Kesäkuulumisia, osa 3: Hammashoitoa

Ennen kesälomia sain vihdoin aikaiseksi varata koirille ajan hammaskiven poistoa varten. Sulolla taemmat hampaat olivat puhdistuneet kevään aikana Plaque-Offin ja luiden syömisen ansiosta, mutta kulmureissa ja etuhampaissa hammaskivi oli osittain lähes mustaa ja todella tiukassa. Piippolalla hammaskiveä oli lähinnä yläkulmureissa.

Etsin kohtuuhintaista ja hyvää eläinlääkäriä silloin kun Piippola tuli meille, ja mulle suositeltiin Niittykummusta eläinlääkäri Laura Friskiä. Harmikseni hän jäi juuri silloin äitiyslomalle, joten vakilääkäripaikaksemme valikoitui Soukan pieneläinklinikka (nyk. Eläinlääkäriasema SoVet). Hammaskivenpoisto on ko. paikassa kuitenkin melkoisen tyyristä, joten kokeilin onneani soittamalla Laura Friskille. Ja JIPII, hän oli palannut osa-aikaisesti töihin, hinta-arvio oli noin 50% halvempi kuin Soukassa ja aikakin järjestyi jo samalle viikolle! Lisäksi hän vaikutti todella kivalta ja mukavalta, joten luottavaisin mielin lähdimme hauvojen hampaita hoidattamaan!

Piippola oli ell:llä suhteellisen rentona, mutta vinkaisi rauhoituspiikkiä annettaessa ja luultavasti siksi, että itse piikkikammoisena pelästyin piikkiä ja stressini vaikutti Piippolaankin niin, että piikki vähän kirpaisikin. :( Pitäisi aina muistaa itse olla lääkärissä koko ajan rentona, niin koirallakin on parempi olo. Sulo-reppanaa tärisytti vähän ja hän oli selvästi stressissä, kun ei oikein tiennyt, että mitä tapahtuu. Rauhoituspiikin antaminen onnistui kuitenkin hienosti ja pian molemmat pötköttelivät makuualustalla. Sulo ei olisi millään halunnut antaa aineen vaikuttaa, hän sinnitteli pitkään pää pystyssä ja silmät auki, vaikka Piippola oli jo ihan täydessä unessa. Voi pientä, kun oli niin huolissaan, että apua mitä nyt tapahtuu, täytyy nähdä, ei saa nukahtaa.. :(

Koirien lötköttäessä puolitiedottomina käytin tilaisuutta hyväkseni ja leikkasin molempien kynnet. Olipa yliluonnollisen helppoa! :D Koirareppanat jäi Lauran hoiviin ja me lähdettiin syömään. Sovittuun aikaan palasimme hakemaan kuolanaamaisia, pökerryksissä olevia, mutta ah, niin puhdashampaisia koiriamme! Todella hyvää työtä oli Laura tehnyt!

Hammaskivi on poissa!

(pahoitteluni huonosta kuvanlaadusta, kännykkäkuva nääs..) 

Sulo virkosi rauhoituksesta huomattavasti Piippolaa nopeammin, käveli jopa ihan omin jaloin autoon ja autolta kotiin. Uniselle Piippolalle ell olisi tarjonnut pientä lisäannosta herätysainetta, mutta kun ilta oli muutenkin varattu koirien toipumiselle, niin Piippola sai olla ihan rauhassa pöpperöinen ja heräillä omia aikojaan. Kotona molemmat vain makasivat ja mikäs siinä oli pötkötellessä. Rauhoitusaineen vaikutuksen alaisena nukkumisessa oli vain sellainen pieni sivuvaikutus, että kumpikaan koira ei oikein osannut hallita rakkoaan, vaan pieniä liruja pääsi nukkuessa vuotamaan makuualustalle. Voi toisia. :)

 Mää oon ihan pihalla...

 Lenkille lähdössä. Piippola on vielä ihan mömmöissä. :D

Iltalenkille vein koiria puoli kymmenen aikoihin illalla ja Piippolakin jaksoi jo kävellä, vaikka meno olikin vähän verkkaista. Kerran Piippola teki täysstopin: pysähtyi, ei liikahtanutkaan ja toljotti vain eteensä. Minä tyhmä luulin, että on taas itsepäisyyskohtaus meneillään, ja maanittelin häntä tulemaan. Vasta pienestä huojumisesta tajusin, että reppana ei vaan jaksa.. :( Ja niin minä otin Piippolan syliin ja silittelin häntä läheisellä penkillä, eihän meillä kiire ollut. Penkillä Piippola sylissäni ihmettelin, että mikä Piippolan suusta pilkottaa. Nami oli jäänyt etuhampaiden väliin, kun oli reppanalla voimat niin vähissä, ettei ollut jaksanut namia suuhun asti viedä. Voi mun kultaa. :) Pienen tauon jälkeen Piippola taas jaksoi kävellä, vaikka ensiaskeleilla vähän horjuikin. Vielä vähän ennen kotia Piippola pysähtyi uudelleen ja niin mä kannoin suosiolla 11,4 kg Piippolan sylissä kotiin asti. Pikku reppana. :)

Hampaat olivat molemmilla muuten ihan ok, mutta Sulolla on hammasväleissä erittäin vaikeasti poistettavaa hammaskiveä ja ultraäänelläkään sitä ei ihan kaikkea saanut pois. Lisäksi yhden Sulon alaetuhampaan kaula on hampaan takaa paljastunut. Vaarana on, että se paljastuu lisää ja etenkin jos sinne pääsee kertymään bakteereja ja hammaskiveä, voi syntyä tulehdusta, joka menee hampaan kiinnityskudoksiin saakka ja hammas joudutaan silloin poistamaan. Siksi Sulon kotiutusohjeisiin tuli merkintä, että Sulon alaetuhampaita olisi hyvä harjata päivittäin.

Ostin Sulolle suloisen pienen vauvojen hammasharjan (pehmeämpi kuin varsinainen koirien harja) ja tahnaa meillä olikin ennestään. Meidän iltarutiineihin kuuluu nykyisin, että laitan nameja sohvapöydälle, ilmoitan Sulolle että "Hammaspesu!" ja Sulo tulee mun viereen sohvalle istumaan. Aloitan oikeasta yläkulmahampaasta, sitten vasemmasta yläkulmurista, ja lopuksi siirrytään alaeturivistöön. Sulo saa namin jokaisesta edes suhteellisen onnistuneesta harjan osumisesta hampaaseen, ja Oikein Hyvästä Sutimisesta saa vähän isomman namin. :) Tosi kiltisti Sulo antaa pestä hampaat, tuntuu että joka kerta menee hiukan paremmin kuin aiemmin, vaikka välillä pesu on tosiaan vain sutaisua. Alaetuhampaiden takaosan pesen kyllä aina kunnolla, samoin edestä yhden tietyn kolosen, siihen kun kertyy aina kaikenlaista möhnää.

Hampaiden harjauksen lisäksi hampaita hoidetaan antamalla luita (puru- ja oikeita) ja ruuan seassa merileväjauhetta, toivottavasti näillä keinoilla hampaat pysyy siinä kunnossa, että ei jouduta ikäviin hampaanpoistoihin. Piippolan hampaita ei olla nyt harjattu (laiska mamma, hyi mua..), mutta ehkä mä Piippolallekin voisin ostaa tuollaisen helpon ja pehmoisen vaaviharjan ja alkaa pestä kulmureita, kun niihin se hammaskivi Piippolalla tulee, jos on tullakseen.

 Nyt kelpaa hymyillä!