Kesäkuulumisia, osa 1: Juhannus

TAAS on mennyt ihan liian pitkä aika edellisestä päivityksestä, mutta tässä tulee nyt vähän kesäkuulumisia!

Juhannusreissua jännitin etukäteen, koska edessä oli Sulon ensimmäinen pitkä automatka ja lisäksi perillä odotti paljon Sulon kauhistuksia eli ihmisiä. Sulo ei todellakaan ole ihmisrakas, vaan suhtautuu muihin ihmisiin vähintäänkin epäillen ja arastellen, ja joskus näyttäisi jopa pelkäävän. Pelkäsin, että Sulon juhannus on yhtä tärinää ja pelkoa, ja harkitsin Sulolle SereneUmia tai valeriaanaa, josta Sulolle oli keväällä apua kotielämään sopeutumiseen. Päätin kuitenkin luottaa Sulon sopeutumiskykyyn ja reissuun lähdettiin ilmaan lisämömmöjä.

Kaikkine pysähdyksineen automatka mökille kesti 6-7 tuntia ja matka meni oikein mukavasti. Piippola nukkui ja Sulokin meni makuulle heti jo alkumatkasta, mutta niin rennoksi ei sentään heittäytynyt, että olisi pään laittanut maahan, saati sulkenut silmiään. Reppana sinnitteli silmät auki ja pää pystyssä, vaikka auto hurisi tasaista tuutulaulua ja silmät meinasi väkisinkin painua kiinni.. :)

Rento pötköttelijä ja valveilla sinnittelijä.

Perille päästiin puolen yön jälkeen, paria ihmistä lukuunottamatta kaikki jo oli nukkumassa ja päästiin rauhassa asettumaan yösijoillemme hiljaiseen saunamökkiin. Sulo ja Piippola nukkuivat molemmat mun kanssa kapeassa hetekassa, ihan hyvin mahduttiin.... :D

 Saunamökissä. Peti petattu, kohta nukkumaan pitkän automatkan jälkeen.

Sulo kohtasi kaikki vieraat ihmiset heti seuraavana aamuna, ei ihan kaikkia kerralla sentään, mutta jo muutaman vieraan ihmisen läheisyys sai Sulo-reppanan tärisemään. Kaikille annettiin ohjeeksi olla neutraalisti, niinkuin Suloa ei olisikaan ja pyydettiin, että kukaan ei edes yrittäisi lähestyä Suloa tai houkutella luokseen. Sulo saikin tarkastella ihmisiä ja tapahtumia omalta turvaetäisyydeltään. Pikkuhiljaa Sulon jännitys lieveni, ja kun sunnuntai-iltana koirat jäivät saunomisemme ajaksi mökkiin ilman meitä, omia ihmisiään, sain saunasta tullessa kuulla, että Sulo oli istunut vieraiden ihmisten keskellä sohvalla (ei ollut mennyt pois, kun tulivat siihen!) ja antanut silittää itseään! En ollut oikeasti uskoa kuulemaani, mutta vannoivat, että totta se oli! Voi rohkeaa Suloa, neljässä päivässä näin suuri edistys! =)

 Mölkkypelin ihmettelyä.

 

Sulo kaivoi itselleen rantaheinikkoon pienen 

pesän. Eihän sitä aina jaksa olla porukassa.

Sulon kasvanut rohkeus näkyi myös siinä, että keittiössä Sulo usein salli vieraiden ihmisten kulkea läheltään ja saattoipa Sulo jopa käydä nuuhkaisemassa lahkeesta. :) Jännitys sen sijaan näkyi mm. siten, että Sulo innostui leikkimään vasta muutaman päivän jälkeen. Odotin leikkejä paljon aiemmin, koska mikäs sen ihanempaa olisi ollut, kuin juosta kilpaa Piippolan kanssa pitkin pihoja ja rantoja, niinkuin tekevät kotonakin lenkeillä, kun vapaaksi pääsevät. Mutta sitten kun leikki alkoi maistua, niin huhhuh, mitä meno se oli! :D Ei ihme, että Piippolallakin oli jos minkänäköistä naarmua koivissaan, onneksi ei kuitenkaan mitään pahempaa sattunut. Sulo ja Piippola katosivat välillä omille tutkimusretkilleen, nuuskuttelivat rantaheinikossa, kalliolla, metsässä, pihassa, juoksivat ja touhusivat omiaan.

Otetaan kisa, kumpi on ensin ylhäällä mökillä?

Sulo saunarannassa. Rantakalliolle menevää "tietä" pitkin olikin kiva

juosta peräkanaa kalliolle ja takaisin ja sitten saunan ympäri

ja sitten taas kalliolle ja takaisin et cetera ad infinitum....

Kaiken nuuskuttelun ja juoksentelun jälkeen uni maittoi.

Mun vanhemmat ja muutkin näkivät nyt Sulon ensimmäistä kertaa ja kaikki ihastuivat kovasti. :) Sulo sai positiivisia kommentteja hauskasta ulkonäöstään ja ilmeistään, ja etenkin ihanasta luonteestaan. Analyysi oli, että ujo ja arka Sulo on oikein kiltti, suloinen ja herttainen, perusutelias, fiksu ja älykäs koira. Uteliaisuuden ansiosta Sulo sopeutuu lopulta uusiin tilanteisiin ja oppii voittamaan pelkonsa, koska uteliaisuus on määräävämpi ominaisuus kuin arkuus. Aika nappiin osunut analyysi, sellainen Sulo juuri on! Mökilläkin Sulo Sulo uskalsi jo parin päivän jälkeen uskalsi olla rauhallisena tilanteissa, joista olisi ensimmäisenä päivänä joko paennut tai paikalleen jäädessään tärissyt. Mä olin Sulosta aivan valtavan ylpeä, hienosti hän pääsi yli stressistä ja osasi jopa rentoutua vieraiden ihmisten lähellä!

Sulo sai myös ensimmäistä kertaa maistaa savustettua ahventa, tosin ihan pikkiriikkisiä palasia. Ja herkkuahan ne olivat, kuten Piippolallekin (ja mulle).. =)

 Tuo isokin on ahventa. Kalan pituus 49cm, painoa 1,4kg.

Tulimme mökille myöhään to-iltana ja kun tiistaina aamupäivällä kävelin koirien kanssa rantasaunalle ja sanoin ääneen että "Onpa kurjaa, kun pitää lähteä pois, voi kun voitais olla täällä vielä vähän aikaa", Sulo päästi ison, äänekkään huokauksen, ihan kuin olisi ymmärtänyt, mitä sanoin. :) Oli oikeasti kurjaa lähteä, kun koirat nauttivat olostaan niin paljon ja niin minäkin. Ja paluumatkalla Sulo kävi autossa heti makuulle, laittoi pään penkille ja sulki silmänsä. Niin se Sulo oppii. :)

 "Minäkin kirmailen täällä kallioilla!"