keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Tapahtuipa eräänä aamuna

Meidän aamurutiinit on semmoset, että mä lähden klo 6 jälkeen koirien kanssa lenkille, lenkin jälkeen ruokin koirat, kampaan naamani, ehkä syön aamupalan, ehkä en, ja lähden kotoa klo 7.30-8.20. Mies jää vielä nukkumaan, hänellä kun on joustavammat työajat kuin mulla.

Yhtenä aamuna mä sain mieheltä ysin maita viestin, että olkkarin lattialla odotti yllätys: koirien ruokapötkön muovikääre palasina ja erittäin, erittäin puhtaaksi nuoltuna, kuin pesukoneesta tulleena. Ja ne pötkön päissä olevat metallijutut oli sohvalla. Että mitenkäs tää on mahdollista? No, en keksinyt mitään muuta selitystä kuin että olin kai laittanut tyhjät kuoret roskiin ja roskiksen oven huonosti kiinni. Mä olin ollu aamulla taas vaihteks niin unessa, että ei oikein ollut tarkkoja muistikuvia keittiöpuuhista.

No mutta onneks tuossa ei mitään vahinkoa tullut. Harmitti kyllä moinen mokaus, koska olishan siinä voinut käydä huonostikin, jos koira ois vaikka syöny ne muovit.

Mies jäi etäpäivälle ja laittoi neljän aikaan gmailiin chattiviestiä, että mitäs hän antaa koirille iltaruuaks. Vastasin että "no ota pötkö sieltä pakkasesta.. Eikun mähän otin aamulla uuden sula.......... EIIIIH!" :D Ei se aamuinen mikään tyhjä roskiskääre ollut, vaan sulamassa ollut kokonainen 500g kana-kasvispötkö! Joku pieni hauva oli semmoisen pihistänyt tiskipöydältä ja pistellyt jäisenä (!!) poskeensa vielä aamupalan päälle... :D Syyllistä ei tarvinnut kauan miettiä: toinen koirista oli kuulemma kovasti läähätellyt ja valjaat olivat tuntuneet jotenkin tavallista tiukemmilta... :D

Joku oli kuulemma pihistänyt ruokapötkön.
Ei, en se minä ollut. Minä vaan tässä vähän pötköttelen.... *röyh*

2 kommenttia:

  1. Olen niin iloinen, että löysin tämän blogin! Olen itsekin suht tuore rescueomistaja, joten aihe on lähellä sydäntäni. Lisäksi kirjoitat taidokkaasti (mikä ei ole itsestäänselvyys blogimaailmassa) ja värikkäästi. Jään mielenkiinnolla seuraamaan Sulon edistystä. Kuulostaa siltä, että sillä on aivan upeat oltavat teidän perheessä! <3

    VastaaPoista
  2. Hei Leena ja kiitos kommentista! Sulo edistyy hitaasti, mutta varmasti: joka viikko hänessä näkee jonkun pienen positiivisen muutoksen! Monet asiat vielä pelottavat, mutta onneksi Sulo on oppivainen tyttö ja uskon, että hänestä tulee vielä oikein hyvä kotikoira! =)

    VastaaPoista