Sulo oli pitkään yhden pisun tyttö, sitten hän alkoi yllättäen tehdä miehen kanssa lenkkeillessään kaksi pisua (mutta ei koskaan mun kanssa). Toissapäivänä Sulo teki kahdet myös mun kanssa, samoin eilen. Tänään aamulenkillä Sulo teki kaksi pissaa, mutta superbonusextrayllärinä tuli vielä KOLMAS! Ihan mahotonta, KOLME pissaa yhdellä lenkillä! :D Hihii!
Eikä tässä vielä kaikki! Eilen Sulo ei ollut tehnyt päivällä pissaa sisälle eikä viime yönäkään! Mulla on taas vahva usko siihen, että Sulo on matkalla kohti sisäsiisteyttä! En usko, että pääsiäisen pissattomat yöt ja viimeksi kulunut sisäsiisti vuorokausi olisi mikään dramaattinen ja lopullinen käänne, mutta ulkopissojen lisääntyminen ja yhä useammat kuivat yöt ja päivät lupaavat todella hyvää! =)
Sulo on muuten lenkillä erikoistunut pylväiden haisteluun. :) Kaikki maasta törröttävät tangot, lyhtypylväät ym. pitää tutkia tarkasti. Piippola huomasi viime syksynä, että jalkaa nostamalla saa paremmin tähdättyä hankaliin paikkoihin kuten aidan vieruksille ja puiden juurille. Milloinkahan Sulokin oppii jättämään peemailia? =)
Meille tultuaan Sulo söi luomuhirssipuuroa ja jauhelihaa+naudanmahaa, joihin oli sekoitettu vitamiineja ja lohiöljyä ja kylläpä ruoka maistuikin! Sulo oppi nopeasti, että kun huudan "Piippola, syömään!", se tarkoittaa että kohta hänkin saa ruokaa. Ruokakutsu aiheutti sen, että Sulon pedin suunnasta kuului tosi äänekäs maiskautus, kun vesi herahti Sulon kielelle.. :D Ja kun huusin "Sulo, syömään!", niin kovaa vauhtia kipitti pieni Sulo kupille ja niin hän tekee kyllä vieläkin ja maiskuttelee tullessaan. =)
Piippola on BARF-ruokavaliolla ja samaan alettiin totuttaa Suloa. Piippola saa aamuruuaksi joko broilerinsiipeä tai -kaulaa, Sulo on saanut jauhettua siipeä. Aluksi sekoitin jauhettua siipeä jauhelihaan, ja kasvatin siiven osuutta niin, että lopulta koko annos oli siipeä. Viikonloppuisin Piippola saa aamuruuaksi jotain järeämpää, yleensä naudanrustoa tai jos oikein herkutellaan, häränhäntää. Olen todennut, että jos nämä isommat luut jäävät pois, Piippolasta tulee haisupylly. Luisemmat lihat tekevät kakasta vähän kovempaa, anaalirauhaset tyhjenevät luonnollisella tavalla ja tuota ah, niin mojovaa tuoksua ei tarvitse hinkata mattoihin tai sohvaan. Sulokin on parina viikonloppuna oikein menestyksekkäästi syönyt rustoja ja häntää ja ne ovat sulaneet oikein hyvin, joten eilisaamuna, kun jauhetut siivet olikin loppu, siirryttiin kanankaulaan.
Sulo syö kaikki luunsa tosi nätisti pyyhkeen päällä. Ekalla luunsyöntikerralla Sulo olisi halunnut viedä herkkunsa petiin syötäväksi, mutta kun muutaman kerran ohjasin hänet takaisin pyyhkeen päälle, viesti meni perille ja siitä asti on Sulo syönyt luut alustalla.
Päiväruuaksi tytöt saavat liha-kasvismössöä (yleensä valmispötköstä, joskus itsetehtyä) ja Sulo on nyt elämänmuutokseen sopeutumisen tueksi saanut sekä aamu- että päiväruuan yhteydessä vuohenjuuri-valeriaanatabletin. Viime viikonloppuna Sulo onnistui kahdesti mukeltamaan ruokansa niin, että kupin pohjalle jäi pelkkä tabletti ja kerran tabletti löytyi keittiön pöydän alta. Niin että oliskohan kuuri Sulon mielestä nyt sitten tässä? :D Kokeillaan nyt hetki ainakin ilman ja otetaan tabletit käyttöön heti uudelleen, jos tarvetta ilmenee, saahan ne annettua vaikka kinkkuleikepalasen sisässä, jos Sulo edelleen keplottelee ne ruuasta.
Päiväruokaan lisätään molemmille koirille myös lohiöljyä, b-vitamiinia, biotiinia, joskus kananmunankuorijauhetta tai Multidogia, ja Sulolle lisäksi Plaque-Off-jauhetta. Toissapäivänä yritin kurkistella Sulon hampaita ja ihan kuin hammaskivi olisi vähentynyt??!!!! Voi olla että katsoin huonosti, mutta siltä se ainakin näytti! =) Täytyy ottaa parempi syyni tässä lähipäivinä.
Sulo tykkää myös kaikista nameista, joita tosin saa vain jos on tehnyt jotain, mitä pyydetään tai jotain, mikä on muuten vain oikein (esim. pissannut ulos). Nameja saa myös aktivointileluista, joilla Sulo mielellään leikkii, tosin reppana uskaltaa leikkiä niillä vain petissään.. Nameina meillä on ollut keitettyjä broilerinsydämiä, keitettyä kanaa, kuivattua kanaa (Niittarin PetPointista), Coachies-pikkusydämiä, Murren Murkinan lihapullia, erilaisia lihaliuskoja ym. Eilen ostettiin iso pussillinen Murren Murkinan "banaaniluita", sellaisia mm. banaania sisältäviä luun muotoisia nameja, joita on helppo ottaa mukaan lenkille ja puolittaa tarvittaessa pienemmiksi. Ziwipeakin ilmakuivattu lammas on myös tosi herkkua, sitä meillä on ollut pari näytepussia ja niin hyvin on ne hentoiset pienet lastut maistuneet, että kaipa niitä voisi ihan ostaakin!
Joskus Piippola ja Sulo saavat myös juustonpaloja, mutta pääosin herkut ovat mahdollisimman lihapitoisia, lisä- ja väriaineettomia ja myös viljattomia. Viljattomuus ei ole mikään ehdoton juttu, pieniä määriä viljaa voi olla, mutta vehnättömyydestä yritetään pitää kiinni. Mutta ei kai nuo siihen kuole, jos satunnaisesti saavat pieniä määriä vehnää namin muodossa. En pidä ryppyotsaisesti kiinni myöskään totaalisesta lisä- ja väriaineettomuudesta. Jos koira harvakseltaan semmoista herkkua saa, niin siitä tuskin haittaa on, mutta en ikimaailmassa ottaisi lisä- ja väriaineilla höystettyjä ruokia ja namuja jatkuvaan käyttöön, enkä etenkään mitään ihmisille tarkoitettuja natriumglutamaattieineksiä. Hyi saakeli. Mun mielestä koirat ansaitsevat ihan yhtä puhdasta ja terveellistä ruokaa kuin me ihmisetkin. Tai itse asiassa meillä taitaa koirat syödä parempaa ja puhtaampaa ruokaa kuin me itse.. :D Mutta jokainen tyylillään, ja tämä on meidän valintamme.
Ruokavalion ansiota tai hyvää tuuria, mutta Piippolalla ja Sulolla on todella vähän mitään vatsavaivoja. Piippolalla on nyt vajaan vuoden aikana ollut vatsa löysällä vain muutaman kerran ja silloinkin ihan tilapäisesti, mennyt vuorokaudessa ohi. Sulo ja Piippola tekevät ulos sellaisia soikeita, kiinteitä papanoita tai kivoja pieniä plussapalloja, joista mä pervossa mielikuvituksessani teen kaulakoruja ja myyn ne hienostorouville (hihhih!). Ne isot haisevat tortut ja pökäleet tienpientareella ei oo meidän, ja sitä paitsi me kerätään ne pienetkin papanat aina pussiin. Ai miksikö? No niitä koruja varten tietenkin.
Sulo edistyy huimaa vauhtia! Valtavasti on Sulossa vielä arkuutta ja ujoutta, mutta Sulo alkaa rohkaistua yhä enemmän ja tulla ulos kuorestaan, ja se näkyy monessakin asiassa.
Sulo ei ole ollut missään vaiheessa sisäsiisti, heti meille tultuaan oli kylläkin noin viikon ajan oikein komeasti ulkosiisti: mitään ei tullut ulos, kaikki sisälle. Huoh. Pikkuhiljaa Sulo oppi tekemään tarpeita myös ulos, mutta melkein saman verran tuli pisuja myös sisälle, lähinnä yöllä ja päivällä hesareille, mutta muutaman kerran - syystä jota en ihan vielä ymmärrä - myös meidän sänkyyn. :-/
Mutta jonkinlainen käänne tapahtui viime viikolla: monta työpäivää sujui ilman päiväpisuja ja monta yötäkin! JEI! Ja koko pääsiäisen aikaan ei tullut yhtään pissaa yöllä! JUHLAA! :D Lauantaina tuli päiväpisu hesarille, koska jätettiin koirat ihan omituiseen aikaan yksinään kotiin kauppareissun ajaksi ja taisi vähän Suloa se stressata. Voi raasua. Mutta muuten on viimeisen viikon aikana tainnut tulla enää vain 2-3 pissaa sisälle ja se on jo huimaa edistystä!
Ulkona Sulo liikkuu nykyään koko ajan TODELLA reippaana! Häntä heiluu ja Sulo kirmailee kuin mikäkin pyryharakka! :D Ihmiset ja koirat pelottavat Suloa, mutta jos saadaan liikkua ihan keskenämme, Sulo näyttää ihan normaalilta, reippaalta koiralta! Sulon rohkeuden näkee siinäkin, että nykyään Sulo ei välttämättä edes reagoi, jos kävellessä vahingossa potkaisen pientä kiveä tai risua.
Ja ihan paras juttu tapahtui nyt pääsiäisenä: Sulo sai ensimmäisen hepulikohtauksen! :D Mä olin edellisellä lenkillä vähän yrittänyt innostaa Suloa leikkimään ja kisaamaan mun kanssa semmoisella isolla nurmikolla, ja seuraavalla lenkillä Sulo olikin samassa paikassa jo valmis leikkiin! :D Se meni maahan leikkiasentoon ja kun vähän innostin iloisesti, Sulo lähti villiin ympärijuoksuun! Ja samassa myös Piippola sai hepulit.. :D Oli aika hämmentävä tilanne, kun kaksi koiraa hepuloi ja juoksee ihan villinä ja mä yritän taiteilla parhaani mukaan, että en sotkeudu flekseihin.... Mut kerrassaan hupaisaa oli sitä menoa katsoa!
Välillä mä istun tälleen hassusti, tsihih!
Sisällä Sulo oli pääsiäisen aikaan poikkeuksellisen aktiivinen ja utelias. Suloa kovasti kiinnosti mm. terassi, vaikka sinne ei hän kuitenkaan uskalla vielä tulla. Kovasti Sulo kuitenkin kurkisteli terassin ovelle päin petistä käsin (etujalat petin ulkopuolella, mutta pyllypää ja takajalat tukevasti petissä :D). Jos terassilla tapahtuu jotain oikein kiinnostavaa, esim. kuuluu outoja ääniä, joita Piippola ryntää sinne vuhvuttamaan, Sulon uteliaisuus vie voiton ja se kipittää Piippolan perässä joskus ihan terassille saakka. Mutta sitten äkkiä takaisin! :D Kovasti Sulo seurasi talon tapahtumia ja entistä useammin poistui petistään kurkistelemaan ja kartoittamaan tilannetta. Ja kävipä sellainenkin harvinainen tilanne, että eilen aamulla Sulo tuli pylly pyörien toivottamaan mulle hyvää huomenta ihan makuuhuoneeseen asti ja hyppäsi jopa sängyllekin! Yleensä Sulo menee heti herättyään alakertaan, mutta eilen taisi iskeä akuutti pusutus- ja silitystarve! :D
Sulon reipastumisen syynä voi olla se, että viime aikoina olen päässyt kehumaan ja palkitsemaan Suloa asioista, joita hän osaa. Aloitimme luoksetulosta (paljon kehuja ja namia, JEE!) ja kun Sulo luoksetulon jälkeen alkoi viipyä hiukan pidempään mun lähellä, aloin opettaa Sulolle istumista (lisää kehuja ja nameja, JEEE! :D). Aika nopeasti Sulo hokasi, mistä on kyse, ja tässä siitä pieni näyte (isompana videon näkee täältä):
Ja kun Sulo istuu jo aika hyvin, aloin pääsiäisenä opettaa pientä temppua, jonka Sulo jo melkein osaa! Kyselen Sulolta, että "Ootko pieni orava?", niin Sulo istuu ja nostaa etutassut söpösti ylös. :D Ihan pelkästä sanallisesta käskystä ei Sulo vielä osaa, mutta hienosti menee hiukan autettuna! =) Istumisen myötä olen alkanut vaatia Sulolta ruokailun yhteydessä jo samaa kuin Piippolalta, eli ensin istutaan ja katsotaan mua, ja kupille saa mennä vasta kun sanon "ole hyvä". Ja tänä aamuna Sulo osasi tämän jo loistavasti! On se vaan fiksu tyttö! =)
Sulon aamuinen ilohetki, josta aiemmin kerroin, näyttäisi muuten olevan pysyvää laatua: aamuruuan jälkeen molemmat koirat kipittää yläkertaan mun luokse ja Sulo on ihan Ilo-Sulona. Häntä heiluu, pylly pyörii, kova on tohotus ja mä saan isoja naamapusuja. =) Että kiitos ruuasta, nyt jaksaa taas koko päivän nukkua! :D
Sulon reipastuminen näkyi viikonloppuna myös Piippolassa. Piippola nimittäin pari kertaa yritti pyytää Suloa leikkiin! Miten suloista! =) Mutta Sulolla taitaa olla muistissa liian monta kokemusta Piippolan rähinöistä, hän koki Piippolan lähestymisen vähän pelottavana ja luikki nopeasti petiin. :( En tiedä miten osaisin edesauttaa tuota leikkiä muuten kuin kehumalla kaikista yrityksistä, tosin siinä on vaarana se, että vahingossa kehun Suloa tilanteesta poistumisesta ja vaikutus on juuri päinvastainen kuin mitä halusin... :( Mutta olisihan se niin ihanaa, että koirat leikkisivät keskenään. Nyt Sulosta ei ole juuri seuraa Piippolalle eikä toisinpäin, vaikka toimeen tulevatkin.
Kaiken kaikkiaan Sulo on mun mielestä edistynyt ison harppauksen sisäsiisteyden ja yleisen reippauden ja rohkeuden suhteen! Ja mun mielestä kaikki tämä on aivan valtavan hienoa kehitystä, kun miettii että Sulo on ollut hoidossa vasta 1,5 kk ja miten arkajalka reppana Sulo tullessaan oli... Vielä kun Sulo tottuisi ihmisiin paremmin ja oppisi luottamaan, että mitään pahaa ei ikinä hänelle tapahdu oudoissakaan tilanteissa. Leikkisyydestä on näkynyt vasta ohikiitäviä häivähdyksiä, mutta eiköhän se siitä! Jos kehitys on tätä luokkaa, niin kuka tietää, ehkä puolen vuoden tai vuoden päästä Sulo on leikkisä, sosiaalinen ja hellyydenkipeä sylikoira! :D
Meidän aamurutiinit on semmoset, että mä lähden klo 6 jälkeen koirien kanssa lenkille, lenkin jälkeen ruokin koirat, kampaan naamani, ehkä syön aamupalan, ehkä en, ja lähden kotoa klo 7.30-8.20. Mies jää vielä nukkumaan, hänellä kun on joustavammat työajat kuin mulla.
Yhtenä aamuna mä sain mieheltä ysin maita viestin, että olkkarin lattialla odotti yllätys: koirien ruokapötkön muovikääre palasina ja erittäin, erittäin puhtaaksi nuoltuna, kuin pesukoneesta tulleena. Ja ne pötkön päissä olevat metallijutut oli sohvalla. Että mitenkäs tää on mahdollista? No, en keksinyt mitään muuta selitystä kuin että olin kai laittanut tyhjät kuoret roskiin ja roskiksen oven huonosti kiinni. Mä olin ollu aamulla taas vaihteks niin unessa, että ei oikein ollut tarkkoja muistikuvia keittiöpuuhista.
No mutta onneks tuossa ei mitään vahinkoa tullut. Harmitti kyllä moinen mokaus, koska olishan siinä voinut käydä huonostikin, jos koira ois vaikka syöny ne muovit.
Mies jäi etäpäivälle ja laittoi neljän aikaan gmailiin chattiviestiä, että mitäs hän antaa koirille iltaruuaks. Vastasin että "no ota pötkö sieltä pakkasesta.. Eikun mähän otin aamulla uuden sula.......... EIIIIH!" :D Ei se aamuinen mikään tyhjä roskiskääre ollut, vaan sulamassa ollut kokonainen 500g kana-kasvispötkö! Joku pieni hauva oli semmoisen pihistänyt tiskipöydältä ja pistellyt jäisenä (!!) poskeensa vielä aamupalan päälle... :D Syyllistä ei tarvinnut kauan miettiä: toinen koirista oli kuulemma kovasti läähätellyt ja valjaat olivat tuntuneet jotenkin tavallista tiukemmilta... :D
Joku oli kuulemma pihistänyt ruokapötkön.
Ei, en se minä ollut. Minä vaan tässä vähän pötköttelen.... *röyh*
Anteeksi ihan kamalasti, kun en ole pitkään aikaan päivittänyt tänne kuulumisia! Kaikenlaista pientä on kuitenkin tapahtunut, tässä vähän koostetta:
Sisäsiisteyden kanssa mentiin vähän takapakkia. Hihkuin täälläkin jo vähän, kun näytti että Sulo alkaa tajuta sisäsiisteyttä, mutta pian sen jälkeen mentiin taas huonompaan suuntaan. Pisut tulee kuitenkin aina paperille, sänkyvahinkoja ei ole enää tullut. Nyt taas viime viikonloppuna näytti, että sisälle tulis vähemmän ja ihan kuin nyt kaks edellistä yötä ois menny ihan pisuitta? Ainakin mun mielestä hesarit NÄYTTI kuivilta sekä eilis- että tänä aamuna, ja se on jo tosi hyvä juttu, jos noista yöpisuista päästäis eroon. Päivällä tulee yksi pisu aina joko aika pian mun lähdettyä tai sit myöhemmin päivällä. Harmi kun nuo sisäpisut tulee aina semmoseen aikaan, että meidän on arkisin mahdotonta niitä estää.. Ulkona Sulo saa palkan ja kehuja aina kun tekee asiansa ja viikonloppuisin tarkkaillaan Sulo viedään heti ulos, jos se näyttää siltä, että nyt olis hesareille asiaa.
Jos sisäsiisteyden kanssa onkin vähän niin sun näin, niin ulkoilureippauden kanssa on edistytty! Toissasunnuntaina lähdin koirien kanssa aamulenkille, ja mä en ollut uskoa silmiäni! Teki mieli kysyä Sulolta, että "Kuka sä olet ja mitä olet tehnyt Sulolle?!!". :D Sulo nimittäin lähti lenkille häntä pystyssä ja hypähteli ja välillä kirmaili ja otti juoksuspurtteja! Ja välillä häntä heilui, kun hän tutki ympäristöä ja eteni reippaasti ja melkein hypähdellen! IHANAA! Ei ole koskaan aiemmin Sulo ollut noin iloinen ja reipas ulkona! :D Koko lenkki oli yhtä hymyä!
Ihan noin ylitsevuotavaisen iloisia lenkkejä ei ole sen jälkeen ollut, mutta huomattavasti reippaampana ja rohkeampana Sulo kulkee ulkona, häntä on useinkin vähintään vaakatasossa ja usein vähän pystyssäkin. Varmasti lumien sulamisella on ollut merkitystä, kun maasto on lunta ja jäätä miellyttävämpää tassuille ja on paljon enemmän hajuja haisteltavana. Jotenkin niin ihanaa nähdä tuota reipastumista, vaikka siinä ei muiden silmissä ole mitään ihmeellistä. Mutta mun mielestä Sulo on edistynyt jo PALJON! Ihmisiä ja koiria Sulo arastelee kovasti vieläkin, mutta jos ihan keskenämme saadaan kulkea, Sulo näyttää ihan normaalilta, tavalliselta koiralta, jota ei pelota mikään!
Sulo on jo jonkin aikaa reipastellut uloslähtiessä ja hyvin iloinen hän on myös silloin, kun mä tulen kotiin. Muuten Sulo viettää vieläkin aikansa enimmäkseen petissään, mutta viime viikolla Sulolle alkoi kehittyä uusi reippaushetki! Sulo reipasteli useana aamuna heti aamuruuan jälkeen: kipitti yläkertaan, kun olin kylppärissä maalamassa naamaa ja kun pyysin Suloa tulemaan luokse, Sulo tuli iloisena pylly pyörien ja pusuja tuli montamontamonta! :D
Sulo on näissä reippaushetkissään välillä vähän turhankin innokas. Mulla on tälläkin hetkellä naarmu leuassa ja useita vasemmassa olkavarressa. =) Mutta jotenkin tuntuu niin pahalta kieltääkään Suloa, kun toinen on just rohkaistunut osoittamaan iloaan. Pakko varmaan jossain vaiheessa puuttua molempien tervehtimisseremonioihin, koska Piippolakin on nykyään ihan yliriehakas. Tässä vähän näytettä siitä, miten Sulo nykyään tervehtii (video kuvattu viime viikolla 4.4.2011 eli Sulo oli ollut meillä tasan 1kk):
Olen yrittänyt opettaa Sulolle luoksetuloa ja ainakin lenkille lähtiessä Sulo tottelee kutsua aika hienosti! Muutama päivä sitten Piippola jostain syystä rähähti Sulolle, kun Sulo oli tulossa kutsusta eteiseen, ja sen jälkeen luoksetulon kanssa on ollut vähän ongelmia. Esim. tänä aamuna Sulo kyllä tuli eteiseen, mutta lähti pian pois. Tämä on aika tyypillistä, jos mulla ei ole jo valjaat valmiina kädessä (silloin Sulo jääkin eteiseen). Kutsuin uudelleen ja Sulo oli tulossakin, mutta kun Piippola katsoi Suloa, Sulo kääntyi takaisin ja meni petiinsä. Ja sieltä mä olen nyt pari kertaa joutunut Sulon kantamaan eteiseen.. Mutta useimmiten Sulo tulee ihan reippaasti, vähän niinkuin tähän tyyliin:
Sulo on oppinut myös odottamaan ruokaa. Piippola joutuu ruuan saadakseen ensin istumaan ja katsomaan mua, ja kupille saa mennä vasta, kun sanon "ole hyvä" ja viittaan kädellä kupille. Sulolta ei näin monimutkaista voi odottaa, mutta Sulokin on joutunut ruuan saadakseen katsomaan mua ja odottamaan "ole hyvää". Sulon katsominen on ollut lähinnä nopea vilkaisu, mutta nyt Sulo katsoo mua pitkään (siis useita sekunteja) yhtä mittaa ja kuppia pälyilemättä, ja menee kupille vasta kun saa luvan. Ihanasti on Sulo oppinut pienen ja arkisen, mutta tärkeän asian!
Voisin kertoa siitäkin, miten arka ja ujo Sulo vieläkin on, mutta niin paljon kivempaa on raportoida näitä positiivisia reipasteluasioita, joten palaan ujouksiin myöhemmin! Tässä vielä tyypillinen kuva Sulosta lempipaikassaan. Kuvassa on myös aktivointilelu BuzyBuddy, jolla Sulo tykkää leikkiä. Pedin ulkopuolella Sulo ei sitä vielä oikein uskalla pyöritellä (ehkä kolina tai Piippolan ja meidän läsnäolo jännittää), mutta omassa, turvallisessa petissä Sulo ahkeroi lelun kanssa mielellään!
PS.Mikäli upotetut videolinkit eivät toimi, videot löytyvät myös näiden linkkien takaa:
Ja sorry kun venkslaan tän blogin ulkonäön kanssa, musta vaan alkoi tuntua, että pienifonttista tekstiä voi olla joidenkin vaikea lukea, joten suurensin yhdellä pykälällä. Venkslaan jatkossa vielä varmaan lisääkin, mut koittakaa kestää... :)
