksi, mutta eiköhän Sulo pian huomaa, että leikkiä se vain on niinkin päin!

Sulo on asettunut meille jo niin taloksi, että nukkuu nykyään yönsä sängyssä meidän vieressä. :) Kello 4 yöllä Sulolle tulee pusukohtaus ja muutaman pusutuksen jälkeen Sulo jatkaa uniaan joko sängyssä tai siirtyy omaan petiin.

Piippola aloitti viime tiistaina agilityn alkeiskurssin. Ihan täysin mukavaksi en kokenut oloani siellä enkä vakuuttunut kurssin laadusta. Kun kyseessä on ALKEISkurssin ENSIMMÄINEN tunti, niin olisi ollut kiva, jos ohjaaja olisi alussa edes lyhyesti kertonut lajista perusasioita ja että mitkä kurssin tavoitteet ovat ja mitä kurssilla on tarkoitus oppia. Eikä ei minun mielestäni koiralähtöistä ohjausta ole se, että ohjaaja ei tee mitään tukeakseen ja motivoidakseen koiraa, joka kokee esteen epämukavaksi. Piippola epäröi kovasti putkea (joka oli ensimmäiseksi kerraksi vielä aika helkkarin pitkä ja toisella kierroksella vielä pidempi!) ja mun piti itse mennä ratkaisemaan tilanne, kun ohjaajasta ei siihen ollut. :( Mutta hienosti Piippola lopulta selvitti esteen, hieno tyttö! =)

Sulon sisäsiisteys etenee, mutta ei ole vielä täysin hanskassa. Päiväpisuja Sulo ei ole tehnyt sisälle varmaan kuukauteen, vain yksi stressipisu (?) on tullut yhden lauantaisen kauppareissun aikana. Yöpissoja tulee silloin tällöin, mutta välillä on useita kuivia öitä putkeen ja välillä taas saattaa tulla pisuja monena yönä peräkkäin. Mutta ihan tyytyväisiä ollaan tähän edistymiseen eikä stressata asiasta!

Tänään ollaan lähdössä juhannuksen viettoon Itä-Suomeen! Sulo on muutaman kerran autoillut ja ihan hyvin on mennyt. Roturace-menomatka oli melkoisen stressaava, Sulo läähätti ja stressasi, vaikka Piippola yritti näyttää esimerkkiä, että tässä takapenkillä voi vaan tälleen rauhassa lötkötellä... :) Mutta paluumatkalla Sulo ei jännittänyt enää yhtään! Ja tällä viikolla Sulo autoili Mustiin ja Mirriin mennen tullen todella rauhallisesti! Niinpä uskon, että tämä pitkä monen tunnin ajomatka sujuu ihan mukavasti. Muutaman kerran pysähdytään ja perillä Sulo pääsee rauhallisiin maalaismaisemiin kirmailemaan Piippolan kanssa!

Roturacesta palaamassa, enää ei stressaa eikä läähätytä!

Tämmöisiä pikakuulumisia kuuluu Sulolle ja Piippolalle, oikein hyvää juhannusta kaikille! =)

Sulo osaa!

Tänään on kulunut tasan kolme kuukautta siitä, kun Sulo tuli meille. Sulo on ollut kotikoirana vasta vähän aikaa, mutta osaa jo PAAALJON asioita: Sulo odottaa ruokaa nätisti istuen ja menee kupille vasta kun sanon "ole hyvä", ulkona Sulo tulee aina kutsusta luokse ja lisäksi Sulo osaa "istu", "maahan", "tassu" ja "pieni orava". Vilkutustakin ("hei hei") on vähän harjoiteltu!

Vähän aikaa sitten lupailin muutakin kuin ulkonaleikkimisvideota, joten tässäpä tulee video siitä, mitenmiten hienosti Sulo osaa ja miten reipas tyttö hän on! Tottakai Piippolakin on reipas ja osaa myös hienosti vaikka mitä, mutta se onkin ihan itsestäänselvyys.. ;)

Minusta Sulo on oppinut tosi hienosti ja nopeasti, kun ottaa huomioon, että tämän kolmen kuukauden ajasta ensimmäiset 3-4 viikkoa Sulo vietti oikeastaan petissä makaillen eli Sulolle oli mahdotonta opettaa mitään. Mutta kun alkuun päästiin, niin onnistumisten ja kehujen myötä Sulon itsetunto kasvoi hurjasti ja uusien asioiden opettaminen on tullut helpommaksi. Mä uskon, että Sulo vielä pääsee arkuudestaan ja reipastuu niin paljon, että voidaan kokeilla jotain harrastusta tai mennä ainakin johonkin kurssille!

Toissapäivänä Sulo sai tehdä tokoagi-ämpäritehtävän eli ottaa nameja kumollaan olevasta ämpäristä: aluksi ämpärin suulta, sitten vähän sisempää, puolesta välistä ja lopulta perältä! Ja hienosti meni, ei yhtään arastellut! Sen jälkeen ämpäri käännettiin ylösalaisin ja Sulo sai tehtäväksi koskettaa tassulla ämpärin pohjaa. Aivan ihanasti ja kärsivällisesti Sulo selvitti tehtävän ja saikin monta namia! =) Ja kun kosketustehtävää kokeiltiin tänään, Sulo pamautti tassua ämpäriin kuin vanha tekijä! :D

Mä en voi sille mitään, mutta olen Sulosta aivan pohjattoman ylpeä! =)

Piippola Suomessa 1 v. ja tokoagi-kurssi

Viime perjantaina 27.5.2011 tuli kuluneeksi tasan vuosi siitä, kun meidän ihana pieni pörhelöinen Piippola saapui Suomeen! Voi että mua jännitti silloin, koko duunipäivän vaan mietin että klo 17.35 on lento Hki-Vantaalta, onks mulla nyt kaikki mukana ja apua sieltä se meidän espanjalainen koira nyt sitten tulee! Olin ihan täpinöissä, jänskätti ihan mahdottomasti, että millainen koira se Pipiola nyt sitten on.. :D Ja täytyy sanoa, että parempaa koiraa en olisi ikimaailmassa osannut edes toivoa! Piippola on aivan täydellinen meille, hänessä on kaikki mitä olen ikinä koiralta toivonut ja niin paljon enemmän! Piippola on alusta saakka ollut todella helppo koira, sisäsiisti, kulki hihnassa ihan nätisti ja alun pieni eroahdistuskin meni nopeasti ohi. Piippola on kiltti, herttainen, suloinen, iloinen, energinen, reipas, nopea, ketterä, rohkea, fiksu, oppivainen, tottelevainen, hauska, pöljä, hellä... Täydellinen. =)

Piippola juhannuksena 2010.

Voi mikä vauvanaama... (ikää noin 9,5kk)

Ainoa ikävä asia tapahtui viime joulukuussa joulunalusviikolla. Piippola oli jostain löytänyt pienen AAA-kokoisen sormipariston ja puraissut sitä niin, että sieltä tuli akkunestettä ulos ja suuhun asti. Käytiin Eläinlääkärikeskus SoVetissa (ent. Soukan pieneläinklinikka) tarkastuksessa, kaikki oli ihan ok, mutta kielessä näkyi pieni palovamma. Saatiin kipulääkeresepti, jos syöminen alkaa tehdä kipeää, ja ohjeeksi antaa paljon nestettä ja tarkkailla yleiskuntoa. Kaikki näytti olevan ihan hyvin, mutta heti seuraavana aamuna huomasin, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Piippola oli kuolannut (mitä se ei tee ikinä), se oli apaattinen ja haluton, ulkona käveli hitaasti ja virtsa oli veristä. :( Olin aivan kauhuissani. Soitto eläinlääkäriin ja sieltä käsky tuoda Piippola HETI tarkempiin tutkimuksiin. Vietin koko päivän SoVetissa tiputuksessa olevan ja nukutuksesta heräilevän Piippolan vierellä, oli aivan kamalaa nähdä oma kultanuppu sairaana ja miettiä, miten tästä selvitään ja selvitäänkö. :(

Surkea tippatyttö. :(

Onneksi SoVetissa on aivan ihanat ja osaavat eläinlääkärit (Piippolaa hoiti Maarit Luukkainen-Soilu, aivan mahtava lääkäri!) ja muu henkilökunta. Vieläkin herkistyn, kun muistelen, miten he omistautuivat Piippolalle ja kantoivat huolta paitsi Piippolasta, myös minusta. Voin todellakin suositella ko. paikkaa kaikille, hoito ja palvelu on ensiluokkaista! Piippola oli kaikkien toimenpiteiden (ruokatorven ja mahalaukun tähystys, useita verikokeita, virtsakokeet, ultraäänitutkimus, röntgen, lääkitykset..) ja kuuden tunnin tiputuksen jälkeen sen verran hyväkuntoinen, että päästiin illaksi kotiin. Paras joululahjani oli, että Piippola parani ja lumikin oli taas keltaista! =)

Ei kannata syödä paristoja, kun siitä tulee pipi ja

sit joutuu käyttämään tällaista tyhmää paitaa.

(kyljessä oli voimakas kipulääkelaastari)

Juhlistimme Piippolan 1-vuotisvuosipäivää yhteisellä laatuajalla Rakkaiden Haukkujen järjestämällä tokoagi-tutustumiskurssilla! Kurssista meillä oli suurinpiirtein tällaiset taustatiedot:

"Tokoagi on vapaaehtoiseen kontaktiin ja perusosaamiseen tähtäävää koulutusta, jossa tehdään yhdessä koiran kanssa erilaisia arkielämää hyödyntäviä tehtäviä, sekä koiran että ihmisen mielestä mukavia agility-tyyppisiä tehtäviä ja opitaan virikkeistämään koiraa mm. ruualla. Teoriaa ja harjoituksia käydään läpi kurssilla vuoronperään pienissä jaksoissa. Tokoagi sopii kaiken ikäisille ja kuntoisille koirakoille. Mitään perusosaamista ei vaadita. Tokoagissa edetään luokalta toiselle, joten siitä saa mukavan harrastuksen vaikka loppuelämäksi."

Opin, että laji on kehitetty Suomessa ja perustuu Turid Rugaasin ja Tuire Kaimion kirjoista tuttuihin peri-aatteisiin ja oppeihin koirien käyttäytymisestä ja rauhoittavista signaaleista. Lajissa ei kilpailla, mutta omaa edistystä voi halutessaan mitata "tenttimällä" ja edetä tasolta eli luokalta toiselle. Tunnit pidetään niin, että koirat eivät kohtaa toisiaan, joten jokainen koirakko saa keskittyä täysin omaan tekemiseensä vailla häiriöitä.

Odotin että tokoagi on jotain tokon ja agilityn väliltä, ja niinhän se tavallaan olikin, mutta paljon antoisampaa! Tunneilla oli vuoronperään teoriaa ja toko- ja agi-osuuksia: toko-osuuksissa tehtiin mm. erilaisia katsekontakti- ja liikkumisharjoituksia ja agi-osuuksissa ylitettiin esteitä ja harjoiteltiin putkeen menemistä. Tekeminen ja harjoittelu oli mukavaa ja hauskaa eikä ollenkaan tiukkapipoista! Harjoitukset olivat lyhyitä, mutta Piippolalle ne olivat silti vaativia ja väsyttäviä: normaalisti ilta-aktiivinen pörröpää oli iltaisin ihan väsynyt lötköpötkö. =)

Tokoagiin kuuluu koiran aktivoiminen itsenäiseen aivotyöskentelyyn, mutta myös ihmisen hoksottimien koettelu. Osassa tehtävistä ihmisen pitää kolisuttaa herneitään ja miettiä, miten koiran saa toimimaan tietyllä tavalla. Mä sain ekalla tunnilla eteeni ylösalaisin käännetyn ämpärin ja tehtävänä oli saada Piippola koskettamaan tassulla ämpärin pohjaa. MUTTA en saa ohjata Piippolaa mitenkään sanallisesti tai fyysisesti, en saanut siis esim. ottaa tassua käteen ja ohjata sitä kohti oikeaa kohtaa tai näyttää ämpäriä ja sanoa että "kosketa". Hauska tehtävä, kyllä siinä sai hetkisen tosiaan miettiä ja ilo oli suuri, kun onnistuimme! =) Saimme tästä tehtävästä niin hyvää palautetta, että melkein nolotti. =) Ohjaajamme oli Turun TokoAgi Teamista ja tä-män ämpäritehtävän selvitimme kuulemma nopeammin kuin yksikään turkulainen.. :D Mä oon kyllä sitä mieltä, että meidän tekemän pohja-ajan saa merkitä turkulaisen suorittamaksi. Ihminen voi lähteä Turusta, mutta Turku ei ihmisestä. ;)

Tauon paikka tokoagissa, vettä ja lepoa.

Tämä oli vain viikonlopun mittainen tutustumiskurssi, missä sai vasta vähän käsitystä lajista, sen tavoitteista ja monipuolisuudesta, mutta täytyy sanoa, että löysin lajista pelkkiä hyviä puolia! Kurssilta sain myös valtavasti ideoita ja vinkkejä Sulon suhteen. Monia harjoituksia voin tehdä kotona myös Sulon kanssa ja vahvistaa Sulon itsetuntoa ja meidän välistä suhdetta ja luottamusta. Sain myös paljon vinkkejä koirien virikkeistämiseen ja viihdyttämiseen, jos olen esim. kipeänä tai muusta syystä heikossa olotilassa (jälkimmäinen todennäköisempi, tauteihin mulla on joku ylimaallinen vastustuskyky).

Voin vain kuvitella, miten hyvin laji rakentaa koiran ja omistajan välistä suhdetta ja kehittää koiran taitoja ja arkitottelevaisuutta pidemmällä tähtäimellä. Jo nyt alkuviikosta olen huomannut selvän parannuksen mun ja Piippolan suhteessa. Eron huomaa erityisesti päivälenkeillä: Piippola kuuntelee mua paremmin ja ottaa enemmän kontaktia ja mä olen voinut pitää molempia koiria pitkiä aikoja vapaana. Aiemmin olen antanut enemmän vapautta Sulolle, koska Piippola lähtee herkemmin omille teilleen ja sulkee korvansa. Nyt Piippolakin on kulkenut vapaana mun lähettyvillä (aiemmin missä sattuu) ja korvatkin toimii paremmin! =)

Kurssin anti ei siis todellakaan jäänyt eikä jää viikonlopun mittaiseksi, siitä on meille hyötyä ja iloa pitkäksi aikaa! Nyt odotankin innolla, josko pk-seudulta löytyisi lajista innostuneita sen verran, että saisimme Espooseen oman harrastusryhmän!  Tokoagi olisi meille oikein kiva, stressitön ja hyödyllinen harrastus: Piippolan kanssa voisin käydä ohjatuilla tunneilla ja Sulon kanssa harrastaa sovelletusti kotona.

Tokoagista on netissä aika vähän tietoa, mutta tässä pari löytämääni artikkelia, jos jotakuta kiinnostaa lukea lajista lisää:

Tokoagi-esittely

Ohjaajamme Merita Lintulan kirjoittama juttu 



Koirapuistotreffit ja pisuttelua

Meillä oli viime viikolla koirapuistotreffit ihanan parivaljakon, Lucyn ja Bobin kanssa. Piippola pörhelsi ja kohelsi minkä ehti, mutta Sulo-reppanaa jännitti kovasti. Sieltä kaukaa noin kymmenen metrin päästä Sulo arkana tarkkaili tilannetta. Lucy ja Bob kävivät nätisti Suloa tervehtimässä, ja Sulo haistelikin Bobin kuonoa arasti ja myöhemmin Sulo oli erityisrohkea ja meni ihan itse haistelemaan Lucyn pyllyä!

Me ihmiset annettiin Sulon katsella rauhassa, nautiskelimme pikkupullollisen kuohujuomaa hyvän ja ajankohtaisen lehtiartikkelin johdosta eikä erityisemmin kiinnitetty Suloon huomiota. Silloin tällöin kutsuin Sulon luokse ja Sulo sai tottakai aina namin. Jossain vaiheessa Sulo rohkaistui niin, että tuli oleskelemaan jo paljon lähemmäksi ja lopulta Sulo rentoutui niinkin paljon, että näytti vieraiden läheisyydessä oravatempun ja istui Bobin ja Lucyn välissä! =)

Mutta on se vaan semmonen arkatassu.... Reppana. Hienosti Sulo kuitenkin tsemppasi ja yritti, ja musta oikeasti näytti, että Sulon arka uteliaisuus kuitenkin voitti ja jännityksestä huolimatta lopputuloksena oli ihan onnistunut eikä liian pelottava koirapuistoilu. Siitä SUURI KIITOS kilteille Lucylle ja Bobille ja etenkin heidän ihmisilleen, jotka osasivat suhtautua Suloon juuri oikealla tavalla!

En tiedä, oliko liian jännän rajamaita hipova koirapuistokokemus Sulolle kuitenkin rohkaiseva, koska maanantaiaamuna Sulo ihan itse meni haistelemaan kettuterrieriä, jota pari päivää aikaisemmin väisteli. Maanantaina päivälenkillä Sulo meni aiempaa lähemmäksi yhtä kultaista noutajaa ja eilen Sulo haisteli pientä koiranpentua. Siis jälleen ihan itse lähestyi toista koiraa!

Sisäsiisteyden suhteen taas on otettu hienoista takapakkia. Meillä menikin pari viikkoa niin, ettei Sulo tehnyt päiväpissaa sisälle. Lauantaina koirat kävi pesulla ja jäätiin taas pesun jälkeen saunomaan. Ja enhän mä muistanut, että edellisenkin kerran Sulo teki suihkun jälkeen meidän saunoessa stressi(?)pisut matolle. Niin nytkin. :( Ja eilen oli sitten tullut hesareille TOSI ISO pissa ja kummallisen aikaisin, koska tulin kotiin reilusti normaalia aikaisemmin, eli kyse ei ollut ainakana siitä, että päivälenkki olisi viivästynyt. Illalla Sulo järsi antaumuksella ydinluuta, ja sen jälkeen lorotteli pisut matolle, vaikka hesarit ois ollu ihan vieressä ja vartin sisään ois ollut iltalenkin aika.

Voi meidän pissaliisaa.... Välillä tulee olo, että saako Sulosta ikinä sisäsiistiä, mutta kyllä mä luotan siihen, että joskus sekin päivä koittaa!

Oho, minä vähän pissasin matolle.