Eilen tehtiin pitkä päivälenkki. Ensin koirapuistoon (yksin, ei ollut muita) ja sen jälkeen Niittykummun PetPointissa. Lemmikkitarvikeliike oli Sulolle melkein liian jännä kokemus. Reppana pelkäsi ja tärisi ja aloin jo katua, että lähdin Sulolle esittelemään maailmaa laajemmin. Ihan liikaa ihmisiä ja outoja ääniä ja KAIKKI ihan outoa.. :(
Tällaisissa tilanteissa reippaasta koirakaverista on Sulolle hyötyä. Piippola meni eikä meinasi, ja Sulo otti mallia. =) Suloa jännitti silminnähden, se tuttu alkuaikojen tärinä tuli taas pitkästä, pitkästä aikaa. :( Peruskotioloissa Sulo ei ole vähään aikaan kokenut mitään dramaattisen uutta, eikä varsinkaan montaa uutta asiaa samaan aikaan. Nyt oli uusi paikka, uusia ääniä, hajuja, ihmisiä.. Ihan liikaa herkälle Sulolle. :(
En kiinnittänyt juurikaan huomiota Sulon hermostuneisuuteen, enkä varsinkaan rauhoitellut lepertelemällä "ei oo mitään hätää". Olin itsevarma, rauhallinen, käyttäydyin kuineläintarvikeliikkeessä asioiminen kuuluisi meidän normirutiineihin. Välillä haukottelin ja ojentelin käsiä, ja yritin viestittää Sulolle, että kaikki on okei, hei määän relaa vaan.. Löysin hakemani biotiinit, otin kuivattua kanaa ja muita namusia, ja ne maksettuani tuli mieleen katsella Piippolalle vielä valjaita.
Piippolan valjaidensovituksessa Sulo yhtäkkiä rauhoittui, istui vain. Vain läähätys kertoi pienestä hermostuneisuudesta, mutta tärinät ja hermostunut liikehdintä oli poissa. Näin hienoa reaktiota en ollut odottanut, joten olin todella ylpeä Sulosta, joka kokosi itsensä ja rohkaistui noin hyvin tiukassa tilanteessa!
Kotimatka tehtiin tarkoituksella rauhallisia reittejä pitkin ja palkinnoksi hienosti menneestä kauppareissusta (vaikkei he sitä ymmärtäneetkään sellaiseksi) päästin koirat vapaaksi siinä samassa kohdassa, jossa Sulo edellisen kerran kirmaili oikein antaumuksella. Ja tällä kertaa koirat lähtivät samantien yhteisleikkiin! Piippola juoksi edellä ja Sulo perässä! Voi riemua! Toivottavasti riemujuoksufiilikset jäivät tästä reissusta päällimmäisenä mieleen, mulle ainakin jäivät!
Tänä aamuna käytiin aurinkoisen lauantain kunniaksi tavallista pidemmällä aamulenkillä, joka sisälsi taas hetken vapaanaoloa ja taas tuossa samassa paikassa ja ylläri ylläri, ohjelmassa oli jälleen villiä peräkanaa juoksua. =) Aivan ihanaa, kun Piippolalla on joku, kenen kanssa revitellä ja Sulo näytti niin onnelliselta, että ihan herkistyin.. Sulosta irtoaa ihan uusi vaihde ja ilme silloin kun saa juosta oikein kunnolla. Pikku vauhtisulo! :D
Puolen päivän maissa meidän taloyhtiössä alkoi pihatalkoot ja Sulo ja Piippola osallistuivat myös. Sulo pärjäsi todella hienosti. Ihmiset ja koirat pelottivat ja jännittivät, samoin harava. Haravapelosta Sulo pääsi eroon nopeasti seuraamalla mun haravoimista, ja lopputilanne oli se, että Sulo ei pelännyt haravaa eikä mun haravointia enää yhtään. Välillä katsoimme parhaaksi viedä Sulon kotiin, mutta hain Sulon taas takaisin, kun ihmiset vähenivät ja tilanne oli rauhallisempi. Ja toisella kertaa Sulo olikin jo rennompi! Nyt oli tilanne jo kertaalleen koettu, Sulo tarkkaili tilannetta ja viihtyi suht rauhallisena mun lähellä. Sulo vaikutti ymmärtäneen, että mitään pahaa ei tapahdu, vaikka normaalisti rauhallisessa pihassa on monta ihmistä, grilli ja muita koiriakin.
Sulolla oli talkoissa oman jännät juttunsa, Piippolalla omat perustohotuksensa ja talkoiden jälkeen käytiin vielä päivälenkillä. Sen jälkeen meillä onkin ollut tällä kaksi aika reporankaa koiraa. En ole näitä näin väsyneenä nähnyt kertaakaan. :D Jänniä päiviä on siis ollut Sulolla, mutta toivottavasti niistä on jotain pientä taas opittu!
Mä lötköttelin tässä ihan unessa, mut kyllä mä
jaksan poseerata, vaikka talkooväsy onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti